Hidasta ja uudista

Saattaakin olla niin, että uudistuminen ei aina tarkoita uuden aloittamista, vaan joskus se on paluuta alkuun, yksinkertaisuuteen, ja siihen, mikä on aina ollut kaiken kaahauksen taustalla odottamassa: Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Reformaation sunnuntai

Matt. 5:13–16

Tälläkin hetkellä moni meistä elää jatkuvan uudistumisen paineen alla. Kehon, mielen ja elämänhallinnan odotukset väijyvät ympärillämme. Sisäiset jokemme ovat saattaneet virrata vuosikausia ilman, että olemme rauhassa pysähtyneet miettimään, mitä todellinen uudistuminen sisimmässämme tarkoittaa.

Voisiko todellinen muutos löytyä hidastamalla takaisin perusasioiden äärelle?

Kristinuskon ydin on yksinkertainen: Jumalan rakkaus. Aikuiselämän kiireissä tämä voi tuntua kaukaiselta. Kirkossa ei tule käytyä, ja ehkä lapsuuden kristilliset kokemukset tuntuvat vanhentuneilta tai epäolennaisilta nykyisessä elämäntilanteessa. Omat tarpeet elämän hidastamisesta on helppo sivuuttaa pyörän pyöriessä yhä kovempaa.

“Ison J:n” kutsu “Tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28) on ajaton. Se ei vaadi meiltä sääntöjen noudattamista tai täydellisyyttä, vaan portin varovaista aukaisemista Jumalalle. Uskon perusta on armo ja rakkaus. Ne voivat uudistaa meidät sisältä käsin.

Saatamme etsiä merkitystä urasta, ihmissuhteista tai henkilökohtaisesta kehityksestä. Jumalan armo ja rakkaus tarjoavat kuitenkin syvällisempää uudistumista – levon sielullemme. Saattaakin olla niin, että uudistuminen ei aina tarkoita uuden aloittamista, vaan joskus se on paluuta alkuun, yksinkertaisuuteen, ja siihen, mikä on aina ollut kaiken kaahauksen taustalla odottamassa: Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Konkreettinen pysähtymisen paikka voi olla luonto, hiljainen kirkko tai oman kodin rauha. Mikä kenellekin. Rauha ja rakkaus eivät ole paikasta eivätkä suorittamisesta kiinni.

Juho Niemelä

Kirjoittaja on toimittaja-muusikko-retkeilijä, joka ihmettelee tunturin laella tai keikkalavalla maailmankaikkeuden mysteerejä