Kun kuolema erottaa – leskeksi jääminen muuttaa elämän

Leski – omituinen sana, vanhanaikainen. Miten se minuun liittyy?

Kaikki parisuhteet päättyvät joskus, joko eroon tai kuolemaan. Erojen yleistymisestä huolimatta useimmat avioliitot päättyvät puolison kuolemaan. Vuonna 2022 puolisonsa menetti kuoleman kautta 20 422 ihmistä. Alle 65-vuotiaita heistä oli 2769. Näissä luvuissa näkyvät vain avioliittoon vihityt, joten luku on todellisuudessa huomattavasti suurempi, kun avoliitot ja muut vakituiset parisuhteet lasketaan mukaan.

Jäljelle jäävän tilanteeseen vaikuttavat monet asiat, kuten ikä, terveys, perhetilanne, muut läheiset ihmissuhteet, työtilanne / eläkkeellä olo. Millainen suhde edesmenneeseen puolisoon oli: oliko suhde tiivis ja lämmin, hiljalleen haalennut vai olivatko välit viilenneet ja puolisot vieraantuneet toisistaan? Tuliko kuolema yllättäen vai edelsikö sitä sairastaminen? Miten mahdollinen sairausaika vaikutti puolisoiden väleihin? Toimiko leski omaishoitajana? Kuinka henkisesti ja fyysisesti uuvuttavana hän sen koki? Kaikki nämä ovat vaikuttamassa lesken sopeutuessa uuteen tilanteeseen.

Lesket ovat moninainen ryhmä ihmisiä, kaikista ikä- ja ammattiryhmistä, eripituisen yhteisen taipaleen kulkeneita. Jotkut ovat kulkeneet yhdessä nuoruudesta saakka, opetelleet elämää ja jakaneet koko aikuisuutensa yhdessä. Yksin jääminen ravisuttaa koko identiteettiä. Miten osaan olla itsekseni? Kuka minä olen ilman sinua?

Raastavaa on puolison menetys myös silloin, kun kaikki on vielä uutta ja alussa, suhde vielä rakastumisvaiheessa. Kun yhteinen taival typistyy ja unelmat jäävät toteutumatta. Olipa yhteinen taival pitkä, lyhyt tai jotain siltä väliltä, puolison kuolema on iso kriisi jäljelle jäävälle.

Kuolema on mysteeri, jota emme voi koskaan täysin ymmärtää. Se nostattaa aina tunteita. Paitsi surua, kaipausta ja yksinäisyyttä, moni leski kokee myös syyllisyyttä, katkeruutta, kateutta, vihaa, häpeää ja helpotustakin. Menetyksestä eteenpäin pääsemiseen vaikuttaa, kuinka hyvin voi sallia itselleen tunteiden koko kirjon ja kuinka rohkeasti niitä uskaltaa kohdata. Tunteiden käsittely on raskas ja mutkitteleva prosessi, joka ottaa oman aikansa. Se on ennakoimatonta eikä sitä voi kiirehtiä.

Suru on luonteeltaan itsekäs tunne. Se haluaisi johdattaa ihmisen käpertymään peiton alle pimeään, suojaan muun maailman menolta. Surevan näköala kapenee ja muu maailma lakkaa kiinnostamasta. Puhutaan sururauhasta, jota suuren menetyksen kokenut tarvitsee. Oman surun sisään ei ole kuitenkaan hyvä jäädä liian yksin. Ystävien ja tuttavien tapaaminen ja puhuminen voi tehdä hyvää.

Kun perheessä on lapsia, jotka ovat samoin hämmentyneitä ja järkyttyneitä menetyksestä, jäljelle jäänyt aikuinen ei voikaan käpertyä oman suruunsa. Hän joutuu kannattelemaan surevia lapsia ja huolehtimaan arjen jatkumisesta, vaikka voimia siihen ei olisi. Tällöin erityisesti paikalle toivoisi arjen enkeleitä, jotka tulevat auttamaan perheen pyörityksessä, tekevät ruokaa, siivoavat ja antavat lapsille aikaa. Jo pelkkä avun pyytäminen voi leskivanhemmasta tuntua liian raskaalta. Niinpä lähellä olevien aikuisten kannattaa sanoa: ”Sopiiko, että tulen/autan/teen…?” sen sijaan, että sanoisi: ”Voit pyytää apua, jos tarvitset”.

Moni leski kokee hämmennystä uudessa tilanteessa. Ympäristön odotukset saattavat luoda painetta olla tietynlainen: hiljainen, vaisu ja arvokkaasti sureva. Moni kysyy mielessään, onko lupaa elää, olla elossa ja elävä, haluava ja seksuaalinen. Ikään kuin kunnioituksesta vainajaa kohtaan leskenkin tulisi lakata elämästä, ainakin kunnes sopiva määrä vuosia on kulunut.

Ristiriita sisäisten tarpeiden ja ulkoisten vaatimusten välillä lisää surusta toipuvan taakkaa. Joskus vaatimukset ja oletukset elävät vahvimmin lesken omassa päässä. Lähellä olevat ihmiset ilahtuvat yleensä nähdessään elämän merkkejä, hymyä, naurua ja uusia tulevaisuuden suunnitelmia.

Leskeys on tärkeä osa omaa elämän historiaa. Se kulkee jollain tavoin mukana aina, vaikka suru helpottuu, elämä jatkuu ja uusi puolisokin ehkä joskus löytyy. Parhaimmillaan kauniit muistot säilyvät voimavarana tulevassakin elämässä. Vaikka suhteessa olisi ollut vaikeuksia ja vaikeita aikoja, siellä on ollut myös rakkautta, ainakin jossain vaiheessa yhteistä tarinaa. Tämä rakkaus on lahja, joka ei koskaan katoa.

Kirjoittaja: Paula Maria Mäkelä, perheneuvoja, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, Espoon seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus

Artikkelissa käytetty lähteenä: Falck & Ruotsalainen: Uusi suhde, rakkaus kypsässä iässä (Viisas Elämä 2022).

• Paikallisseurakunnat järjestävät sururyhmiä ja tarjoavat keskusteluapua sekä tukea puolison kuoleman jälkeen. Seurakuntien yhteystiedot
• Jos kaipaat ammattiapua tunnetyöskentelyyn puolison kuoleman jälkeen, ota yhteyttä alueesi Perheasiain neuvottelukeskukseen