Seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut saa apua seurakunnasta

On tärkeää hakea apua, jos on joutunut väärän kohtelun uhriksi. Seksuaalinen häirintä tai hyväksikäyttö ei ole koskaan uhrin oma syy. Ei silloinkaan, vaikka hyväksikäyttäjä niin väittäisi.

”Seurakunnan työntekijöillä on valmiuksia kohdata ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Esimerkiksi papit, nuorisotyöntekijät ja diakonit ovat saaneet koulutusta keskusteluapua varten. Jos tunnet työntekijän, johon luotat, voit ottaa yhteyttä häneen ja hän auttaa asiassa eteenpäin”, erityisasiantuntija Heli Pruuki Nuori Kirkko ry:stä rohkaisee.

Kaikissa hiippakunnissa ja myös monissa seurakunnissa on nimetyt yhteyshenkilöt, joihin voi ottaa yhteyttä, kun on joutunut hyväksikäytön tai häirinnän uhriksi. Yhteyshenkilöt ovat saaneet erityistä koulutusta seksuaalisen hyväksikäytön kysymyksiin ja avun piiriin ohjaamiseen. He auttavat myös tunnistamaan, milloin on tapahtunut rikos ja on syytä ottaa yhteyttä poliisiin.

”Traumat vaikuttavat aina ihmisen hyvinvointiin, vaikka ihminen yrittäisi unohtaa ne. Pelkkä rikostutkinta ei siksi koskaan riitä, vaan järkyttävää tapahtunutta täytyy saada käsitellä, jotta se ei jäisi traumana kehoon ja mieleen. Kirkon perheneuvonnassa ja sielunhoidon tehtävissä työskentelee paljon ihmisiä, joilla on psykoterapeutin ja joillakin myös seksuaaliterapeutin koulutus. Kun tarvitsee terapeuttista keskusteluapua, voi olla hyvä tutkia, voiko paikallinen perheasiain neuvottelukeskus auttaa. Myös läheiset voivat saada apua keskuksista tai muusta seurakunnan keskusteluavusta”, Pruuki kertoo.

Mikäli suora kontakti tuntuu vaikealta ensi askeleelta, voi aloittaa ottamalla yhteyttä kirkon tai esimerkiksi raiskauskriisikeskus Tukinaisen puhelinapuun tai chat-palveluun.

Seurakuntien työntekijät saavat turvallisuuskoulutusta

Kirkko on julkaissut syksyllä 2018 Turvallinen seurakunta -asiakirjan, johon on kirjoitettu ja koottu yhteen turvallisuusohjeita: fyysisellä, henkisellä, seksuaalisella ja sosiaalisella tasolla. Siinä turvallisuus nähdään perustavaksi lähtökohdaksi kaikessa seurakunnan toiminnassa.

Ensi syksynä järjestetään työntekijöille seksuaalisen turvallisuuden seminaari. Kirkkohallitukseen on nimetty työntekijöitä, joiden työhön kuuluu seksuaalisen turvallisuuden vahvistaminen sekä häirinnän ja hyväksikäytön ehkäisy.

Seurakunnissa työskentelee paljon vapaaehtoisia. Turvallinen seurakunta -asiakirja antaa ohjeet myös vapaaehtoisuuden turvallisuuskysymyksiin. Seurakuntia kannustetaan esimerkiksi pyytämään vapaaehtoisilta rikosrekisteriote ja kouluttamaan myös heitä turvallisuuden kysymyksien tiimoilta.

Lasten kanssa kannattaa keskustella oman kehon arvokkuudesta ja rajoista

Kaikkein tärkeintä hyväksikäytön ennaltaehkäisyä on pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret tuntisivat olevansa vanhemmilleen ja muille läheisille aikuisille oikeasti rakkaita ja tärkeitä, kaikkine puolineen. Silloin ei synny niin helposti kiinnostusta tutustua lähemmin vieraisiin aikuisiin. Kun lapsi tietää olevansa arvokas toisten silmissä, hän osaa myös arvostaa paremmin omia rajojaan, Heli Pruuki sanoo.

”Tutkimusten mukaan aikuiset puhuvat lastensa kanssa hämmästyttävän vähän etenkin näiden tultua murrosikään. Juttelua, kuulostelua kannattaa pitää päivittäisenä hyvänä rutiinina. Mitä sinulle kuuluu, mitä olet puuhaillut, kenen kanssa.”

Lapsen kanssa kannattaa myös puhua oman kehon arvokkuudesta, omista rajoista ja siitä, että mihinkään, mikä tuntuu ikävältä tai hämmentävältä, ei pidä suostua.

”Aikuisen on varoitettava lapsia, etteivät kaikki aikuiset ole turvallisia ja ettei vieras aikuinen koskaan tarvitse lapselta mitään kuten apua, huomiota tai palvelusta. Turvallinen aikuinen pyytää näitä toiselta aikuiselta. Jos joku tuntematon aikuinen pyytää lapselta jotakin, lapsen on heti kerrottava siitä vanhemmilleen”, kirkkohallituksen asiantuntija Minna Tuominen kertaa Docventures-ohjelmaan yhteyttä ottaneen hyväksikäytön kohteeksi lapsena joutuneen naisen neuvon.

Heli Pruukin mukaan on tavallista, että hyväksikäyttäjä etsii uhreikseen lapsia tai nuoria, jotka syystä tai toisesta kaipaavat aikuisen huomiota, tukea ja hyväksyntää. Pedofiilien taktiikkana on luoda luottamusta joskus pitkäjänteisestikin, antaa vaikutelmaa turvallisesta hyväsydämisestä tukijasta. Vähitellen lapsi/nuori kokee olevansa hyväksikäyttäjänsä kanssa oikeassa ihmissuhteessa ja siksi myös itse olevansa vastuussa siitä, mitä tapahtuu.

”Pedofiili saattaa vahvistaa vaikutelmaa lapsen omasta vastuusta ja osallisuudesta tapahtumiin esimerkiksi kertomalla lapsen olevan niin ihana, ettei hän voi mitään muuta kuin koskettaa tätä ja edetä seksuaalisella tasolla. Lapsi uskoo, että hänen omat ominaisuutensa ovat vaikuttaneet hyväksikäyttäjän tekoihin. Vaikka lapsi olisi ahdistunut ja haluaisi tilanteesta ja suhteesta pois, kynnys puhua asiasta muille saattaa olla tavattoman korkea. Tapahtumat ja koettu oma osuus niissä herättävät lapsessa häpeää sekä pelkoa siitä, mitä tapahtumien esille tulo merkitsisi. Esimerkiksi suuttuvatko vanhemmat lapselle itselleen.”

Heli Pruuki painottaa, ettei hyväksikäyttö ole koskaan uhrin oma syy.

”Jos lapsi tai nuori kertoo kokemuksistaan, tulisi aikuisen kyetä laittamaan hetkeksi omat tunteet sivuun ja asettua tukemaan lasta. Luvata, että lapsi on nyt turvassa ja että tilanteeseen saadaan apua. Tästä selvitään. Aikuisenkaan ei pidä jäädä yksin. Lapsen kaltoinkohtelu herättää valtavasti tunteita myös aikuisessa ja niitä on tärkeää käsitellä toisen aikuisen kanssa. Myös hyväksikäytetyn läheisten on tärkeää saada ammattiapua sitä tarvitessaan”, hän sanoo.

Teksti: Tuija Helenlund, Kirkon viestintä