Aikuisen lapsen ja vanhemman suhde – uskalluksesta luottamukseen

Kahden aikuisen – vanhemman ja lapsenkin – välisessä suhteessa on lupa säädellä sitä, miten pidetään yhteyttä, tavataan ja vietetään aikaa yhdessä. Omien toiveiden ilmaisemisen ja molemminpuolisen kuuntelemisen kautta voidaan löytää sellaisia suhteessa olemisen tapoja, jotka ovat turvallisia ja riittävän hyviä kummallekin.

Ihmisen perustarve on tulla kuulluksi. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Muutoksen mahdollisuus on tässä hetkessä, ja sille voi antaa tilaisuuden kuuntelemalla toisen tarinaa. Kun tarina tulee kerrotuksi, tulee mieleen tilaa uusille näkökulmille.

Usein saman perheen eri jäsenillä on erilaiset tarinat samasta perheestä. Tarinoiden erilaisuutta ei tarvitse pelästyä eikä niitä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä muuttamaan samanlaisiksi. Toisen vaikeitakaan kokemuksia ei kannata yrittää selittää pois, vaan hyväksyä niiden olemassaolo. Erilaisen näkökulman kuuleminen omasta perheestä lisää ja rikastaa omaa ymmärrystä.

Perheessä on voinut olla tapana antaa paljon tilaa yhden perheenjäsenen äänelle. Esimerkiksi avioeron jälkeen lapset ovat saattaneet kuulla enemmän toisen vanhemman kertomaa kuin toisen. Lapsetkin ovat kenties kannatelleet vanhempiaan säästämällä heitä hankalilta ajatuksilta ja tunteilta. Siksi vanhemmat voivat yllättyä, kun lapset aikuisena kertovat kokemastaan. Aikuisille lapsille on hyödyllistä saada kuulla molempien vanhempiensa erotarina. Aikuisuuteen kuuluu sen ymmärtäminen, että asiat näyttävät monilta eri puolilta katsottuna erilaisilta.

Läheisyyden ja etäisyyden säätely on sallittua

Aina aikuisen lapsen ja vanhemman välille ei synny sellaista läheisyyttä, jota vanhempi tai lapsi olisi toivonut. Läheisiin suhteisiin liittyy pienempiä tai suurempia pettymyksiä. Vaikka suhde ei mahdollistaisikaan kaikkea, mitä toivoo, se voi mahdollistaa kuitenkin jotain hyvää. Läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu läheisissä suhteissa on tavallista. Joissain elämänvaiheissa vuorovaikutusta ei ole niin paljon, kun taas toiset elämänvaiheet kutsuvat vanhempaa ja lasta lähemmäksi toisiaan.

Kahden aikuisen – vanhemman ja lapsenkin – välisessä suhteessa on lupa säädellä sitä, miten pidetään yhteyttä, tavataan ja vietetään aikaa yhdessä. Omien toiveiden ilmaisemisen ja molemminpuolisen kuuntelemisen kautta voidaan löytää sellaisia suhteessa olemisen tapoja, jotka ovat turvallisia ja riittävän hyviä kummallekin.

Me olemme kaikki jonkun lapsia, aikuisia lapsia. Jokaisella meillä on ollut vanhemmat, joiden läsnä- tai poissaolo elämässämme on vaikuttanut paljon. Aikuistumiseen kuuluu sukupolvien ketjun ymmärtäminen. Kaikilla meillä on ollut edellisiltä sukupolvilta saadut kasvuolosuhteet, joihin ovat osaltaan vaikuttaneet sitä edeltävien polvien olosuhteet.

Vanhemmalle – miten rakastaa aikuista lasta?

• Säilytä uteliaisuutesi lapsesi kokemusta kohtaan, vaikka hän olisi elänyt asioita hyvin eri tavalla kuin sinä. Jos keskeytät lapsesi tarinan omalla tarinallasi, hän ei tunne tulevansa kuulluksi. Vanhemman tehtävä on kuulla lasta ensin. Sen myötä lapsen mieleen tulee tilaa vastaanottaa vanhemman näkökulmia.
• Jokainen lapsi on joissain vaiheissa pettynyt vanhempaansa eikä ole kokenut tulleensa riittävästi nähdyksi ja kuulluksi. Kenenkään lapsuus eikä vanhemmuus ole täydellistä. Siksi ei tarvitse vajota itsesyytöksiin tai pitää itseään epäonnistuneena vanhempana, kun lapsi kertoo, milloin näin on tapahtunut. Niin on käynyt kaikille vanhemmille.
• Lapsesi halu keskustella kanssasi vaikeistakin aiheista kertoo, että hän luottaa sinuun. Vanhempana voit olla ylpeä suhteestanne, kun lapsesi uskaltaa puhua sinulle mieltä painavista asioistaan. Lapsellesi saattaa olla erityisen vaikeaa ottaa puheeksi teidän suhdettanne koskevia asioita. Jos hän niin tekee, hän toivoo, että te voitte yhdessä selviytyä suhdettanne rasittavista vaikeuksista. Hän saattaa pyytää sinulta apua siihen, että voisitte tulla läheisemmiksi. Vaikka lapsen kertoma on kivuliasta tai herättää vanhemmassa raskaita tunteita, on tärkeää olla provosoitumatta ja säilyttää oma kyky kuunnella. Sen myötä, kun lapsi tulee itse kuulluksi, hänessä kasvaa tila kuulla ja ymmärtää myös muita näkökulmia – sitä ei voi kiirehtiä.
• Aikuisen lapsen vanhempana sinun ei tarvitse enää suojella lastasi, asettaa hänelle rajoja tai ohjata hänen elämäänsä, ellei lapsi sitä pyydä. Vanhemman tuki on lapselle tärkeää kaikissa elämänvaiheissa, mutta on tärkeää ymmärtää, millaista toivottu tuki on. Jos aikuinen lapsi kokee vanhemman toistuvasti puuttuvan elämäänsä liikaa tai väärällä tavalla, on luonnollista, että hänessä herää tarve vetäytyä ja ottaa etäisyyttä.
• Menneistä puhuminen voi vanhempien mielestä tuntua turhalta ja hyödyttömältä, koska historiaan ei voi palata tekemään asioita toisella tavalla. Mutta aikuinen lapsi elää oman menneisyytensä kanssa ja siksi hänen on tärkeää voida löytää omaa tarinaansa. Aikuinen lapsi on kasvamassa omaksi itsekseen ja kenties muodostamassa parisuhdetta, kohtaamassa parisuhteen haasteita, miettimässä vanhemmuutta ja tutkimassa, kuka hän oikeastaan on. Ja tätä kaikkea hän tekee suhteessa siihen, mitä hän on elämässään aiemmin nähnyt ja kohdannut. Kaikki aiemmin koettu on edelleen merkityksellistä ja tärkeää tulla jaetuksi ja kuulluksi.

Aikuiselle lapselle – anna vanhemmallesi mahdollisuus

• Ole tietoinen, milloin puhut vanhemmallesi lapsena ja milloin tasavertaisena aikuisena. Saat olla vanhempiesi lapsi aikuisenakin ja odottaa heiltä vanhemmuutta. Yhtä lailla sinulla on oikeus olettaa, että he kohtelevat sinua aikuisena. Vanhempiesi on helpompi vastata molempiin tarpeisiin, kun kerrot heille, mitä milloinkin kaipaat. ”Äiti/isä, mä tarvitsen sua, voisitko kuunnella” tai ”Äiti/isä, haluan olla tässä asiassa nyt omillani”.
• Luota siihen, että vanhempasi kestää ja haluaa kuulla tarinasi. Puhumisen korkeasta kynnyksestä huolimatta puheeksi ottaminen kannattaa. Jo se, että olet saanut sanottua sanottavasi, on merkityksellistä. Vanhempi on vastuussa omasta reaktiostaan, mutta ottamalla esille sinulle tärkeän aiheen, annat hänelle mahdollisuuden tietää ja ymmärtää.
• Luota vanhempasi rakkauteen. Vanhempasi haluaa sinulle hyvää. Silloinkin, kun jokin asia on hänelle hankala, hän toivoo, että kaikki järjestyy sinun kannaltasi parhain päin. Vaikeimpien asioiden kohdalla vanhempasi saattaa tarvita aikaa ennen kuin osaa reagoida rakkaudesta käsin.
• Mieti, millä tavalla kerrottuna vanhempasi olisi helpointa kuulla sinua. Sillä, missä, milloin ja miten kerrot asioita, on suuri vaikutus siihen, miten helppo tai vaikea sinua on kuulla. Sinä tunnet vanhempasi. Mitä hankalammasta asiasta hänen kannaltaan on kyse, sitä enemmän kannattaa huomioida kertomisen tapaa ja olosuhteita.
• Kerro vanhemmallesi, mitä nyt tarvitset ja mitä hyvää toivot. Kun puhut vanhemmallesi jostain aiheesta tai tapahtumasta, ilmaise hänelle myös se, mitä häneltä toivot asian suhteen. Kaipaatko neuvoja, ratkaisuja, rauhoittamista, läsnäoloa vai jotain muuta? Tai ehkä kerrot jostain mieltä painavasta asiasta, jotta voisitte päätyä sen suhteen sovintoon ja entistä läheisemmiksi.

Yhteys on lahja

Aikuisen lapsen ja vanhemman välinen yhteys ei ole itsestäänselvyys, vaan se on lahja. Sen lahjan vastaanottaminen edellyttää molempien kykyä kunnioittaa toisiaan. Kunnioitukseen sisältyy toisen arvostus ja ymmärrys jokaisen ihmisen keskeneräisyydestä. Siihen ei kuulu toisen mielivaltaista kohtelua eikä väkivaltaa. Joskus läheisissä suhteissa avautuu mahdollisuus opetella keskinäistä kunnioitusta.

Kirjoittajat:
Sini Rantakari, perheneuvoja, pari- ja perhepsykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti
Elisabeth Falck: perheneuvoja, pari- ja perhepsykoterapeutti, uusperheneuvoja
Suomen evankelis-luterilainen kirkko