Perustaisinko perheen?

Sanotaan, että lapsi on lahja. Tiedämme varmasti jokainen, että lapset opettavat paljon elämässä, oli sitten vanhempi, kummi tai lasten kanssa paljon tekemisissä. Lapset tuovat elämään suurinta rakkauden tunnetta, iloa ja valoa. Silti lasten saaminen ja perheen perustaminen nostattavat paljon kysymyksiä, ajatuksia, huolia ja murheita.

Olen opiskelija ja puhe lapsista ja perheestä koskettaa myös minua. Oikea aika perheen perustamiselle on jokaiselle henkilökohtainen asia. Esteitä sille voi löytyä kysymyksistä, kuten tehdäkö opinnot ensin ja pitäisikö seikkailla ja matkustella? Entä työpaikka tai uran edistäminen? Suurin este voi kuitenkin olla kumppanin puuttuminen. Sopivaa ihmistä ei vain ole löytänyt, henkilöä, joka haluaisi sitoutua ja perustaa perheen. Voiko lapsen hankkia yksin? Mikä on oikea aika lapsen saamiselle? Milloin on valmis vanhemmaksi, valmis äidiksi tai isäksi?

Viime aikoina on puhuttu naisten hedelmällisyysiästä, kannustettu nuoria hankkimaan lapsia kyllin varhain. Tätä pohtiessani tunnistan huolen ja hämmennyksen tunteet. Perheen perustamisessa tietyssä iässä on hyvät puolensa ja haastavat puolensa. Nuorena voi jaksaa paremmin, on energiaa eri tavalla, hedelmällisyys on huipussaan ja synnyttäminen on riskittömämpää. Keho myös palautuu nopeammin rasituksesta.

Mietin niitä nuoria vanhempia, jotka saavat ensimmäisen lapsensa 20–25-vuotiaina. Heidän vanhempansa eli lapsen mummot ja ukit ovat vielä työikäisiä, eikä heillä ole aikaa auttaa kuin kenties viikonloppuisin. Vanhempien isovanhemmat eli lapsen isomummut ja isoukit, ovat liian iäkkäitä eivätkä he pysty enää hoitamaan pientä lasta. Nuoret myös usein muuttavat maalta ja pieniltä paikkakunnilta pois kaupunkeihin, mikä voi tarkoittaa, että vanhemmat asuvat kaukana. Nuorena perheellisenä on silloin enimmäkseen oman jaksamisen varassa.

Varttuneempana taas on voinut kertyä tärkeää elämänkokemusta, varallisuutta ja ylipäänsä kokemusta lasten kanssa. Silloin myös omat vanhemmat saattavat olla eläkkeellä ja ehtivät hoitaa lapsenlapsiaan. Varttuneemmalla voi myös olla enemmän perheellisiä lähipiirissä ja saada siten vertaistukea. Kuitenkin ikääntyessä riskit raskauden ja synnyttämisen komplikaatioissa nousevat, elinvoima laskee, ja vanhemmuus voi tuntua raskaalta. Varttuneempana voi kuitenkin olla valmiimpi asettumaan aloilleen ja sitoutumaan perheeseen, kun itsenäinen elämänvaihe omille tärkeille muille unelmille tai tavoitteille on saanut tarpeeksi aikaa.

Päätös perustaa perhe muuttaa koko elämän

Niin kuin muitakin isoja elämänmuutoksia, myös lapsen saamista olisi hyvä pohtia useasta näkökulmasta. Uuden perheenjäsenen saapumiseen täytyy valmistautua.

Henkinen valmistautuminen on tärkeää. Oletteko kumppanin kanssa samaa mieltä kasvatuksesta? Millainen vanhempi tahdot olla? Miten voit tukea lasta kasvussa?

Pieni vauva ei vielä tarvitse suurta tilaa, kunhan koti on turvallinen. Palveleeko kodin koko ja nykysijainti perhettä parhaiten? Kannattaa pohtia myös hiukan tulevaisuutta ja esimerkiksi päiväkodin sijaintia, täytyykö sinne matkustaa vai onko se kävelymatkan päässä. Nykyään useampi miettii jo vieraiden kielien ja muiden taitojen opettamista lapselle vauvasta alkaen.

Lapsi tarvitsee turvalliset, huolehtivat ja rakastavat vanhemmat, jotka tekevät parhaansa lapsen kehityksen ja kasvun eteen. Lapsi tekee sinusta vanhemman koko elämäksi. Vanhemmuus toki muuttuu vuosien saatossa, mutta sitoutuminen on pysyvää.

Tukiverkostojen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa

On sanonta, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Asuuko lähistöllä ystäviä tai sukulaisia, jotka voivat tarvittaessa auttaa? Lopulta oikea aika ja hetki perustaa perhe on silloin kun tukiverkosto on kunnossa. Tukea voi saada niin lähisukulaisilta, ystäviltä kuin neuvolasta ja vaikkapa seurakunnasta.

Mikäli päätyy saamaan lapsen yksin, täytyy ehdottomasti olla kattava ja laaja tukiverkosto lähellä. Vauvan hoitaminen vaatii todella paljon aikaa ja voimavaroja. Jos sen tekee yksin, voi nopeasti väsyä, uupua ja kokea näköalattomuutta. Pienen lapsen hoitaminen on vaativaa kahdellekin vanhemmalle, saati sitten, jos aikoo suoriutua vanhemmuudesta yksin. Siksi toisten ihmisten apua ja tukea on tärkeää pyytää.

Lapsen saaminen asettaa elämän uuteen järjestykseen. Muutos voi viedä hyvään ja palkitsevaan suuntaan, olivat vanhemmat minkä ikäisiä tahansa. Perheen kasvamiseen täytyy sopeutua, valmistautua, sitoutua ja erityisesti nähdä kaikki rikkaus, mitä se tuo mukanaan.

Kukaan ei varmasti ole täysin valmis vanhemmuuteen, mutta aika varmasti opettaa siihen. Vanhemmaksi kasvaa, koska lapset myös kasvattavat vanhempiaan. Vilpitön halu, tahto, sisäinen toive ja haave lapsesta riittävät alkuun. Loput tulevat elämällä.

Teksti: Krista Karppinen
Kuvituskuva: Getty Images