“Vaellusrippileiri oli minulle paljon enemmän kuin pelkkä oppimismatka Lappiin” – rippikoululaisen kokemuksia

15-vuotiaan kokemuksia kirkon vaellusriparilta

Vaellusrippikoulu on muuten tavallinen rippikoulu, mutta siihen sisältyy viiden päivän vaellus. Itse rippileiri kestää yhdeksän päivää, joista kaksi menee bussimatkoihin. Valitsin vaellusrippikoulun, koska pidän luonnosta, ja kaverini haki samaan rippikouluun.

Noin puoli vuotta ennen itse rippileiriä rippikoulu alkoi, ja silloin tapasimme leiriläiset ensimmäistä kertaa. Ennen leiriä oli muutamia tapaamisia, joissa tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi, mitä leirillä tehdään ja mitä tarvitaan mukaan. Meillä oli myös yksi niin sanottu harjoitusvaellus, jossa kävelimme vaellusvarusteissamme.

Sinä päivänä, kun leiri alkoi, minun täytyi herätä jo kuudelta aamulla. Meidän piti olla lähtöpaikalla viimeistään seitsemältä. Bussimatka Lappiin kesti noin 16 tuntia, ja pysähdyimme monta kertaa, mutta vain kerran ravintolassa syömään. Meille oli kuitenkin kerrottu tästä etukäteen, ja olimme varautuneet ottamalla rahaa ja omia eväitä mukaan.

Sinä iltana, tai oikeastaan yönä, kun saavuimme majoituspaikkaan, satoi kaatamalla. Meidän piti odottaa pihalla tietoa siitä, ketkä majoittuisivat samoihin mökkeihin. Sen jälkeen veimme tavaramme mökkeihin ja menimme iltapalalle. Seuraavana aamuna alkoi leirin kouluosuus, joka pidettiin sisätiloissa. Rippikoulun opiskelu oli monipuolista ja paljon hauskempaa kuin koulussa. Siellä oli paljon leikkejä, ja esimerkiksi meidän piti tehdä sarjakuva jostain raamatun kohdasta. Kouluosuus kesti kolme päivää, tiistaista torstaihin.

Perjantaina pakkasimme tavaramme, sanoimme hyvästit majoituspaikallemme ja lähdimme vaellukselle. Ensimmäisenä päivänä oli hyvä sää, ja kävely tuntui melko kevyeltä. Seuraavana aamuna sää kuitenkin huononi ja satoi kaatamalla. Lauantai olikin vaelluksen raskain päivä, sillä jouduimme kävelemään sateessa ja kylmässä pitkän matkan. Pääsimme vasta yöllä perille seuraavaan leiriytymispaikkaan. Sunnuntai oli leppoisampi päivä, ja silloin osa rippikoululaisista kiipesi tunturiin, mutta sinne ei ollut pakko mennä. Sinä iltana kävelimme vain muutaman tunnin. Maanantai oli viimeinen kokonainen vaelluspäivä. Lähdimme liikkeelle jo aikaisin aamupäivällä, ja olimme myöhään iltapäivällä perillä viimeisessä leiripaikassamme. Sinä iltana paistoimme lettuja ja pidimme hauskaa. Tiistaiaamuna kävelimme vain noin puoli tuntia samaan paikkaan, josta olimme lähteneet.

Kun vaellusosuus oli ohi, pakkasimme loput tavaramme ja lähdimme kotiin. Bussi lähti noin kolmelta iltapäivällä, ja olimme perillä kotona aamuseitsemältä. Sinä päivänä, kun pääsin kotiin, en tehnyt mitään. Seuraavana päivänä oli konfirmaatioharjoitus ja rippikuvaus. Sen jälkeen oli yksi vapaapäivä, ja sitten tuli konfirmaatio. Konfirmaatiossa tuotiin vaellusrippikoulun henkeä esiin, ja se sujui hyvin. Vaelluksen jälkeen tuntui siltä, että olin todella ansainnut rippijuhlani.

Rippikoulussa meillä oli todella hyvä yhteishenki. Siellä tuntui siltä, että oli helppoa puhua kaikille leiriläisille, eikä tarvinnut pelätä, mitä sanoo. Leirillä tuntemattomista ihmisistä tuli sellaisia, kuin olisin tuntenut heidät jo monta vuotta. Vaellusosuudella oli suuri merkitys, koska siellä kaikki olivat omia itsejään, eivätkä välittäneet siitä, miltä näyttivät tai mitä muut ajattelivat heistä.

Vaellusrippileiri oli minulle paljon enemmän kuin pelkkä oppimismatka Lappiin. Se opetti minua arvostamaan lämmintä yösijaa ja vanhempien huolenpitoa. Vaikka vaeltaminen oli hauskaa, se oli myös rankkaa. Opin myös, ettei puhelimen selailu ja nettiin pääsy ole niin tärkeä kuin olin luullut.

Kirjoittaja Elias on Kirkon viestinnässä TET-harjoittelijana lokakuussa 2024