Mitä on anteeksipyytäminen?

Matt. 6: 14–15

Oletko joskus loukannut toista ihmistä niin pahasti, että hänen on ollut vaikeaa antaa sinulle anteeksi? Onko sinua itseäsi loukattu niin syvästi, että sinuun on sattunut vielä vuosienkin jälkeen? Oletko itse jäänyt kiinni omiin vääriin tekoihisi ja kantanut syyllisyyden taakkaa?

Anteeksipyytäminen sekä toiselle ja itselle anteeksiantaminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Ne vaativat meiltä paljon. Voisi varmaankin sanoa, että niiden vaikeus on läsnä oikeastaan jokaisen elämässä jossakin vaiheessa.

Mutta mitä on anteeksipyytäminen? Mitä se sisältää ja mitä se vaatii?
Anteeksipyytäminen on prosessi, jossa ihminen anteeksipyynnön lisäksi tunnustaa toimineensa väärin, ymmärtää osuutensa asiaan ja toimintansa seuraukset sekä pyrkii mahdollisuuksien mukaan toimimaan asioiden korjaamiseksi.

Anteeksipyytämisessä olennaista on, että se on vilpitöntä ja aitoa. Se on myös usein epämukavuusalueelle menemistä ja omien heikkouksien avaamista. Emme myöskään voi ennalta tietää mikä toisen reaktio on – tyrmätäänkö meidät täysin, suhtaudutaanko meihin välinpitämättömästi vai katsotaanko meitä anteeksiantavin silmin. On tärkeää myös ymmärtää, että anteeksianto on prosessi, joka ei ole välttämättä hetkessä ohi.

Miksi anteeksianto on joskus niin kovin vaikeaa? Tarvitseeko aina edes antaa anteeksi? Kun loukkaa ja satuttaa toista syvästi, tulee samalla hajottaneeksi jotakin toisen sisimmästä. Hajonneita paloja voidaan koittaa paikata monin eri tavoin, mutta kipeää kokemusta ei pysty poistamaan. Voimme pyrkiä ymmärtämään itseämme, reaktioitamme, omia herkkiä kohtiamme, voimme loputtomasti käydä läpi loukatuksi tulemisen tilanteita ja tunteita ja kysyä itseltämme, miksi minulle kävi näin. Lopulta voimme kuitenkin opetella hyväksymään tapahtumat osana elämänhistoriaamme, osana meitä. Kokemuksiemme kautta meillä on mahdollisuus tutustua itseemme yhä paremmin.

Myös Jeesus kehottaa meitä antamaan anteeksi, sillä se vapauttaa meidät katkeruuden taakasta, mutta Jeesuskaan ei velvoita meitä automaattiseen anteeksiantoon.

Parhaimmillaan anteeksianto voi olla suuri lahja ja mahdollisuus. Se vapauttaa valtavasti voimavaroja. Syyttävän sormen osoittaminen toiseen tai omaa sisintä kalvava syyllisyydentunne ei pidemmän päälle vie meitä eteenpäin. Anteeksipyytämisen ja -antamisen kautta voi avautua mahdollisuus kasvuun ja uudenlaisen yhteyden luomiseen suhteessa Jumalaan, toiseen ihmiseen tai omaan itseen.

Niina Mikkola
Kirjoittaja on pappi ja seksologi, joka on loputtoman kiinnostunut ihmisyydestä ja maailmasta