Uskonnon opetusta annetaan peruskoulussa ja lukiossa oppilaan oman uskonnon mukaisesti jäsenyyden perusteella. Käytäntö korostaa ns. positiivista uskonnonvapautta. Opetuken järjestää yleensä kunta.
Opetussuunnitelman perusteiden mukainen uskonnon opetus ei ole perustuslain 11 §:ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista, joten se on pakollinen oppiaine. Opetuksen tulee olla pedagogisesti perusteltua ja opetussuunnitelman mukaista. Nykyiset opetussuunnitelmat otettiin käyttöön porrastetusti 1.8.2016 alkaen.
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisen perusteena on oppilaiden enemmistö. Kaikki voivat osallistua enemmistön mukaiseen opetukseen. Vähemmistönä ollessaan luterilaiset ja ortodoksit sekä uskontokuntiin kuulumattomat saavat opetusta, jos heitä on vähintään kolme. Muille uskonnollisten vähemmistöjen oppilaille järjestetään omaa opetusta, mikäli vähintään kolme perusopetuksessa samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa huoltajaa ja lukiossa opiskelijaa sitä pyytävät.
Oppilas, joka kuuluu sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka oman uskonnon opetusta ei järjestetä, voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen huoltajan pyynnöstä tai lukiossa opiskelijan pyynnöstä.
Jos suomalaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman oppilaan saama kasvatus ja kulttuuritausta vastaavat jotakin koulun tarjoamaa uskonnon opetusta, voi oppilas huoltajan pyynnöstä osallistua kyseiseen uskonnon opetukseen.
Jos oppilas ei osallistu uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen (oppilaan omaa uskontoa ei opeteta tai elämänkatsomustiedon ryhmää ei muodostu), hänelle järjestetään muuta opetusta tai ohjattua toimintaa (perusopetuslaki 5 §).
Koulu ja kirkkoYhteistyö koulujen ja päiväkotien kanssa