Nuorten naisten uskonnollisuus romahti – mistä on kyse?

Suomalainen uskonnollisuus on murroksessa, mutta löytyykö todellinen uutinen enemmän nuorten miesten vai naisten keskuudesta? Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki sekä tutkija Kimmo Ketola avaavat kirkon nelivuotiskertomuksen tuloksia.

Viime vuosina mediassa on puhuttu nuorten miesten kasvaneesta uskonnollisuudesta sekä uudesta kiinnostuksesta kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan. Osaltaan huomiot ovat herättäneet hämmennystä, sillä uskon ja hengellisyyden kysymysten on perinteisesti mielletty olevan naisille miehiä tärkeämpiä.

“Ehkä sukupuolten välinen tasa-arvoistuminen on tuonut nuorille miehille avoimuutta puhua kirkosta, uskosta ja hengellisyydestä positiivisemmin”, Espoon seurakuntayhtymän kasvatuksen asiantuntija Tiina Hänninen pohti Ylen haastattelussa vuosi sitten joulukuussa 2023.

Kirkon sisällä tilanteeseen on reagoitu pohtimalla esimerkiksi kysymyksiä siitä, osataanko nuorten miesten kasvaneeseen kiinnostukseen vastata sekä tavoittaako seurakuntien toiminta, markkinointi ja viestintä uudet kohderyhmät. Osa on iloinnut, että nuoret miehet tulevat pelastamaan kirkon vuosi vuodelta laskevilta jäsenmääriltä. Osa taas on huolestunut tilanteen kertovan ”toksisen maskuliinisuuden” noususta sekä kasvavasta kiinnostuksesta yhä konservatiivisempia, potentiaalisesti esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä myös naisoletettuja syrjiviä uskontulkintoja kohtaan.

Uutta valoa tilanteeseen tarjoaa lokakuun lopussa 2024 ilmestynyt, laajaan kysely- ja tilastonaineistoon pohjautuva kirkon nelivuotiskertomus Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023. Suomalaisen uskonnollisuuden muutoksia kartoittava tutkimus paljastaa, etteivät olennaisimmat huomiot ehkä löydy niinkään nuorten miesten, vaan nuorten naisten keskuudesta.

Eriytyvät arvomaailmat

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki sekä tutkija Kimmo Ketola vahvistavat yleiskuvan osalta jo aiemmin havaitut muutokset: alle 30-vuotiaiden nuorten miesten ja naisten ero uskonnollisuuden suhteen on Suomessa keikahtanut vastakkaiseksi kuin mikä tilanne on ollut perinteisesti. Tähän huomioon kiteytyvät heidän näkökulmistaan myös nelivuotiskertomuksen huomionarvoisimmat löydökset.

“Pitkään on totuttu tuloksiin, joissa naiset ovat keskimääräisesti miehiä uskonnollisempia kysyttäessä lähes mitä tahansa. Nyt on muutamia vuosia ollut merkkejä siitä, että nuorissa miehissä on tapahtunut jotakin. Tähän on suhtauduttu epävarmuudella, onko kyse ehkä yksittäisen kyselyn satunnaisesta tuloksesta. Nelivuotisraportti kuitenkin osoittaa, että jokin muutos on selvästi tapahtumassa”, Salomäki avaa.

“Isossa kuvassa ilmiö ei koske vain Suomea. Kansainvälisissä aineistoissa on viime vuosina havaittu nuorten miesten ja nuorten naisten olevan arvoiltaan ylipäätään kauempana toisistaan kuin aiemmat sukupolvet. Tämä näkyy myös uskonnollisella elämänalueella”, Ketola tarkentaa.

Käytännössä kyse on siitä, että nuoret naiset ovat siirtymässä poliittisen orientaationsa suhteen yhä vahvemmin kohti vasemmistoa ja arvoiltaan kohti liberaaliutta. Nuoret miehet ovat puolestaan keskimääräisesti arvoiltaan vahvemmin oikealla ja hieman naisia konservatiivisempia.

Kirkko puolestaan nähdään mielikuvien tasolla oikeistolaisena ja konservatiivisena toimijana. Tämän myötä suhtautuminen kirkkoa kohtaan on poliittisesti oikealta katsottuna myönteisempi ja vasemmalta tarkasteltuna kriittisempi.

“Osaltaan mielikuva voi kytkeytyä jo kirkon tehtävään. Kirkko pyrkii pitämään esillä tiettyä tulkintaa ja oppia sekä siirtämään tätä tuleville sukupolville. Tässä on väistämättä mukana säilyttävä elementti”, Salomäki sanoo.

“Epäsuorasti mielikuvan olemassaolosta kertoo esimerkiksi se, että keskimäärin kaikki, jotka määrittävät uskovansa kristilliseen Jumalaan, ovat systemaattisesti sekä miehissä että naisissa askeleen konservatiivisempia ja askeleen oikeistolaisempia kuin muut saman ikäpolven edustajat”, Ketola selittää.

Konservatiiveja, liberaaleja vai keskitien kulkijoita?

Kokonaisuudessaan alle 30-vuotiaat edustavat yhä liberaalimpaa arvomaailmaa aiempiin sukupolviin verrattuna. Salomäki ja Ketola korostavat, ettei nuorten miesten kasvanut kiinnostus kristinuskoa kohtaan tarkoita tällaisessa yhteydessä erityisen konservatiivisen arvomaailman nousua.

“Esimerkiksi kristinuskon Jumalaan uskovista alle 30-vuotiaista miehistä vain pieni vähemmistö näkee itsensä uskonnollisesti konservatiivisina. Poliittisella arvokartalla he ovat hieman oikeistolaisempia kuin muut ikäryhmäläisensä, mutta asettuvat kuitenkin yleisesti mittarin keskikohdan liberaalille puolelle. Ei siis voida sanoa, että nämä uskonnolliset nuoret miehet olisivat erityisen konservatiivisia, vaan kyse on hyvinkin keskitien kulkijoista”, Ketola selittää.

Sekä Ketola että Salomäki ovat yhtä mieltä siitä, että keskustelu nimenomaan miesten uskonnollisuuden roolista on päässyt mediassa ylikorostumaan. Suurin osa nuorista miehistä kokee kuitenkin olevansa uskonnottomia.

“Isoin uutinen on naisten puolella. Dramaattisempi muutos nähdään siinä, että nuoret naiset ovat merkittävästi etääntyneet kristillisistä uskomuksista ja myös uskonnon harjoittamisesta verrattuna vanhempiin naisikäryhmiin. Miesten keskuudessa tämä muutos on eri ikäryhmien välillä selvästi vähäisempää”, Salomäki kertoo.

Naisten uskonnollisuuden romahdus

Nuorten naisten uskonnollisuuden muutoksia Salomäki ja Ketola kuvaavat käsitteellä ”romahdus”. Nuoremmissa ikäryhmissä naiset ovat erityisen vahvasti luopuneet siitä arvo- ja ajatusmaailmasta, joka aiemmilla sukupolvilla on ollut uskonnon suhteen. Suomessa muutos on tässä suhteessa huomattavasti voimakkaampi kuin muualla Euroopassa.

“Yleisuskonnollisissa kysymyksissä miehet ja naiset ovat keskimäärin hyvin lähellä toisiaan. Tarkasteltaessa eri ikäryhmiä erikseen voidaan kuitenkin huomata, että vanhimpien ikäryhmien naiset allekirjoittavat kaikista eniten erilaisia kristillisen uskon näkökulmia. Nuoret naiset ovat puolestaan näistä näkökulmista kaikkein etäämmällä”, Salomäki kertoo.

“Naisilla muutos kohti poliittisesti vasemmistolaisempaa ja liberaalimpaa arvomaailmaa lisääntyy nuoremmissa ikäryhmissä vaikuttaen asenteisiin kirkkoa kohtaan. Miesten keskuudessa vastaavaa suurta muutosta ei ole havaittavissa. Vanhemmat ja nuoremmat sukupolvet ovat miesten osalta paljon lähempänä toisiaan – jopa niin, että alle 30-vuotiaiden miesten ikäryhmässä ollaan joissakin kysymyksissä kaikkein uskonnollisimpia”, Salomäki avaa tilanteen merkitystä.

Eri ikäryhmien äkillisesti muuttunut suhde uskonnollisuuteen ei toisin sanoen selity niinkään nuorten miesten kasvaneella kiinnostuksella kristinuskoa kohtaan. Eron eri ikäryhmien välille tekee nimenomaan se, että naiset ovat muuttuneet lyhyessä ajassa huomattavan paljon ja suhtautuvat kirkkoon ja kristinuskoon selvästi aiempaa torjuvammin. Kansainvälisesti poikkeuksellista on se, että itsensä ateisteiksi määrittelevien nuorten naisten määrässä on Suomessa jo ohitettu nuoret miehet.

“Ateismi on perinteisesti mielletty erityisesti nuorten miesten jutuksi. Se, että nuoret naiset ovat tässä suhteessa muuttuneet Suomessa näin paljon on jo ihan uutinen”, Ketola toteaa.

Muuttuva uskonnollisuus

Nuorten naisten edustama ateismi ei suoraan tarkoita yleisesti torjuvaa suhdetta kaikkea uskonnollisuutta, hengellisyyttä tai henkisyyttä kohtaan. Kaikissa ikäryhmissä naiset uskovat edelleen paljon miehiä useammin yleisuskonnollisiksi luokiteltaviin uskomuksiin, kuten johonkin korkeampaan voimaan, enkeleihin, jälleensyntymään tai siihen, että hyvä ja paha saavat lopulta palkkansa. Suomessa ateismin on ajateltava edustavan reaktiota nimenomaan kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan.

“Kyse ei ole siitä, että naiset ovat yksiselitteisesti vähemmän uskonnollisia kuin miehet. Ei, vaan naiset ovat tässä ajassa eri tavalla uskonnollisia”, Kimmo Ketola kiteyttää.

Hanna Salomäki korostaa naisten keskuudessa tapahtuvilla muutoksilla olevan potentiaalisesti suuri vaikutus suomalaisen uskonnollisuuden tulevaisuuteen.

“Naisten rooli uskonnollisen perinteen välittämisessä on ollut hyvin keskeinen. Esimerkiksi iltarukous on välittynyt usein eteenpäin erityisesti äitien ja isoäitien kautta. Tässä suhteessa muutos naisten keskuudessa voi vaikuttaa paljon enemmän uskonnollisuuden tulevaisuuteen kuin se, mitä tapahtuu miesten keskuudessa”, Salomäki arvioi.

“Toki on mahdollista, että miehet tulevat ottamaan vahvempaa roolia perinteen siirtämisessä”, hän lisää.

Muutoksen ajurit

Mikä sitten selittää sitä, että nuoret naiset ottavat yhä näkyvämmin etäisyyttä juuri kristinuskoon?

“Etääntymistä kristillisyydestä näkyy monissakin naisikäryhmissä. Kotien kristillinen kasvatus on merkittävästi vähentynyt tai puuttuu kokonaan ja nuoremmat sukupolvet kertovat yhä useammin aikovansa itse jatkaa samalla linjalla. Tällä on suuri vaikutus siihen, löytävätkö nykyiset ja tulevat sukupolvet ylipäätään kristillisen uskon tai kirkon”, Salomäki ajattelee.

Ketola näkee merkittävänä tekijänä myös sen, miten nykyajassa moni kohtaa uskonnon nimenomaan median välityksellä. Esimerkiksi jo pidempään jatkunut avioliittokeskustelu saattaa ajaa nuoria naisia etäämmälle kirkosta.

“Naisille tasa-arvokysymykset ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat keskimäärin tärkeämpiä asioita kuin miehille. On varsin ymmärrettävää, että nuoret naiset voivat tässä tilanteessa kysyä, ketkä ovat niitä toimijoita, jotka yleisesti vastustavat muutosta. Yleensä sieltä paljastuu uskonnollisia tahoja”, Ketola selittää.

“Tässä yhteydessä nimenomaan naisten voidaan olettaa ottavan etäisyyttä kirkkoon kysyen: ”Hetkinen, onko tuo yhteisö, johon haluan kuulua?” Koettu ristiriita omien ja uskonnollisten arvojen välillä voi olla hyvinkin merkittävä ajuri nyt nähtävän muutoksen taustalla”, Ketola tarkentaa.

“Tähän voi tuoda mukaan myös yleisemmin keskustelun naisten ja miesten rooleista kirkossa. Tutkimuksissa on muun muassa käynyt ilmi, että naiset saattavat kokea, ettei heidän sukupuolellaan ole kirkossa yhtäläisiä mahdollisuuksia johtoasemiin. Miehet eivät puolestaan pidä tätä yhtä isona ongelmana. Tällaiset mielikuvat muodostavat tilanteen, jossa naiset suhtautuvat miehiä varautuneemmin institutionaalista uskontoa kohtaan”, Salomäki lisää.

Huolestuttavaa ja lupaavaa kehitystä

Nelivuotiskertomuksen tulosten Hanna Salomäki ja Kimmo Ketola näkevät olevan kirkon kannalta sekä huolestuttavia että lupaavia.

“Naisten kannalta kehitys on huolestuttavaa, mutta samaan aikaan käynnissä on katsomuksellinen murros, jonka myötä osa on jo nyt löytänyt kirkon uudella tavalla ja puhtaalta pöydältä. Nuorten keskuudessa on monia, joilla ei ole aiempaa yhteyttä kirkkoon, joten he ovat vapaampia lähestymään kristillisyyttä ilman menneisyyden painolastia. Kirkolla on tässä mahdollisuuksia”, Ketola visioi.

“Nuoret aikuiset kuitenkin uskovat johonkin, etsivät uskontoa ja odottavat myös enemmän tukea oman hengellisen identiteettinsä rakentamiseen. Jos kirkko onnistuu tässä tilanteessa sanoittamaan omaa sanomaansa, on sillä yhtä lailla mahdollisuuksia katsomusten kentällä”, Salomäki lisää.

Ketola ajattelee, että kirkon on myös syytä tiedostaa siihen ulkopuolelta liitetyt mielikuvat.

“Kirkko ei välttämättä todellisuudessa ole niin oikeistolainen ja konservatiivinen toimija kuin usein ajatellaan, mutta tämä mielikuva vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja asenteisiin. Jos kirkossa tämä tiedostetaan, voidaan tietoisesti myös pyrkiä muuttamaan mielikuvia. Kirkossa on monia puolia, jotka jäävät nyt katveeseen”, hän huomauttaa.

Hanna Salomäki ja Kimmo Ketola olivat keskustelemassa aiheesta myös Yle Radio 1 Horisontti-ohjelmassa. Jakson pääset kuuntelemaan Yle Areenasta.

Teksti: Mikko Kurenlahti
Kuva: Pixabay