Kirkollisverolla jäsenetuja ja yhteistä hyvää

Verottaja keräsi reilun miljardi euroa kirkollisveroa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniltä vuonna 2024. Mihin kirkko sitten käyttää kirkollisverovaroja?

Onko lähipiirissäsi lapsia tai nuoria, jotka käyvät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kerhoissa tai leireillä? Kuulitko umpikujaan ajautuneesta ihmisestä, joka sai apua seurakunnasta? Kohtasitko papin sairaalan käytävällä mennessäsi tapaamaan vaikeasti sairasta läheistäsi? 

Näitä ja monia muita kirkon palveluita rahoitetaan kirkollisverorahoilla. Kirkollisveroa kerätään kirkkolain mukaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen.  Verorahoilla rahoitetaan kristillistä kasvatusta ja hyvinvoinnin tukea, diakoniaa, sielunhoitoa, jumalanpalveluksia, kasteita, avioliittoon vihkimisiä, hautaan siunaamisia, musiikkitoimintaa sekä lähetystyötä, kansainvälistä diakoniaa ja muita kristilliseen sanomaan perustuvia palvelutehtäviä.

Kuva 1. Seurakuntien eri toimintojen työalakatteissa ovat mukana välittömät toimintakulut sekä kiinteistö- ja hallintokulut. Näistä on vähennetty mahdolliset maksutuotot. Nämä kulut, yhteensä 971,76 miljoonaa euroa vuonna 2024, käsittävät valtaosan seurakuntien taloudesta. Kaaviossa kulut on esitetty tuhansina euroina.

Kirkollisverovaroista kertyy merkittävä potti, jolla kirkko osaltaan turvaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Maksun suuruus vaihtelee yhden ja reilun kahden prosentin välillä. Veroa maksetaan samoista tuloista kuin kunnallisveroa. Keskimäärin kirkollisvero oli vuonna 2024 hieman yli 400 euroa maksajaa kohti. Maksetun veron suuruus vaihtelee maksajan kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon määrän sekä kunnittain vaihtelevan kirkollisveroprosentin mukaan. Näissä on merkittäviäkin eroja.

Verottaja keräsi reilun miljardi euroa kirkollisveroa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniltä vuonna 2024. Mihin kirkko sitten käyttää kirkollisverovaroja?

Koko kylä kasvattaa – kirkkokin

Kaikkein eniten kirkollisverovaroja käytettiin lapsi- ja nuorisotyöhön vuonna 2024, yli 330 miljoonaa euroa. Varhaiskasvatuksen osuus tästä summasta oli yli 105 miljoonaa, rippikoulutyön noin 86 miljoonaa, nuorisotyön noin 129 miljoonaa ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan noin 12 miljoonaa euroa. Kirkko järjestää monenlaista toimintaa lapsille, nuorille ja perheille. Näihin sisältyvät myös erilaiset kerhot, leirit ja retket. Lastenohjaajat ja nuorisotyönohjaajat ovat mukana tukemassa perheitä, lapsia ja nuoria.

Kuva 2. Seurakunnallisen toiminnan työalakatteet. Yleiseen seurakuntatyöhön sisältyvät jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset kuten hautaan siunaaminen, aikuistyö sekä muut seurakunnalliset tilaisuudet. Palveluihin sisältyvät diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja palveleva puhelin. Kuvaajassa luvut on esitetty tuhansina euroina.

Nuorten kastettujen ja kirkkoon liittyneiden joukko kasvaa vuosittain. Nuoria innostaa kirkon yhteyteen hengellisyys, yhteisöllisyys ja merkityksellinen osallisuus. Vuonna 2024 rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyi 1 415 nuorta, joista 1 131 kastettiin. Kirkkoon liittyneiden nuorten määrä kasvoi edellisvuodesta noin viidenneksen ja kastettujen nuorten määrä noin 23 prosenttia. Rippikoulun kävi yhteensä 48 682 nuorta (14–16-vuotiaat). 15-vuotiaiden rippikouluun osallistuvien osuus koko ikäryhmästä on Tilastokeskuksen ennakkoväkilukutietojen perusteella arviolta noin 73 prosenttia. 

Kirkko kulkee heikompien, väsyneiden ja sairaiden rinnalla

Kirkon diakoniatyöhön käytettiin viime vuonna 124 miljoonaa euroa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista. Se tapahtuu ihmisen omilla ehdoilla henkisen, sosiaalisen, aineellisen tai fyysisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Seurakunnissa diakoniatyö on käytännön huolissa kannattelemista: keskusteluapua, ruoka-apua tai neuvoja talousasioissa, joskus myös pienimuotoista rahallista tukea akuutissa hätätilanteessa. Diakoniatyön tärkeä tehtävä on myös tuoda ihmisiä toistensa pariin ja vahvistaa osallistumisen mahdollisuuksia kaikkein heikoimmassa elämäntilanteessa oleville. Siten diakonia on kirkon ydintehtävän toteuttamista. Tästä ruohonjuuritason työstä ja ahdingossa auttavista sosiaali- tai terveydenhuoltoalan koulutetuista diakoniatyötekijöistä kirkko saa joka päivä kiitosta.

Kirkon työntekijät, kuten papit ja diakonit ja kasvatuksen työntekijät, tarjoavat keskusteluapua ja sielunhoitoa elämän eri tilanteissa. Perheneuvontaan käytettiin noin 13 miljoonaa euroa ja sairaalasielunhoitoon noin kymmenen miljoonaa euroa. Sairaalapapit ovat tukena kriisitilanteissa. Vuonna 2024 sairaalapapit kohtasivat työssään noin 150 000 ihmistä. Sairaalapapit tarjoavat monipuolista keskustelutukea potilaille ja heidän läheisilleen, sekä esimerkiksi työnohjausta hoitotyöntekijöille. He voivat myös jakaa ehtoollista, vihkiä ja kastaa. Vuonna 2024 sairaalapappien suorittamiin hautaan siunaamistilaisuuksiin osallistui lähes 10 000 ihmistä.

Kirkko keskellä kylää rakentaa yhteisöllisyyttä

Kirkko on suuri kiinteistöomistaja. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omistuksessa on noin 6800 rakennusta. Näistä viidesosa on kirkkolain tarkoittamia kirkollisia rakennuksia eli kirkkoja, kellotapuleita, siunauskappeleita ja hautakappeleita. Muita seurakuntien omistuksessa olevia rakennuksia ovat mm.  seurakuntatalot ja leiri- ja kurssikeskukset. Kiinteistötoimen kustannukset ovat seurakunnissa merkittävät. Seurakuntien toimitilojen nettokustannukset vuonna 2024 olivat 311,2 miljoonaa euroa.

Kirkon seinien sisällä tarjotaan seurakuntalaisille monipuolista toimintaa. Suomessa kirkkoja löytyy lähes jokaiselta paikkakunnalta. Hengellisen toiminnan lisäksi kirkoissa järjestetään myös mm. konsertteja. Niissä harjoittelevat kuorot ja kokoontuvat seurakunnan kerhot. Seurakunnat panostavat kirkkojen monikäyttöisyyteen ja yhteistyökäyttötiloihin.

Seurakunnissa on luottamushenkilöhallinto, joka päättää seurakunnan toiminnasta. Kuten kaikissa organisaatioissa, seurakunnissa tarvitaan toimiva talous- ja henkilöstöhallinto. Seurakunnan työntekijät valmistelevat asioita päätöksentekoon ja laativat suunnitelmia ja sopimuksia. Kiinteistö- ja hallintokustannukset sisältyvät yllä olevissa kululaskelmissa seurakunnallisen toiminnan tehtäväalueiden työalakatteisiin.

Myös erityistilanteissa, esimerkiksi kriiseissä, kirkot avaavat ovensa kriisin kohdanneille ja niille, jotka haluavat käsitellä surua ja hätää turvallisessa ympäristössä. Kirkot tukevat kansainvälisesti kiintiöpakolaisjärjestelmää yhtenä kansainvälisen suojelun muotona. Seurakunnat tarjoavat tulijoille yhteisön, tukea ja turvallisuutta turvapaikkaprosessissa ja kotoutumisessa ja toimivat yhteistyössä alueellaan olevien vastaanottokeskusten ja kiintiöpakolaisten kohdalla kunnan pakolaistyöstä vastaavien henkilöiden kanssa.

Pyhän äärellä arjessa ja juhlassa

Kirkko on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa. Ristiäiset, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautajaiset ovat seurakunnan toimittamia kirkollisia tilaisuuksia. Ne ovat juhlavia ja tunnelmallisia riippumatta juhlapaikasta tai juhlijoiden määrästä. Vuonna 2024 kirkollisia toimituksia järjestettiin lähes 80 000 ja niihin osallistui noin 2,3 miljoonaa henkeä.

Kristilliset pyhäpäivät rytmittävät vuoden kulkua. Ne tuovat tauon työn keskelle. Juhliin liittyvät perinteet rakentavat yhteisöä ja välittävät kulttuuria ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Suosituimmat kirkossakäyntipyhät ovat joulu, pääsiäinen ja pyhäinpäivä.

Messua eli ehtoollisjumalanpalvelusta vietetään sunnuntaisin, joka on kristittyjen pyhäpäivä.  Messu on kaikille avoin tilaisuus. Kokoontumisten perussisältö on kaikkialla sama: rukoillaan tärkeiden asioiden puolesta, luetaan Raamattua, selitetään Raamatun tekstiä eli saarnataan ja nautitaan ehtoollista, yhteistä ateriaa.  Messuihin voi mennä yksin, mutta ne ovat myös tilanteita, jossa kohtaa toisia ihmisiä. Yhteisöllisyys jatkuu myös jumalanpalveluksen jälkeisillä kirkkokahveilla. Sunnuntain kokoontumisten jälkeen voi lähteä arkeen auttamaan ihmisiä, rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja puolustamaan heikkoja ja köyhiä.

Kirkossa järjestetään myös muita hartaustilaisuuksia, esimerkiksi hiljentymis- ja rukoushetkiä. Vuonna 2024 messuihin ja muihin jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin osallistui lähes 6,8 miljoonaa ihmistä. Seurakunnat kutsuvat vapaaehtoisia seurakuntalaisia osallistumaan toimintaansa. Myös heidän osallistumisensa tukemiseen tarvitaan resursseja.

Kulttuuriperintö rakentaa kristillistä identiteettiä ja vahvistaa yhteiskunnan henkistä kestävyyttä

Kirkolla on vuosisatojen ajan ollut merkittävä rooli yhteisen kulttuuriperinnön rakentajana ja vaalijana. Kirkollinen kulttuuripe­rintö ja uskonto yhtenä kulttuurin pohjarakenteena vaikuttavat yh­teiskuntamme arvoihin ja asen­teisiin. Seurakunnissa säilytetään ja välitetään kansal­lisesti arvokasta kulttuuriperintöä tuleville sukupolville ja samalla kannetaan vastuuta hen­gellisestä jatkuvuudesta.

Kirkon aineellinen perintö, kirkollinen kulttuuriympäristö hautausmaineen, rakennuksineen sekä kirkkojen esineistö ja taide välittävät meille tietoa menneestä ja ilmentävät esimerkiksi kristillisiä tapoja, arvoja ja uskoa. Kulttuuriperintö synnyttää tunnemuistoja ja auttaa ihmisiä kiinnitty­mään yhteisöihin ja paikkoihin. Henkinen ja hengellinen perintö on kirkon aineetonta, elävää kulttuuriperintöä.  Se on kaikkea tässä artikkelissa mainittua seurakuntien toimintaa, joka ylläpitää ja luo uutta kulttuuriperintöä.

Kirkko saa valtiolta rahoitusta kulttuuriperinnön ylläpitoon ja hoitoon, mikä kattaa osan kulttuuriperinnön hoidosta aiheutuvista kustannuksista. Saadusta valtion rahoituksesta osa jaetaan seurakunnille suoraan kulttuuriperinnön hoitoon. Lisäksi kirkko myöntää vuosittain seurakunnille avustuksia suojeltujen kirkollisten rakennusten korjauksiin sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden ja taideteosten konservointiin. Valtion rahoituksella katettavaksi tarkoitettuja kulttuuriperintökustannuksia oli viime vuonna noin 23,6 miljoonaa euroa. 

Tuhansien musiikkitapahtumien kirkko

Tiesitkö, että evankelis-luterilainen kirkko on Suomen suurin yksittäinen ammattimuusikoiden työnantaja? Seurakunnissa työskentelee noin 900 korkeakoulutettua musiikin ammattilaista, kanttoria, minkä lisäksi kirkko tarjoaa esiintymistilaisuuksia usealle sadalle freelance-muusikolle sekä tietenkin musiikin harrastajille. Kirkoissa on vuosittain noin 15 000 musiikkitilaisuutta ja ne kokoavat noin 1 600 000 osallistujaa (2024). Seurakuntien järjestämiin konsertteihin ja muihin musiikkitilaisuuksiin on usein vapaa pääsy, ja tarjontaa löytyy niin vauvoille kuin vaareillekin.

Kirkot ovat suosittuja konserttipaikkoja myös kirkon ulkopuolisille toimijoille. Monilla pienemmillä paikkakunnilla kirkkorakennus on ainoa klassisen musiikin esittämiseen soveltuva konserttisali. Kanttorit ja muut seurakunnan musiikkityöntekijät harjoituttavat kuoroja ja järjestävät konsertteja ja muita musiikkitapahtumia seurakunnissa. Kanttorien johtamia kuoroja on ympäri maata satoja ja niissä laulajia kymmeniätuhansia.

Oikeudenmukaisemman maailman puolesta

Kirkko tekee yhteistyötä muiden maiden kirkkojen kanssa ja tukee lähetystyötä eri puolilla maailmaa. Lähetystyöhön käytetään vuodessa noin 35 miljoonaa euroa. Kirkon eri yhteistyöjärjestöt, näistä suurimpina Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura saavat rahoitusta seurakuntien lisäksi myös muilta tahoilta, kuten yritys- ja yksityislahjoittajilta ja valtion avustuksina. Kirkon kumppanijärjestöt käyttävät arviolta runsaat 80 miljoonaa euroa vuosittain, jotta mahdollisimman monen ihmisen perustarpeet olisi turvattu. Ruokaturva, puhtaan veden saanti ja sanitaatio, luku- ja kirjoitustaito ja ponnistelut rauhan eteen ovat esimerkkejä tästä.

Kirkollisverotuloja ei ole tarkoitettu käytettäväksi hautaustoimeen

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on saanut valtiolta tehtäväksi huolehtia hautaustoimen palveluista. Hautaustoimella tarkoitetaan hautausmaiden ylläpitoa, hautaamiseen liittyviä palveluja, vainajien säilytystä ja krematoriotoimintaa. Palvelut on tarkoitettu kaikille suomalaisille, myös niille, jotka eivät kuulu kirkkoon. Siksi kirkko saa tähän valtion rahoitusta. Hautaustoimen kustannukset on tarkoitettu katettaviksi seurakuntien saamalla valtionrahoituksella sekä tehtävistä perittävillä maksutuotoilla. Kirkollisverotuloja ei siis ole lähtökohtaisesti tarkoitettu käytettäväksi hautaustoimeen.

Kirkon valtionrahoitusta leikattiin tuntuvasti viime vuonna. Nykyisellään se kattaa hautaustoimen kustannuksista enää vain noin puolet. Tästä syystä monet seurakunnat ovat joutuneet korottamaan hautaustoimen maksuja vuoden 2025 alussa. Valtionrahoituksen leikkauksista ja maksutulojen riittämättömyydestä johtuen monet seurakunnat joutuvat silti käytännössä käyttämään kirkollisverovaroja myös hautaustoimen tehtävien hoitamiseen.

Mikä valtion rahoitus?

Kyseessä on laki valtion rahoituksesta Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle eräisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin (430/2015). Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää kirkolle vuosittain rahoitusta hautaustoimeen, väestökirjanpitoon sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon liittyviin laissa säädettyihin tehtäviin.

Lähde: Kirkon tilastot. www.kirkontilastot.fi.

Teksti: Kirkon viestintä.

Apua ja tukea