Hale Heikkilä luo äänimatkoja turvallisessa tilassa

"Musiikillinen kokemus voi olla meditatiivinen, pysäyttävä ja puhdistava aikamatka omaan menneisyyteen, merkityksellinen tienristeys tai ehkä jonkin uuden alku.”

Muusikko, kanttori, mentori ja hyvinvointiyrittäjä Hale Heikkilä kutsuu kuulijoitaan ennen kokemattomille äänimatkoille.  Niillä voi oivaltaa jotain olennaista omasta itsestä ja saada vastauksia mieltä polttaviin kysymyksiin.

Haluaisitko heittäytyä tunnetasolla kokemaan jotain tavallista enemmän ja tutkailla mitä tiedostamattomasta mielestäsi nousee? Monenlaisissa musiikillisissa vesissä uiva Hannu-Pekka ”Hale” Heikkilä haluaa siinä tapauksessa sinut mukaansa meditatiivisille äänimatkoilleen.

”Voidaanko sallia, että kaikki tunteet ovat näkyvissä ja että rentoudumme sen kaiken kanssa, mitä omassa itsessä tunteina nousee”, Hale johdattelee konsertin aluksi.

Herkän klassisen kanttorin, Fiskarsissa hyvinvointikeskusta rakentavan kansanparantajan ja musiikillisesti estottoman äänitaiteilijan ristisiitokselta näyttävä taiteilijasielu toimii päätyökseen vantaalaisen Hämeenkylän seurakunnan kanttorina. Hän säestää ja esiintyy kirkollisissa tilaisuuksissa ja tuottaa musiikkia moniin muihinkin tapahtumiin, juhliin ja retriitteihin.

”On ihanaa tehdä työtä, jossa voi sanattomasti kertoa jostain suuremmasta. Olen läsnä ihmisten iloissa ja suruissa, kun he ovat olennaisten kysymysten äärellä.”

Taika tapahtuu hetkessä

Omissa improflow-konserteissaan multi-instrumentalisti esiintyy sellon, kosketin- ja rytmisoittimien kanssa ja laulaa.

”Taika tapahtuu kunkin tilan ja yleisön inspiroimana. Kysyn aina vuorovaikutteisesti, mitä juuri tämä yleisö on tullut konsertista hakemaan.”

Hetken ja tilanteen ehdoilla estottomasti improvisoiden intuitiivisesti etenevät keikat ovat ainutlaatuisia taide-elämyksiä, joita ei ole koskaan kahta samanlaista.

”Konserttikokemuksissa voi olla elokuvallista meininkiä, jos sitä pitäisi jotenkin yrittää määritellä. Haluan sallia kaikkien ihmisyyden värien olla näkyvissä.”

Hale Heikkilälle on tärkeää luoda yleisölle turvallinen tila, missä jokainen saa tuntea tulevansa hyväksytyksi sellaisenaan.

”Tässä järkyttävässä oravanpyörässä ja informaatiotulvassa meillä ei ole tarpeeksi tilaa olla rauhassa. Pyrin luomaan tiloja, joissa voi pysähtyä vain olemaan oma itsensä.”

Turvallisessa tilassa ei tarvitse pelätä fyysistä tai henkistä uhkaa, syrjintää, seksuaalista häirintää, väheksyntää, vihamielisyyttä tai ulos sulkemista. Sellaisen paikan periaatteita ovat avoimuus, ennakkoluulottomuus ja kannustavuus, tilan ja puheenvuoron antaminen kaikille, kunnioitus, koskemattomuus ja oikeus oman identiteetin määrittelemiseen.

Vahvista sisäistä viisauttasi

Musikantti luo äänimaisemia ja emotionaalista kokemuksia, jotka tuottavat kehon ja mielen rentoutumista ja tasapainoa.

”Musiikillinen matka voi vahvistaa myös myötätuntoa omaa itseä kohtaan.”

Kokija voi oivaltaa lyhyessäkin ajassa jotain itsestään.

”Syvän sisäisen matkan synnyttämä kokemus vahvistaa intuitiota, sisäisen äänen kuuntelemista ja omaa sisäistä viisautta.”

Hale on saanut järjestämistään äänimatkoista palautetta, jonka mukaan ääni ja soitto menevät parhaimmillaan niin syvälle sielun sopukoihin, ettei osallistuja koe olevansa sen jälkeen ihan sama kuin ennen. Omaperäisen taiteilijan loihtimat äänimaailmat johdattavat kuulijoita kokemaan omat pinnanalaiset tunnetilansa.

”Vain mielikuvitus on rajana sille, miten pitkälle voimme päästä äänimatkalla, kun etsimme vastauksia perimmäisiin tiedostettuihin ja tiedostamattomiin kysymyksiimme.”

Musiikki virtaa Korkeimmalta

Musiikillinen kokemus voi olla meditatiivinen, pysäyttävä ja puhdistava aikamatka omaan menneisyyteen, merkityksellinen tienristeys tai ehkä jonkin uuden alku.

Joidenkin äänimatkojen kuvaukset muistuttavat suorastaan mystistä kokemusta, jossa aika ja paikka katoavat.

”Ihminen kokee sulautuvansa osaksi jotain suurempaa ja saavansa yhteyden kaiken kattavaan rakkauteen. Annan musiikin virrata vapaasti jostain minua Korkeammasta. Musiikki ei synny mistään omasta agendastani tai pyrkimyksistäni, vaan suuresta myötätunnosta ja hyväksynnästä, joka on yhtä ja samaa kuin rakkaus.”

Olemme peilejä toisillemme

Muusikon roolinsa rinnalla Hale Heikkilä toimii mentorina. Hän auttaa ihmisiä tutkiskelemaan itseään ja muokkaamaan toimintatapojaan.

”Pyrin haastamaan ihmisiä kuin kirkkaana peilinä. Jos haastamme rakkaudellisesti toisiamme, opimme aina jotain lisää itsestämmekin.”

Kokonaisvaltaisen psykofyysisen hyvinvoinnin puolestapuhuja pyrkii mentorina tasavertaiseen vuorovaikutussuhteeseen. Rakentavassa keskustelussa käydään avoimesti ja rehellisesti läpi niitä syvältä alitajunnasta nousevia ajatusmalleja ja mekanismeja, jotka meitä ohjaavat. Nuo piintyneet ja vakiintuneet mallit vaativat monesti purkamista ja uudelleenohjelmointia.

”Pyrin kohtaamisessa siihen, että ihminen voi nähdä selkeämmin itsensä ja elämänsä suunnan. Vierellä kulkijana voin auttaa kuuntelemaan intuitiota, joka kertoo usein, mitä meidän kannattaa tehdä.”

Oma tilanne saattaa näyttäytyä aivan uudesta näkökulmasta, kun sitä tarkastelee yhdessä toisen kanssa virikkeellisessä ja aisteja avaavassa ympäristössä. Olennaista on kosketuksen saaminen sekä omiin tunteisiin että ehtoja asettamattomaan rakkauteen. Tällöin ihminen luo läsnäolollaan ympärilleen lämpöä ja myötätuntoa.

Tykkään mennä kokemus edellä

Kirkkomusiikki on ollut Hale Heikkilän elämässä läsnä lapsuudesta lähtien. 12-lapsisen lestadiolaisperheen poika kasvoi Rovaniemellä uskonyhteisössä, jossa on vahva virsiperinne ja jossa moni jäsen harrastaa klassista musiikkia. Hän erkaantui herätysliikkeestä ja ajattelee nyt, että jokaisesta uskonnosta voi löytää samat mielen luomat rakenteet ja ihmisen itsensä luomat ehdollistumat.

”Koin jo lapsuudessa toisen maailman läsnäolon, mutten uskonut niin kuin minulle opetettiin. Minulla oli oma sisäinen elämäni ja toiseksi se, mitä esitin olevani. Se ristiriita oli tietysti haitallista itselleni, mutta toisaalta se vei minut juuri niihin kokemuksiin, joiden kautta ymmärrän, mitä tarkoittaa oman totuutensa kanssa autenttisesti elämisen haaste.”

Hale on havainnut, että jokaisessa uskonnossa syyllistytään herkästi siihen, että halutaan näyttää paremmalta kuin muut.

”Tämä ei käsittääkseni ole kristittyjen pyhän kirjan opetus, vaan se tärkein asia on pyyteetön rakkaus. Jos rakkaudessa on ehtoja, se ei ole puhdasta.”

Hale uskoo Jumalaan, jonka olemassaolon on oppinut ymmärtämään kristinuskon kautta, muttei halua lähteä teologisiin keskusteluihin tai systemaattisiin määrittelyihin.

”Tykkään mennä kokemus edellä. Olen armahtanut itseni siitä paineesta, että minun pitäisi ottaa kantaa uskontoon, se on pappien hommaa. Soittaminen riittää minulle.”

Temppelipelimanni toivoo kirkolta avoimuutta

Hale Heikkilä on kiitollinen saamastaan kirkkomusiikin koulutuksesta.

”Kirkko on ihanassa muutoksessa juuri nyt, ja meillä on huikea mahdollisuus uskaltaa katsoa sen kautta myös omaan peiliimme.”

”Temppelipelimanni” toivoo kirkolta rehellisyyttä ja avoimuutta kohdata kaikenlaiset ihmiset, tunteet ja ajatukset ilman ylhäältäpäin tulevien vastausten vyöryttämisen pakkoa.

”Rakastan kanttorin työtä, jossa minun ei tarvitse sanoittaa uskoa itseäni Korkeampaan kuin sävelin. Sanoihin voi jäädä liiaksi kiinni. Ihminen luo helposti Jumalan tietynlaiseksi, ja minäkin olen jäänyt joskus jumiin oman mieleni rakentamaan hölynpölyyn.”

Pyhän pohtimisen paikat

Halella on intohimoinen suhde pyhiin paikkoihin, kuten kirkkoihin ja luostareihin.

”Jokaisessa paikassa on tietty energiansa ja fiiliksensä. Pyhissä paikoissa tiedostetaan egon pienuus, mikä tekee niissä järjestetyistä konserteista ihan omanlaisiaan.”

Parhaimmillaan kirkko tarjoaa yhteisen pyhyyden pohtimisen, kokemisen ja jakamisen paikan.

”Rakastan sitä, että kirkoissa voidaan järjestää tilaisuuksia, joihin kynnys tulla on mahdollisimman matala. Kukaan ei sanoita yläpuolelta, miten asiat tulisi kokea ja ajatella, vaan jokainen voi tuntea itse pyhyyden ja jumaluuden, ihmistä suuremman läsnäolon.”

Kaikki pyhät tilat pitäisi palauttaa rakkauden kokemisen ja näkemisen käyttöön, kanttori painottaa.

”Meidän ei tulisi vahvistaa enää yhtään ihmisten vastakkainasettelua ja polarisaatiota. Pyhässä kirjassa ei opeteta polarisaatiota, vaan nähdään sen läpi.”

Puhdas kaveri kirkkauden kuvana

Kristusta kanttori luonnehtii – pyhien kirjoitusten kautta välittyneen kuvan perusteella – ”hienoksi mieheksi, puhtaaksi kaveriksi ja suureksi opettajaksi”.

”Kristus on se kirkkauden kuva, jota vasten peilaan kaikkea. Kun riittävän syvältä tutkitaan, meistä kaikista löytyy sisältä se sama alkuperä ja puhdas paikka, jossa me voimme olla yhteydessä toisiimme, ja jossa meidän ei tarvitse kokea olevamme erillisiä.”

Halen hengellisyys on tätä nykyä hyvin henkilökohtaista ja arkipäivästä. Luonto on hänelle erityisen tärkeä spirituaalisessa mielessä.

 ”Luonto on inspiraationi lähde, rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka. Se soi tavalla tai toisella kaikessa musiikissani. Vietän paljon aikaa luonnossa, jossa oleminen tekee parhaiten näkyväksi pyhyyden. Siellä voi pysäyttää oravanpyörän ja suorittamisen, olla läsnä ja nähdä kaikkialta löytyvän kauneuden.”

Kantapääopiston kautta

Musiikki menee määrittelyjen ja kielen tuolle puolen.

”Se on turvallinen tila, jossa ihminen voi työskennellä myös menneisyytensä haavojen ja traumahistoriansa kanssa.”

Hale kutsuu elämää ”kantapääopistoksi”. Häntä opetettiin erityisen kovasti viiden vuoden takaisen avioeron yhteydessä.

”Avioero pommitti kaiken romuksi yhtäkkiä, mutta se on ollut matkani isoin henkinen opettaja. Sen jälkeen oli alettava elää tietoisemmin. Vanha tarina Halesta mureni.”

Hän pysähtyi mietiskelemään elämäänsä ja kyseenalaisti koko oman ajattelunsa.

”Minulta vietiin mahdollisuus syyttää ketään. Kokemus veti polvilleen ja pakotti katsomaan peiliin.”

”Löysin retriitissä yhteyden sisäiseen lapseeni ja valoon. Wau – minulla oli kädet täynnä uusia vastauksia!” Sain jossain vaiheessa myös kokemuksen siitä, ettei tietoisuus lakkaa olemasta. Uskon, että me palaamme kuoleman jälkeen Luojan yhteyteen.”

Heittäydy elämän virtaan

Taiteilija ei tiedä, mitä hänelle huomenna tapahtuu ammatillisesti tai muutenkaan.

”Olen nöyränä elämän edessä ja aina valmiina muutoksiin. Katson, mihin elämä haluaa viedä.”

Hale Heikkilän mielestä on mielenkiintoista nähdä, millaisissa muodoissa musiikki ja kokonaisvaltainen hyvinvointi näyttäytyvät hänen elämässään tulevaisuudessa. Siihen asti hän elää niin kuin konserteissaan soittaa, vapaasti improvisoiden ja hetkeen heittäytyen. Hän pyrkii olemaan läsnä jokaisessa kohtaamisessa ja menee luovassa tilassa flow’n mukana, minne elämän virta viekään.

”Taiteen nimissä ihminen voi leikkiä kuin pikkulapsi ja olla vapaa, vailla pelkoa! Olen vapaa haastamaan myös omat uskomukseni. Elämä ei ole vain omissa käsissäni.”

Teksti: Janne Villa
Kuva: Ville Juurikka

Tutustu myös Hiljenny-osioon kirkon verkkosivuilla.