Kun työ vaarantaa mielenterveytesi – haastattelussa Aku Visala

Masennus on hyvin yleinen ongelma, mutta masennuksesta ja muustakin mielen kärsimyksestä puhumiseen liittyy yhä turha stigma: Olet heikko ja epäonnistunut, jos myönnät omat ongelmasi, rajallisuutesi ja vaikeutesi, teologian tohtori Aku Visala kritisoi aikamme armottomia asenteita.

Opinnoissaan tai työssään ahdistuneen on helppo kuvitella, että vain hän itse on syyllinen ja vastuussa ongelmistaan. Muilla on kaikki hyvin. Vain minä kärsin, koska olen tyhmä, saamaton ja kyvytön…

”Kun työ tuottaa mielen kärsimystä, muista, ettei vika ole vain sinussa. Voit silti tehdä asialle jotakin, rohkaisee depressiota tutkinut teologi ja filosofi Aku Visala.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet nuorten aikuisten ja työikäisten milleniaalien joukossa. Etenkin masennus ja ahdistus aiheuttavat jopa jo alle kolmikymppisille paljon työkyvyttömyyttä, syrjäytymistä, sairauksia ja kaikkinaista elämän kurjistumista. Masennuksen oireita ovat aloitekyvyttömyys, tunteiden latistuminen sekä lamauttavat itsesyytökset. Nukkuminenkaan ei onnistu stressin keskellä.

Jos työ heikentää ja vaarantaa oman hyvinvoinnin, on hyvä muistuttaa itseään siitä tosiseikasta, että moni työpaikka on työympäristönä erittäin hankala, huomauttaa Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala.

”Esimerkiksi yliopistomaailmassa ei todellakaan ole kaikki hyvin.”

Teologian tohtori Visala on viime vuosina perehtynyt erityisesti kansantauti depression olemukseen ja taustaoletuksiin. Hänen mukaansa moni joutuu nykyään oppimaan saman synkän läksyn: Ahdistus ja masennus ovat osa työprosessia.

”Jos vedän mielessäni yhtäläisyysmerkit elämässä onnistumisen ja työssä onnistumisen välille, alan pudota pohjattomaan kuiluun. Palkinnoksi saan eeppisen masennuksen.”

Jo kirjan kosketus oksettaa

Masennuksen ja ahdistuksen kaltaisista sairauksista ja ongelmista kärsitään paljon myös akateemisissa piireissä. Erilaiset mielen järkkymiset ja heilahtelut ovat tulleet tutuiksi opiskelijoille, asiantuntijoille, tutkijoille ja laajemmin tietotyöläisille.

”Epätoivo valtaa alaa ja usko itseen katoaa, kun työ ei etene. Muut tekevät työnsä tuosta vaan, mutta minä jumitan omaa tyhmyyttäni”, Aku Visala kuvaa akateemisen ahdinkotilan tyypillistä kokemusta.

Opiskelijoiden ja tutkijoiden piirissä tehdyt tutkimukset masennuksen, ahdistuksen ja stressin kokemisesta kertovat ”järkyttävästä” tilanteesta. Liian moni jaksamisensa kanssa kamppaileva nuori opiskelija ja työntekijä kokee tulleensa jätetyksi yksin sekä työnsä että ongelmiensa kanssa. Suhteella oman työn ohjaajaan tai johtajaan on merkittävät mielenterveysvaikutukset. Yli puolet masentuneista piti silti suhdettaan esihenkilöönsä etäisenä ja koki, ettei tämä antanut tarpeeksi tukea.

”Itsesyytökset vyöryvät yli äyräiden ja kutsumustyöstä kuolee ilo, kun pelkästään näppäimistön ja tutkimuskirjallisuuden näkeminen aiheuttaa itsesyytösten ja häpeän aallon.”

Pahimmillaan ihminen saa jopa fyysisiä oireita: kirja alkaa kirjaimellisesti oksettaa niin paljon, ettei siihen pysty koskemaan.

Kilpailu ajaa ihmiset erilleen

Aku Visala kutsuu mukaan ”julmaan ajatusleikkiin”. Kuvittele olevasi lähes kaikkivoipa, sadisti nero, jonka tarkoituksena on suunnitella työympäristö, joka maksimoi työntekijöiden ahdistuksen. Sisäinen psykopaattisi saattaisi keksiä jotakin seuraavan kaltaista, aikamme työelämästä tuttua.

Ensinnäkin tässä työpaikassa kaikki kilpailisivat kaikkia vastaan omasta selviämisestään. Ihminen on kuitenkin yhteisöllinen olento, jonka onnellisuus ja hyvinvointi ovat kiinni suhteista toisiin ihmisiin.

”Ilkeän neron pitäisi siis ensitöikseen suunnitella monia eri tapoja tuhota monipuoliset, vapaat ja turvalliset ihmissuhteet. Keskinäinen kilpailu on tähän hyvin tehokas keino.”

Työntekijät pitää laittaa kilpailemaan samoista rahoista, joita riittää vain muutamalle. Tämä on normiarkea muun muassa yliopistomaailmassa.

”Kilpailu ajaa ihmiset erilleen toisistaan sekä lisää epäluuloa heidän välillään.”

Aku Visalan maalaama kuva aikamme akateemisesta maailmasta ja modernista työelämästä muistuttaa yhteiskuntatieteen varhaisia klassikoita, joissa kuvataan yhteiskunnan alkutilaa: Kaikki kilpailevat armottomasti kaikkia vastaan! Yhteisöllisyyden rakentamisen sijasta kukin keskittyy omiin projekteihinsa, sillä juuri saman alan ihmiset taistelevat verisimmin voittaakseen toiset. Viereisessä pöydässä ahertavan kilpakumppanin menestys saattaa tarkoittaa työttömyyttä minulle.

Jotta voin voittaa kilpailijani, minun on tehtävä näitä parempaa työtä. Työn laadulla ja määrällä ei ole mitään kattoa tai ylärajaa.

Mielenterveyden ongelmien riskiä lisäävät myös kateus, eriytyminen työtovereista sekä työyhteisön osoittama välinpitämättömyys yksittäisiä työntekijöitä kohtaan, Visala listaa.

Epävarmuus tulevasta syö mielekkyyttä

Jatkamme julmaa ajatusleikkiä. Toiseksi ilkeän neron on luotava työympäristö, jossa kukaan ei voi olla koskaan tyytyväinen itseensä ja työhönsä. Itseluottamus ja hyvä itsetunto ovat keskeisiä mielenterveyden tukipilareita. Ne pitää siis pikimmiten hajottaa.

”Tämä saadaan aikaan asettamalla työlle äärettömän korkeat vaatimukset, joita on lähes mahdoton ylittää.”

Mikään ei riitä: voit aina tehdä määrällisesti enemmän töitä ja se voi aina olla laadullisesti parempaa.

”Soppaan kannattaa lisätä vielä muutama nero, joille Luoja on suonut ylenmääräisen kapasiteetin. He kykenevät tekemään töitä paljon nopeammin ja laadukkaammin kuin valtaosa muista työntekijöistä, joiden itsetunto joutuu vieläkin pahempaan syöksykierteeseen.”

Tavallisella työntekijällä on riski verrata oman työnsä määrää ja laatua näiden harvojen nerojen työpanokseen.

”Tämä on mielenterveyden kannalta tuhon tie, koska en pysty kilpailemaan neron suoritustason kanssa.”

Mielenterveyden ja elämän mielekkyyden kannalta toivo on ensiarvoisen tärkeää, Aku Visala painottaa.

Onnellinen elämä suuntautuu päämääriä kohti. Yksittäiset teot saavat merkityksensä suhteessa siihen tulevaisuuteen, jonka henkilö haluaa tehdä todeksi. ”Työelämän helvetinkoneessa” ei kuitenkaan ole selkeitä tulevaisuuden näkymiä, vaan mielekkyyttä ja merkitystä tuottavat visiot voidaan nitistää heti alkuunsa. Monen modernin työalan tapaan akateeminen ympäristö ei tätä nykyä tarjoa selkeitä näkymiä tulevaisuudesta.

”Vaikka teet kuinka paljon ja kuinka hyvää työtä, tulevaisuutesi tässä työpaikassa, muiden ihmisten arvonanto sekä menestys on sattumanvaraista.”

Kutsumustyöläisen taakka

Aku Visala huomauttaa, ettei pelkkä hankala ja vaativa työympäristö selitä lisääntyneitä mielenterveysongelmia. Yksi keskeinen syy mieleen kohdistuvalle paineelle piilee työtään rakastavassa tekijässä itsessään. Työ on monelle antaumukselliselle ammattilaiselle kutsumus – ennen kuin siitä tulee taakka.

”Kutsumustyön tekeminen tukee elämän mielekkyyttä. Jos koen tekeväni sitä, mitä minun pitäisikin tehdä, synnyttää tämä motivaatiota ja merkityksen kokemusta.”

Kutsumuksella voi olla ikävä kääntöpuolensa: työstä tulee elämää suurempi asia, joka vaikuttaa kaikkeen, yksityiselämäänkin, Visala varoittaa.

Koska työ on osa minua, tulee myös työn ongelmista osa minua. Epäonnistunut projekti tai ankara palaute tarkoittavat, että minä olen myös ihmisenä epäonnistunut ja huono ja ettei minua arvosteta.

Yksinäisen syöksykierre

Itsenäinen opiskelu tai työ on parhaimmillaan hyvin vapaata.

”Kukaan ei kyttää olkasi ylitse. Yksinäisyys mahdollistaa keskittymisen ja omistautumisen. Se on autonomian, itsensä ylittämisen ja oppimisen kannalta suuri mahdollisuus ja siunaus.”

Yksinäisyydellä on kuitenkin varjopuolensa. Se voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle, ellei ihminen ole valmistautunut siihen paineeseen, jonka yksinäisyys tuo tullessaan. Oman työn arviointi ja ohjaaminen on yllättävän vaativaa.

”Minun on kyettävä motivoimaan itse itseäni sekä luottamaan omiin johtopäätöksiini. Nämä taidot ja kyvyt eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niitä pitää harjoitella.”

Huonolla itsetunnolla ja heikoilla metakognitiivisilla eli oppimaan oppimisen taidoilla varustettu henkilö joutuu helposti syöksykierteeseen. Virheellinen arvio omasta oppimiskyvystä tuottaa virhearvioita työn edistymisestä. Yksinäisen ja itsenäisen puurtajan on ratkaistava ongelmia tilanteessa, jossa selkeitä ratkaisuja ei ole. Epätietoisuus synnyttää stressiä, epäilyksiä ja huolia: Olenko tyhmä, kun en keksi ratkaisua? Mitä tein väärin? Olenko ottanut huomioon kaikki keskeiset seikat?

Vedä raja vapaa-ajalle

Opiskelun ja itsenäisen asiantuntijatyön rajattomuudesta ja hahmottomuudesta seuraa helposti se, ettei työtunteja lasketa. Kutsumustyöläisen mieli askartelee ratkaisemistaan odottavien ongelmien parissa aamusta iltaan. Hän miettii työtään kävellessä, bussissa, aamusuihkussa ja muiden ihmisten seurassa. Mitäpä muuta kuin työtä masentunut tutkijakaan miettisi aamuyöllä unettomuudesta kärsiessään?

”Tiedostamaton mieli jauhaa lakkaamatta jopa unessa. Ajattelu ei ole tietokone, joka kytketään päälle ja pois. Kone on aina päällä, työn ulkopuolellakin.”

Aku Visala tuntee toki myös tutkijoita ja muita ajatustyön tekijöitä, jotka kykenevät sammuttamaan ammatillisen mielensä samalla kun he sammuttavat toimistonsa valot.

”Me tavalliset ihmiset joudumme tunnustamaan, että työn ja vapaa-ajan rajanveto on äärimmäisen vaikeaa.”

Visala kiinnittää huomiota terveellisen tasapainon löytämiseen työn ja muun elämän välillä. On pakko pitää kiinni omasta vapaa-ajasta. Esimerkiksi tutkija ei kuitenkaan työskentele pelkästään työaikanaan, koska hän ajattelee koko ajan. Juuri tästä syystä työn ja vapaa-ajan erottamisesta muodostuu erityisen suuri ongelma.

”Pahimmillaan elämä ja työ sulautuvat yhteen.”

Huijareita hulluuden rajamailla

Akateemisen maailman kaltainen vaativa työympäristö hyökkää helposti ihmisen itsetuntoa vastaan syyttämällä häntä huijarisyndroomasta. Olen vain pelkkä huijari, joka odottaa ja pelkää paljastumista! Joku huomaa huijaukseni hetkellä millä hyvänsä. Pomo tai työni ohjaaja heittää minut ulos, työtäni ei hyväksytä, saan kenkää… Heikolla itsetunnolla varustettu kutsumustyöläinen on huijauksensa paljastumista pelätessään vaarassa sanoa kaikkiin pyyntöihin kyllä.

”Hän haluaa arvonantoa ja kunnioitusta, eikä kykene kieltäytymään tarjotuista tehtävistä. Mitä ihmiset ajattelisivat, jos kieltäytyisin? He ajattelisivat, etten jaksa, en ole tarpeeksi hyvä.”

Oravanpyörässä juokseva suorittaja saattaa kokea olevansa automaatti, jonka tehtävänä on ratkaista mahdollisimman nopeasti vaikeita ongelmia riittämättömällä ymmärryksellä. Vain harvoin on riittävästi aikaa ja energiaa perehtyä asioihin kunnolla.

”Kunkin projektin loppu tulee kohti kuin juna, jonka matkan jatkumista yritän edesauttaa latomalla hätäpäissäni kiskoja sen eteen. Joskus kiskoja ei vaan löydy ladottavaksi. Kiireessä sählääminen tuottaa murskaavan riittämättömyyden tunteen.”

Rakenna sosiaalinen suojamuuri

Miten sitten varjella itseään työpaineiden tuottamilta vaikeuksilta ja mielenterveyden haasteilta? Dosentti Aku Visalan mukaan on elintärkeää pitää yllä sosiaalisia verkostoja työn ulkopuolella. Ystävät irrottavat mielen työasioista.

”Aloita uusi harrastus, jossa voit pyrkiä eteenpäin. Liity johonkin ryhmään, yhteisöön tai yhdistykseen. Tue ja ylläpidä työelämän ulkopuolisia intohimon kohteita ja innostuksen lähteitä”, Visala vinkkaa.

Elämässä pitää olla monipuolisia tavoitteita ja merkityksellisyyttä tuottavia pyrkimyksiä, jotta työelämän epäonnistumiset eivät muutu koko elämän epäonnistumisiksi. Myös perhe on suojamuuri ahdistusta ja masennusta vastaan. Se antaa työn ulkopuolisia tavoitteita ja merkitystä elämälle.

”Yksinäisen on helpompi luisua tilanteeseen, jossa työhön liittyvät ajatukset värittävät jokaisen hetken ja työ on ainoa elämään mielekkyyttä tuova tekijä.”

On luotava oma sosiaalinen kupla, jossa tuskallisista kokemuksista voi kertoa. Siinä joukossa voi saada arvostusta ja apua ystävyyssuhteista sekä samassa tilanteessa olevien ihmisten keskinäisestä luottamuksesta.

Hoida itseäsi ajoissa

Masennukseen ja ahdistukseen auttavat esimerkiksi psykoterapia ja lääkitys. Myös terveelliset elämäntavat, kuten säännöllinen liikunta, suojelevat mielenterveyden ongelmilta. Terapiaan hakeutumisen kynnys kannattaa asettaa alas, Aku Visala neuvoo.

”Monet ongelmat olisi voitu välttää, jos terapiaan olisi hakeuduttu aiemmin, ei vasta sitten, kun vaikea masennus on päällä.”

Akateemisen maailman ja työelämän todellisuus ei ole läheskään kaikille niin synkkä kuin se on edellä kuvatuissa, osin kärjistetyissä esimerkeissä. On paljon myös niitä kansalaisia, joiden kokemus on kirkkaampi ja auvoisempi. Tutkijoistakin ”vain” kolmannes kärsii mielenterveyden ongelmista. On joka tapauksessa viisasta valmistaa itseään sitä vääjäämätöntä hetkeä varten, jolloin mieli joutuu mahdollisesti hyökkäyksen kohteeksi.

On parempi hoitaa itseään etukäteen kuin jälkikäteen.

Teksti: Janne Villa.
Kuva: Jani Laukkanen.

Walk in terapia