Ekopaasto – uuden etsintää ja iloon johtavaa luopumista

Ilkka Sipiläinen, Kirkkohallituksen kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden johtava asiantuntija

Ekopaasto on ollut alusta alkaen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja monen muun toimijan yhteinen hanke. Olin mukana aivan sen syntyessä kymmenkunta vuotta sitten. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Ulla Ala-Ketola otti yhteyttä. SYKE oli aiemmin toteuttanut Microsoftin, kaupallisen suuryrityksen, kanssa etätyön edistämiskampanjan. Nyt Ulla otti yhteyttä meihin, uskonnolliseen toimijaan kysyäkseen, haluaisiko evankelis-luterilainen kirkko tehdä yhteistyötä. Tapasimme ja mietimme mahdollisia yhteistyön alueita, ja sellaiseksi löytyi paasto. Tuolloin ei siis keksitty uutta ideaa, vaan luotiin jo olemassa olevan paastoperinteen rinnalle ”spin-off”, valtakunnallinen Ekopaasto-yhteistyökampanja.

Luterilainen paastoaminen on ollut varsin olematonta kirkon valtavirrassa. Messussa ei lauleta hallelujaa, herkut tai karkit toki saattoi joku jättää pois. Nyt haluttiin luoda uutta paastoperinnettä.

On tärkeä huomata, että ekopaasto ei kata kaikkea kristillistä eikä edes luterilaista paastoperinnettä. Mutta se tuo siihen oman, ajankohtaisen lisänsä.

Ekopaasto haluttiin liittää elämäntavan muutoksiin, hiljentämiseen ja hiljenemiseen, joka hillitsisi osaltaan ilmastonmuutosta. Siihen liittyy myös oikeudenmukaisuuden kaipuu.

Ekopaasto liittyy kristilliseen paastoperinteeseen

Paasto ei ole orjallista sääntöjen noudattamista eikä omaan napaan tuijottamista. Sen sisältö vaihtelee samankin ihmisen eri elämän vaiheissa, saati sitten ihmisten välillä. Vanhojen kristillisten kirkkojen perinteen mukaan matkalla ei eikä raskaana ollessa paastota. Samoin vaikkapa vieraanvaraisuuden osoittaminen ja vastaanottaminen antavat luvan poiketa paastoamisesta.  

Paasto kuuluu moniin uskontoihin. Kristinuskossa se muistuttaa Jeesus Nasaretilaisen neljäkymmentä päivää ja yötä kestäneestä paastosta erämaassa. Siitä juontuu sen pituus.

Paasto on oman elämän tutkimista. Se on turhan jättämistä, erilaisen elämän kausi. Siinä luovutaan vaikkapa lihasta, juhlista ja herkutteluista, viinistä. Paastoa seuraa pääsiäisen juhla, johon se valmistaa. Siihen kuuluu mieluusti itselläni luomulammas, viini ja kevään ilo.

Raamatussa on myös kovaa tekstiä. Jumala vihaa paastoa, jos siihen ei liity pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Siksi kunnon paasto ei saa ihmistä tuijottamaan omaan napaansa.

Ekopaasto liittyy vahvasti kristilliseen perinteeseen: siinä muutetaan omaa arkea ja kokeillaan toisenlaista elämää. Muutetaan sitä niin, että sillä on vaikutusta ilmastonmuutoksen hillintään.

Se vaikuttaa suoraan omaan itseen ja läheisiin. Mutta vaikutus ei pysähdy siihen. Tähtäyspisteenä ei ole oma napa ja sen ympärys, vaan päinvastoin katseen nostaminen ylös ja sen suuntaaminen laajemmalle. Tähän liittyy ehkä suurin väärinkäsitys paastosta. Paasto ei ole vain sisäänpäin kääntymistä, vaan oman itsen tutkiminen saa katsomaan Jumalaa, muita ihmisiä ja luomakuntaa. Siihen ekopaasto on oiva tapa.

Paastossa etsitään oikeudenmukaisuutta

Ilmastonmuutoksella on jo nyt uhreja. Heitä ovat Tyynenmeren saarten ihmiset, jotka joutuvat jättämään kotinsa tai Afrikan ilmastonmuutoksesta aiheutuneesta kuivuudesta kärsivät. Paastoaminen on kannanotto maailman köyhien ja hädänalaisten puolesta. Heitä ovat Syyrian sotaa paenneet ja nyt ajankohtaisena Ukrainan sodan jalkoihin jäävät perheet ja suvut. Omassa maassamme kaivataan myös oikeudenmukaisuutta lisääviä toimia taakan jakaantumiseen. Ja uhanalainen on myös Jumalan ihmeellisen luomakunnan monimuotoisuus eli biodiversiteetti.

Paasto kestää neljäkymmentä päivää ja päättyy pääsiäisen iloon. Siitä voi jäädä silti pysyviä elämäntavan muutoksia. Mahdollisuuksia on monia, vaikkapa nämä: itsen ja luomakunnan kannalta terveellisempi ja kestävämpi ruokavalio, auton tarpeettoman käytön vähentäminen, solidaarisuus ilmastonmuutoksen uhreja kohtaan, sitoutuminen työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja poliittinen vaikuttaminen oman maamme demokraattisen järjestelmän kautta. Hiljentyminen ja hiljentäminen.

Ekopaasto ei suuntaudu itsekeskeisesti oman navan tuijotteluun. Siinä ennakoidaan jo nyt sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Se on myös viesti politiikan ja talouden päättäjille. Minä ja me olemme valmiit muutokseen. Äänestämme ja ostamme sen mukaisesti!
Ja suuntaamme elämää sellaiseen suuntaan, joka sopii tälle ihanalle yhteiselle maapallollemme, Luojan lahjalle.

Tänä vuonna erityisenä teemana ovat monenlaiset metsäsuhteet ja metsän kutsu. Metsä kutsuu meitä hiljentämään ja hiljentymään.

Paasto on mahdollisuus kokeilla erilaista elämää. On hyvä muistaa, että kristillisessä perinteessä seitsemää vapaata viikkoa seuraa suuri juhla: pääsiäispäivä. Pääsiäisen juhla, ylösnousemusjuhla, alkaa jo lauantain ja sunnuntain välisenä pääsiäisyönä.