Antirasismi kutsuu aktiiviseen toimintaan – näkökulmia antirasismiin 1/2

3.2.2022

Syksyllä 2021 oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu lanseerasivat kampanjan nimeltä Olen Antirasisti. Mitä ihmettä on antirasismi, eikö rasisminvastainen enää kelpaakaan? Termi saattaa ärsyttää, hämmentää, jopa vihastuttaa.

Haastattelin STEP-koulutuksen lehtoreita Anna-Leena Klemettiä ja Kathy Metsälää, jotka aloittivat viime syksynä uuden kasvatus- ja ohjausalan erikoisalan ammattitutkinnon (180 osaamispistettä = noin yhden vuoden opiskelu työn ohessa), jonka kärkenä on antirasistinen työote. Omaa osaamistaan molemmat ovat kartuttaneet erityisesti romanijärjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Myös he joutuivat omassa organisaatiossaan perustelemaan, miksi tällaista koulutusta tarvitaan. 

Olemme tottuneet siihen, että tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden sisäistäminen ovat tärkeitä, mutta antirasismi kuulostaa anti-joltain, joka voi tuntua pelottavalta ja tuntematonta. Tämä saa kysymään, onko ”tolkun ihminen” sittenkään sisäistänyt edellä mainittuja teemoja. Rasismi ja yhdenvertaisuus todellistuvat vasta, kun ne tulevat iholle. Meillä Suomessa iso osa ihmisiä voi vielä elää ilman kosketusta rasismiin ja syrjintään, vaikka meillä tutkimusten mukaan on paljon syrjintää.

Rakenteet luovat toiseuttavia käytäntöjä kuitenkin yhä uudelleen, vaikka rasisminvastaisia toimia on edistetty jo vuosikymmeniä. Olisiko antirasistisista käytännöistä siis muutoksen tekijöiksi?

Sekä Metsälä että Klemetti korostavat, että uutta termiä tarvitaan. Rasismin ja syrjinnän vastustaminen sinällään voivat jäädä monelta valveutuneeltakin henkilöltä passiiviseksi hyvä asian ajattelemiseksi ja parhaimmillaankin vain reaktiivisena toimena jo tapahtuneeseen rasismiin. Sen sijaan antirasismi on ennakoivampaa, aktiivista ja rasismin rakenteisiin puuttuvaa ja siten rasismia purkavaa. Antirasismi-termi antaa heidän mukaansa laajemman, perusteellisemman ja syvemmän perspektiivin ja siirtää tähtäyspisteen reaktiivisuudesta proaktiivisuuteen: siis reagoimisesta jo tapahtuneeseen ennakoimaan ja purkamaan etukäteen toiseuttavia ja rasistisia rakenteita.

Antirasismin voisikin määritellä aktiiviseksi ja rohkeaksi työksi rasististen rakenteiden ja rasistisen ja syrjivän toiminnan muuttamiseksi. Antirasistiksi kasvaminen alkaa sisäisestä prosessista rasismin ja syrjinnän ymmärtämisestä. Tiedostaminen käynnistää parhaimmillaan toiminnan. Miten tämä voisi tapahtua?

Koulutusta antirasistisista käytännöistä?

Jotta ihminen kykenee näkemään asioita jo ennakolta ja purkamaan rasistisia rakenteita ennen kuin rasistisia tekoja tapahtuu, tarvitaan tiedostamista. Itseä ärsyttävän takana voi olla jotakin todella tärkeää. Onkin siis tärkeää tutkia asiaa tarkemmin.

Antirasistisiin käytäntöihin perehtyminen tarkoittaa omalle epämukavuusalueelle menemistä. Koulutuksessa sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Muiden esille tuomat ajatukset ja kokemukset voivat avata myös omaa ajattelua. Yhteisessä keskustelussa on mahdollista havaita, että toiseuttamista tapahtuu ympärillämme ja että se synnyttää kokijassaan häpeää. Oma kokemus jostain itselle tapahtuneesta toiseuttavasta kokemuksesta voi havahduttaa ymmärtämään toiseutta laajemminkin. Kun myötätunto toisen kohtaamaa toiseuttavaa kokemusta kohtaan syntyy, on mahdollista toimia ennakoivasti ja rasismia purkavasti, siis antirasistisesti.

Stepin koulutuksessa Anna-Leena Klemetti ja Kathy Metsälä ovat halunneet ottaa mukaan kaikki syrjintäperusteet, ei vain rasismia. Koulutuksessa käsitellään valtaa ja häpeärakenteita sekä toiseuttamiseen liittyviä prosesseja, käytäntöjä ja areenoja.

Syksyllä alkaneessa koulutuksessa on opiskelijoita mukana ympäri Suomen niin seurakuntien kuin kuntienkin varhaiskasvatus- ja opetussektorilta. Ryhmässä on ollut hyvä turvallisesti miettiä ja tutkia ilmiötä sekä löytää välineitä antirasistiseen työotteeseen. Ajattelun tukena on käytetty myös MOD-menetelmää, joka tarjoaa toiminnallisia menetelmiä ajattelun tueksi ihmisoikeusperustaiseen toimintaan.

Koulutuksessa tarkastellaan piiloon jääviä arvoja ja asenteita. Se perustuu kolmelle teemalle: hämmennys, luottamus ja rohkeus. Hämmennyksen vaiheessa ihmetellään, mistä on kysymys, samalla annetaan lupa kokea myös voimattomuutta ja vihaa. Luottamuksen vaiheessa opiskelijat voivat havaita saavansa välineitä toimia toiseuttavia rakenteita ja toimia vastaan. Rohkeus liittyy sisäiseen oivallukseen siitä, että passiiviseksi ei tarvitse jäädä, vaan voi toimia asioiden muuttamiseksi, siis vaikuttaa. Kun myötätunto herää, sisäistyy samalla antirasistinen asenne eikä se jää päälleliimatuksi kiillokkeeksi pintaan, josta se hankalassa tilanteessa voi rapautua.

Koulutuksen taustalla on positiivinen pedagogiikka. Myötätunnon lisäksi yhteinen oppiminen lisää myötäintoa. Myös opettajat ovat prosessissa oppijoina, jolloin kyseessä on yhteinen rohkea oppimisprosessi Metsälä ja Klemetti korostavat.

Muuallakin voi oppia antirasistisia käytäntöjä

Suomessa on menossa jonkinlainen antirasistinen herääminen ja siihen liittyviä koulutuksia on tarjolla eri puolilla. Akateemisempaa lähestymistapaa tarjoaa Itä-Suomen yliopiston Antirasimin perusteet -kurssi. Monet järjestöt ovat edelläkävijöitä antirasististen käytäntöjen kouluttamisessa, esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutti, ja useat rodullistuttujen nuorten perustamista järjestöistä tarjoavat pidempiä ja lyhyempiä koulutuksia aiheesta. Klemetin ja Metsälän mukaan olisikin hyvä, että eri toimijat kävisivät keskinäistä keskustelua eivätkä niinkään kilpailisi keskenään. Näin antirasismi-koulutusta voitaisiin kehittää yhdessä.

Step-koulutuksen seuraava koulutus starttaa 2022 nimellä Antrasistinen työote ja osallisuuden työkalut kasvatus- ja ohjausalalla ja siinä tehdään kasvatus- ja ohjausalan erikoisammattitutkinto.

Antirasistinen tulevaisuus

Vähemmistöjen ja sorrettujen tilanteen parantaminen lisää kaikkien hyvää oloa. Vihalla ja katkeruudella ei paranneta mitään, mutta rakkaudella voidaan parantaa. Meille ihmisille voi kuitenkin olla vaikea luopua niistä etuoikeuksista, joita olemme saaneet, vaikka pidemmälle ajateltuna yhteisen hyvän vahvistaminen olisikin kaikkien etu. Voimmekin siis kysyä, onko elämän huononnusta se, jos jostakin joutuu luopumaan, mutta saa tilalle jotain toisenlaista.

Tiedostaminen ja kunnioitus sekä itseä että toista kohtaan luovat muutosta. Tästä voi syntyä vaikka mitä. Sen sijaan pelko voi estää muutoksen. Antirasistiseksi opettelussa keskeistä on myötätunto, joka ei jää ulkokohtaiseksi, vaan on sisäistä.

Antirasistiksi oppiminen lähtee siitä, että tunnistamme omat vihakohdat: siis ne, jotka saavat pinnamme kiristymään. Silloin on hyvä kysyä itseltä, miksi juuri tämä vihastuttaa. Tiedostamisen aikana kannattaa kerätä tietoa ja taitoja sekä tutkia omia asenteita. Sen jälkeen teot lähtevät syntymään

Kerätä lisää tietoa, taitoa ja tutkia omaa asennetta. Sitten tekoja lähtee syntymään.

Kun kysyn Kathy Metsälältä ja Anna-Leena Klemetiltä, mikä on paras tapa aloittaa, suosittelevat he keräämään ympärille mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Antirastiksi oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa.

Ulla Siirto
VTT, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden asiantuntija
Kirkkohallitus