Kirkkovieras Sami Kieksi: Vaikeat kokemukset voivat olla elämässä voimavara

Kirkkovieras-ohjelmassa mielenkiintoinen vieras osallistuu seurakunnan toteuttamaan jumalanpalvelukseen ja keskusteluihin sen teemoista. Kirkkovieras Sami Kieksi kuvaa dokumenteissaan syrjään jääneiden nuorten ja nuorten aikuisten elämää.

Dokumentaristi Sami Kieksi saapuu kylmänä toukokuisena iltapäivänä Pispalan kirkolle Yle TV1:n Kirkkovieras-ohjelman kuvauksiin. Pispalan kirkkosalissa häärivä Yleisradion kuvaustiimi ottaa Samin vastaan erityisellä lämmöllä, sillä Kieksi on entisiä yleläisiä: Hän on työskennellyt aiemmin Ylellä kuvaajana.

Sami kertoo, että oli ajatellut ensin ottaa Tampereelle mukaan myös perheensä, puolison ja kaksi pientä poikaansa, mutta koska perhe oli juuri reissannut pohjoisessa. Sami ja puoliso olivat kuitenkin päätyneet siihen, että pitkien ajomatkojen jälkeen pikkuisten on ehkä ihan hyvä saada olla ihan vain kotosalla.

Kirkkovieras-ohjelmassa mielenkiintoinen vieras, joka on usein julkisuuden henkilö, osallistuu seurakunnan toteuttamaan jumalanpalvelukseen ja keskusteluihin sen teemoista. Tällä kertaa jumalanpalvelukset ovat tamperelaisen Harjun seurakunnan väen toteuttamia. Nyt tallennettavan jakson kirkkovieraaksi Sami on kutsuttu erityisesti sen vuoksi, että hän kuvaa dokumenteissaan syrjään jääneiden nuorten ja nuorten aikuisten elämää. Sari Paavilainen, joka on tämän Kirkkovieras-jakson pappina, kantaa erityisesti huolta nuorten kasvavista mielenterveysongelmista ja itsetuhoisuudesta. Sarin mielestä ne ovat erittäin vakava viesti yhteiskunnalle. Kieksi puolestaan on itsekin elävä esimerkki siitä, että nuoren elämä voi saada myös hyvän suunnan, vaikka lähtökohdat olisivat vaikeatkin. Sari ja Sami keskustelevat ohjelmassa siitä, miten nuorille voisi luoda toivon näköaloja.

Kieksi kiinnittää tottuneesti mikrofonin paitansa kaulukseen ja jutustelee samalla hyväntuulisesti kuvaustiimiläisten kanssa. Hän kertoo, että aamupäivä oli ollut jännittävä, sillä hän oli vieraillut Kaukajärvellä puhumassa oppilaille juuri siinä koulussa, jota hän itse kävi, kun oli ysiluokkalainen.

”Olihan se aika jännittävää, 18 vuotta sitten valmistuin sieltä ja nyt näin pitkän ajan jälkeen pääsin käymään siellä”, Sami kertoo.

Huoli pienistä siskoista

Sami Kieksi muutti ennen ysiluokan alkua Tampereelle. Muuttaminen oli muodostunut hänelle jo lähes rutiiniksi, hän oli muuttanut lukuisia kertoja ympäri Suomea. Vanhemmille oli tullut avioero, kun Sami oli seitsenvuotias. Äiti oli löytänyt sen jälkeen uuden rakkauden.

Vaikka pienen Samin elämässä oli myös hyviä hetkiä, valitettavasti hän joutui vanhempien eron jälkeen todistamaan isäpuolen väkivaltaisuutta ja sitä, että äiti kärsi mielenterveyden häiriöstä. Hän kantoi huolta myös pienistä siskopuolistaan, joiden kanssa hän jäi välillä useaksi päiviksi yksin, vaikka oli itsekin vielä lapsi. Hän vaihtoi vaippoja ja lusikoi siskojen suuhun purkkiruokia.

Sami joutui hankalan kotitilanteen vuoksi käymään neljännen luokan toiseen kertaan. Perheen muuttojen vuoksi hän aloitti aina uudella paikkakunnalla ja uudessa koulussa – ja yhä uudelleen myös joutui koulutovereidensa kiusaamisen kohteeksi.

Kieksi kertoo, että hänessä alkoi vähitellen kyteä vahva viha yhteiskuntaa kohtaan, kun kukaan ei tuntunut voivan auttaa ja elämä tuntui valuvan yhä huonompaan suuntaan.

”Olisin kaivannut koulun puolelta ymmärtävämpää ja huolehtivampaa asennetta, Minulla ei ollut tilaa avautua vaikeasta tilanteestani”, Kieksi toteaa. Hän arvelee, että tilanne olisi voinut hänen kohdallaan kärjistyä vielä paljon pahemmaksi. Työssään hän näkee, mitä kaikkea voi aiheuttaa se, kun nuori ei saa ajoissa apua ja alkaa kohdistaa vihaa ympärillään oleviin.

Tampereella käänne parempaan – elämä sai hyvän suunnan yläkouluiässä

Tampere, johon Sami nyt on saapunut vierailulle, tarjosi kuitenkin käänteen parempaan, kun Sami oli yläkouluikäinen.  Sami asui Tampereella ensin äitinsä kanssa ensi- ja turvakodissa.

Menemme kuvaajien, tuotantokoordinaattorin ja tuottajan kanssa Pispalan kirkolla alakertaan, nuorisotila Pirkkoon, jossa Sami istahtaa rennosti sohvalle. Kirkkovieras-ohjelman alkuhaastattelussa keskustelemme hänen teini-ikänsä vaiheista.

Sami kertoo, että hänen kohdallaan merkittävä käänne tuli juuri Kaukajärven koulussa, yhden aikuisen välityksellä. Oli käänteentekevää, kun ysiluokan opinto-ohjaaja todella pysähtyi pojan kohdalle, ei syytellyt, vaan kysyi: ”Haluatko kertoa, mitä on tapahtunut”.

Aiemmin Sami oli saanut lähinnä nuhteita siitä, että kouluhommat olivat menneet penkin alle. Tämä oli herättänyt Samissa enemmänkin raivoa tai vastareaktion kuin yrittämisen halua. ”Siihen tuli aiemmin vähän sellainen keskisormiefekti, että pitäkää tunkkinne. Olin tosi vaikeassa tilanteessa ja tarvitsin apua, eikä kukaan tuntunut tekevän mitään.”

Nyt Sami koki, että häntä vastassa oli turvallinen aikuinen, joka oli hänen puolellaan. Tilanne kääntyi parempaan ja Sami sai peruskoulun kuitenkin pakettiin.

”Ysiluokan jälkeen, kun monia muita samanikäisiä odottivat juhlat peruskoulun päättymisen kunniaksi, minua odotti muuttoauto. Muutin ensimmäistä kertaa elämässä omilleni asumaan. Ei ollut mitään juhlia,” Sami muistelee.

Hengellisyys tuttua lapsuudesta

Kun haastattelen Samia, samaan aikaan kirkkorakennuksen yläkerrassa valmistaudutaan jumalanpalvelukseen.

Sami kertoo, että hänelle kirkossa käyminen on tuttua. Kun hän oli lapsi, hänen äitinsä luki hänelle lasten Raamattua. ”Äitini on ollut aina hyvin hengellinen”, Sami kertoo.

Samin nuoruudessa hänen isänsä sairasti syövän. ”Muistan, että rukoilimme isän kanssa ennen nukkumaan menoa silloin kun olimme yhdessä.”

Äiti oli myös taiteellinen ja isä taitava käsistään kirvesmiehenä. Taiteellisuutta lienee häneltä periytynyt Samille, joka oli haaveillut jo varhain mm. ohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijän työstä. Haaveita Samilla siis oli – myös silloin kouluaikoina, vaikka elämä olikin risaista. Hän toteaakin, että rikkinäisestä lapsuudesta huolimatta hän on saanut kotona varhaisvuosinaan myös rakkautta, hyväksyntää ja kannustusta. Ehkä siksi hän uskalsi yhä haaveilla, vaikka elämässä oli paljon synkkiä näkymiä. Se, että uskaltaa haaveilla, ei ole itsestään selvää, tietää Sami.

”Näen työssäni paljon näköalattomuutta. Kun kysyn monelta nuorelta, missä he näkevät itsensä 10-15 vuoden päästä, moni vastaa, että oon varmaan vankilassa tai kuollut. Tämä on tosi pysäyttävää.”

Samin omassa elämässä urahaaveet alkoivat karujen kouluvuosien jälkeen muuttua todeksi. Sami pääsi Tampereella kokeilemaan siipiään näyttelijänä. Hän pääsi myös opiskelemaan media-alaa, ja siitä alkoi taival kohti nykyistä uraa monipuolisena mediatuotantojen tekijänä.

Vaikeat kokemukset voimavarana: suunnan voi aina kääntää

Se, että elämä on saanut hyvän suunnan, ei tarkoita tietenkään sitä, että kaikki huolet olisivat poissa. Elämässä on yhä suurtakin kipua.

”Mulla on vakavasti sydänsairas lapsi ja tulossa on suuri sydänleikkaus. Vaikka sitä välillä miettii, että miksi aina mulle tapahtuu näitä vaikeita asioita, ajattelen, että haluan keskittyä hetkeen. On turha jatkuvasti murehtia tulevaisuutta, kun emme voi tietää, miten asiat menevät.”

Sami haluaa myös rohkaista ihmisiä, jotka murehtivat sitä, miten elämä on mennyt.

”Aina on mahdollisuus muuttaa elämän suuntaa! Kannattaa keskittyä tulevaisuuteen, ei tuijottaa menneisyyteen. Myös vaikeat kokemukset voivat olla elämässä voimavara”, toteaa Kieksi, jolla on itsellään paljon tarttumapintaa omien dokumenttiensa haastateltavien vaikeuksiin.

Nuortentilasta kiipeämme kirkkosaliin, jossa on jo seurakuntalaisia istumassa penkeissä. Harjun seurakunnan gospelkuoro asettuu paikoilleen. Menemme Samin kanssa istumaan etupenkkiin.

Gospelin riemukkaat ensitahdit kajahtavat soimaan. Iloinen ja toiveikas tunnelma tulvahtaa vastaan. Uskalla elää!

Kirkkovieras: Uskalla elää! Sunnuntaina 1.6. klo 10 Yle TV1:llä ja Areenassa.

Kuvassa Sami Kieksin lisäksi juontaja Elina Vaittinen ja Kirkkovieras-jakson pappi Sari Paavilainen Harjun seurakunnasta (oikealla).

Teksti: Elina Vaittinen, Kirkon viestintä.