Olisi hölmöä jättää äänestämättä

Teatteriohjaaja ja näyttelijä Linda Wallgren kannustaa kaikkia vaikuttamaan vaaleissa siihen, mihin suuntaan Suomea muutetaan.

”Ääntään ei kannata jättää käyttämättä, kun sellainen on annettu. Äänestämättä jättäminen on poliittinen teko, jolla aiheuttaa vain ongelmia itselleen ja muille.”

Palkittu ja vahvassa vauhdissa oleva teatterintekijä Linda Wallgren on tarkasti perillä aikamme yhteiskunnallisista ja globaaleista ongelmista. Hän on silti säilyttänyt ilahduttavalla tavalla uskonsa yksilön vaikutusmahdollisuuksiin.

”Optimismi on toimintakyvyn perusta. Koetan olla lamaantumatta silloinkin, kun on vaikeita aikoja. Mauno Koivistolla oli hieno perusajatus, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”, Wallgren linjaa.

Hän huomauttaa, että pelko lietsoo lisää pelkoa: ”Ja se taas lisää olojen kurjistuessa aina yhteiskunnallista tyytymättömyyttä.”

Polarisoitumisen peruskamana valheet

Demokratiaa uhkaa ääriajattelu ja negatiivinen keskustelukulttuuri. Ihmisten vastakkainasettelun lisääntyminen ei ole yllättänyt Linda Wallgrenia. Taloudelliset ongelmat ajavat poliittisia äärilaitoja vastakkain.

”Tämä on otollinen aika rasismille ja jakolinjojen luomiselle meidän ja heidän välillensä. Polarisoitumisen peruskamaa ovat valheet, huhut ja syyllisten etsiminen sen sijaan että etsittäisiin syitä ongelmiin ja pahaan oloon.”

Liikkeellä on paljon disinformaatiota, väärää tietoa: ”Meillä on kehno lukutaito siihen, mikä on totta ja mikä tarkoitushakuista vastakkainasettelujen lietsomista ja epätoden levittämistä.”

Jostain etsitään aina syntipukki. Taiteilija on käsitellyt ilmiötä taidokkaasti teoksissaan, kuten 1980-luvun aidsepidemian aikaan sijoittuneessa Angels in America -näytelmässä. Wallgrenin viimevuotinen ohjaus Suomen Kansallisteatterissa oli suuri arvostelu- ja yleisömenestys. Hän nosti nelituntisen teoksen loistavasti lentoon.

”Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä erilaiset vähemmistöt joutuvat taas helposti vihan kohteeksi ja maalitauluksi.”

Kaunotar ja hirviöt

Huhtikuussa Helsingin Kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Linda Wallgrenin ohjaama Kaunotar ja hirviöt, jossa käsitellään hyvän ja pahan, kauniin ja ruman vastakkainasettelua. Luvassa on true crimesta ja mysteerinäytelmästä ammentava teos, jossa tutkaillaan surulla rahastamista. Taustalla on italialaisessa pikkukylässä tapahtunut nuoren naisen murha.

”Se oli sekava vyyhti, josta tuomittiin lopulta melkein puoli kylää. Kaunis ja viaton nuori haluttiin tuhota, kun hän yritti poiketa joukosta ja erottua.”

Ilmapiiriltään myrkyllisestä kylästä tuli murhaturismin kohde, ja uhrin perhettä syytettiin surun kauppaamisesta mediassa.

”Teoksessa on hirveä määrä huhuja, oletuksia ja epäilyksiä. Miten nopeasti joku yhteisö saadaankaan myrkytettyä, kun joitakin ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä aletaan tuomita, ja kun faktoihin perustumattomia epäilyksiä lietsotaan.”

Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi esimerkki tällaisesta toksisesta puheesta on väite, etteivät ihmiset käy töissä, koska he ovat laiskoja.

”Ei nähdä, että moni on oikeasti ongelmallisessa työllistymistilanteessa. Halutaanko kovilla puheilla romahduttaa konsensusta vai hajottaa hyvinvointivaltiota?”

Demokratian mediaseksikkyys

Linda Wallgren on ollut ”historianörttinä” kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä lapsesta lähtien. Näytelmäkirjailija Laura Ruohosen ja filosofi Thomas Wallgrenin kolmilapsisessa perheessä keskusteltiin paljon.

Myös helsinkiläisessä Steiner-lukiossa kannustettiin 2000-luvulla yhteisölliseen aktiivisuuteen ja ajamaan itselle tärkeitä asioita.

”Minulle on ollut aina hyvin luonnollista ajatella, että yhteiskunnallisiin asioihin tulee vaikuttaa.”

Äänestäminen on ollut hänelle itselleen aina itsestäänselvyys. Näyttävätkö nuoret äänestäjät olevan hereillä? Tilanne on ristiriitainen, Wallgren arvioi.

”Esimerkiksi ympäristöliikkeen toimijat ovat aktiivisia, mutta samaan aikaan monen äänestysikäisen nuoren yleistieto on heikko. Elämä oli Suomessa pitkään niin stabiilia, että demokratiasta puuttui kaikki vaara ja mediaseksikkyys.”

Nuoret kysyvät, onko omilla teoilla mitään vaikutusta. ”He ovat turhautuneita koronan, sotien ja muiden pelottavien maailmantapahtuminen takia.”

Onko meillä yhteisiä lauluja?

Miten yhteisöllisyyttä voitaisiin vahvistaa? ”Ehkä lattea vastaus on, että luomalla tilaa kohtaamisille.”

Taide on yksi paikka keskustella ja kohdata: ”Teatterintekijänä on pakko uskoa, että on iso ele pistää puhelin pariksi tunniksi kiinni ja olla saman teoksen äärellä toisten kanssa, eikä vain kotisohvalla.”

Wallgren on Suomen teatteriohjaajien ja dramaturgien liitto STOD:n johtokunnassa. Kulttuurialalla ihmiset, varsinkin freelancerit ovat juuri nyt pahassa pulassa.

”Kulttuuri ja sivistys on vahva osa suomalaista identiteettiä. On hämmentävää, että elävää ja kukoistavaa kulttuuria halutaan heikentää leikkauksilla. Onko meillä kohta enää kansana yhteisiä lauluja?”

Nuorten tilanne huolestuttaa

Linda Wallgrenin pikkusisko kävi lukion korona-aikana, joka heikensi koko ikäluokan yhteisöllisyyden kokemusta. Pahoinvoivien nuorten tilanteesta on puhuttu viime aikoina paljon.

”Nuorten tilanne jännittää ja huolestuttaa.”

Kaikenlainen nuorisotoiminta ja harrastukset ovat tärkeitä, jotta eri taustoista tulevat ihmiset tottuvat olemaan samoissa tiloissa fyysisesti, ei vain yhteydessä netin välityksellä, Wallgren sanoo.

”Aidot ihmiskontaktit putsaavat ennakkoluuloja.”

Maahanmuuttajataustaisten ihmisten integroimiseksi on tuettava kielen oppimista, harrastuksia, ruohonjuuritason toimintaa ja mahdollisuuksia työhön. ”Siitä kasvaa ajatus, että halutaan rakentaa tätä yhteistä maata.”

Etenkin kriisien aikana myös kirkko on paikka, joka tuo ihmisiä yhteen. Siellä ei yleensä edistetä vastakkainasettelua vaan myönteistä yhteisöllisyyttä, Wallgren näkee.

”Kirkossa puhutaan lähimmäisenrakkaudesta ja heikompien auttamisesta. Tämä peruseetos tarjoaa tähän aikaan tervettä vastapainoa. Sen verran mitä Jeesuksen kirjattuja opetuksia tiedän, hän on rakkauden ja ihmisyyden asialla.”

Lannistava kela

Nuorilla on huoli erityisesti ilmastonmuutoksesta.

”Kuinka äkkiä täällä meilläkin alkavat tuhotulvat? En ole yllättynyt siitä, että meillä yleistyvät masennus ja muut mielenterveysongelmat. Toivon, että optimistia löytyy silti vielä.”

Linda Wallgren ihmettelee sitä, että tarvittavat ilmastotoimet ovat poliitikkojen tiedossa, mutta asioiden muuttamiseksi ei tehdä tarpeeksi. ”Tämä on itselleni lannistava kela. Miksei asioita korjata?”

Toisaalta taiteilija muistuttaa, että moni asia on mennyt Suomessa eteenpäin viime vuosikymmeninä.

”Massan paine vaikuttaa hyvinvointivaltion tulevaisuudesta päätettäessä. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, ketkä lakeja säätävät. Sillä on iso merkitys.”

Wallgren painottaa, että muutos on mahdollinen. Se on tapahtunut monta kertaa, esimerkiksi naisten oikeuksien osalta, vähemmistöjen tilanteen parantamiseksi tai Martin Luther Kingin edustaman kansanliikkeen vaikutuksesta.

”Äänestämättä jättäminen on sen passiivista hyväksymistä, että joku toinen, mahdollisesti hyvin erimielinen, käyttää omaa ääntä. On hölmöä jättää äänestämättä.”

Teksti: Janne Villa

Kuva: Linda Wallgrenin kotialbumi