Joulun ihmeellisin lahja on ilmainen

Lapsi selaa lelulehteä lattialla. Äiti mä haluan tuon, ton ja tän!  Kauppojen tarpeeseen tahkota rahaa käytetään aikuisten halua nähdä ilo lapsen silmissä. Kaupallisuutta hyödyttää aikuisten omakin tarve uppoutua unelmiin: edes hetkeksi poistua sekaisesta kodista, nuhjuisesta arjesta ja ahdistavien uutisten keskeltä haaveiden maailmaan. Mainokset ovat ihania ja houkuttavia. Niissä joulu on aina onnellinen, kaunis ja täydellinen.

Mutta mitä oikeastaan olisi onnellinen, kaunis joulu? Mitä minä toivon? Mitä läheiseni toivovat ja tarvitsevat?

Antaisinko tänä vuonna lahjaksi hyviä sanoja? Kuvaavia, ehjäksi tekeviä sanoja; sanoja jotka korjaavat rikki mennyttä ja hellivät kohdettaan? Supattaisinko lapseni korvaan siitä, miten tärkeä hän minulle on – ja kertoisinko muillekin rakkailleni heidän arvokkuudestaan? Rakkaudestani, josta usein vaikenen ja jonka sijaan muistan muistuttaa, hössöttää, komentaa ja motkottaa.

Antaisinko lahjaksi läsnäoloni? Sen, että laittaisin läppärin ja puhelimen sivuun, telkkarin välillä kiinni – kääntyisin kohti häntä, joka minua tarvitsee. Kysyisin kuulumisia ja kuuntelisin tarkoin. Heittäytyisin leikkiin tai pelaamaan yhdessä. Ja ottaisin syliin tai kainaloon. Rapsuttelisin jalkoja tai selkää.

Antaisinko lahjaksi lämpimän katseeni? Antaisinko hymyni – sen, josta toinen voi lukea haluavani viettää aikaa juuri hänen kanssaan?

Antaisinko lapselle lahjaksi joulun selvin päin olevien aikuisten kanssa? Viipyileviä hetkiä lukemassa yhdessä kirjaa?

Ei materiaalisissakaan lahjoissa ole vikaa, kunhan ne eivät korvaa sitä, millä on eniten merkitystä. Kun lapsi muistaa köllötelleensä kainalossa ja kellineensä hyväksyvässä katseessa, hän saa lahjaksi sellaista, mikä ruokkii häntä koko elämänsä ajan. Ja ihan samanlainen ruokkii kaikenikäisiä. Ihmeellinen lahja. Sytyttää ilon silmiin pidemmäksi aikaa kuin tavara.

Itse taidan tarvita jokavuotisen liikuttumiseni joulukirkossa. Sen kyynelvirran, joka on saanut lapseni kysymään ”Miksi itket, äiti?” En oikein tiedä vastausta. Ehkä siksi, että kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Meille annettu aika on arvokas. Ehkä siksikin itken, että saan kuulla sanat: ”Älkää pelätkö! Teille on syntynyt Vapahtaja!” Tulen lohdutetuksi, vaikken ajatellut etsiväni lohtua.

Joulun ihmeellisin lahja on ilmainen ja kaikille tarjolla. Jumala syntyy ihmiseksi, meidän luoksemme. Hän koskettaa ja tulee lähelle monin tavoin, vaikkapa joululaulun sanojen kautta, yhdessä olon hetkessä tai kynttilän lämmittävässä valossa. Ihmeellisintä lahjaa ihmetellään seurakunnan tilaisuuksissa koko juhlakauden läpi. Tervetuloa!

Teksti: Heli Pruuki
TT, perhepsykoterapeutti
Lasten ja nuorten keskuksen kehitysjohtaja