Tekoäly tuli – oletko valmis?

Tekoälyyn liittyy unelma paratiisista. Kun kone tekee tylsät työt, ihminen vapautuu raatamasta otsansa hiessä.

”Leikitellään ajatuksella, että mitä jos me ihmiset olisimme jumalia, ja loisimme uuden tietoisen olennon. Se on vanha haave – tai kauhukuva”, sanoo sosiaalietiikan tutkijatohtori Taina Kalliokoski.

”Tekoälyn käyttämiseen kouluttautuminen on nyt kaikkien huulilla. Bisnesmaailmassa puhutaan, että jokaisella yrityksellä pitäisi olla oma tekoälystrategia. Tämän ympärille luodaan kovasti kiireellisyyden tuntua”.

Ajassa kiinni olevien organisaatioiden ja yksilöiden tulisi osata hyödyntää tekoälyä.

Onko toimittaja putoamassa kehityksen kelkasta, jos teksti on tuotettu tylsän vanhanaikaisesti, vaikka tekoäly kykenisi säästämään miettimisen ja kirjoittamisen vaivalta?

Entä onko virtuaalimaailmassa varttunut nuorten tekoälynatiivien joukko, joka syrjäyttää reaalitodellisuuteen tottuneet reliikit?

”Mistään tekoälynatiiveista ei voi vielä puhua. ’Diginatiiveihinkin’ liittyy monia harhakuvia”, vastaa milleniaali Kalliokoski ja nauraa natiivipeloille.

Algoritmi luo ihmisen kuvakseen

Harva ymmärtää syvällisesti, miten tekoälysovellukset toimivat ja mihin niiden kehittäjät pyrkivät.

”Monella on sinisilmäistä kritiikittömyyttä. Ei nähdä, miten ohjelmistoja tarjoavat yritykset käyttävät ihmistä ja hänen dataansa hyväksi.”

Somen algoritmit tuntevat minut, mieltymykseni ja valintani. Ne syöttävät sitä, mitä todennäköisesti haluan.

Käyttävätkö voitontavoitteluun valjastetut kaupalliset algoritmit pikemminkin hyväkseen meitä kuin me niitä?

”Ehdottomasti. Me olemme tottuneet saamaan ilmaiseksi monia tekoälyä hyödyntäviä palveluita. Meidän oma datamme on kuitenkin se tuote, jota palvelun tarjoajat myyvät mainostajille ansaitakseen rahaa.”

Kalliokoski kartoittaa monitieteisessä ETAIROS-tutkimusryhmässä tekoälyn etiikkaa, yhteiskunnallisia vaikutuksia ja uhkia.

Hän on myös juontanut aihetta yleistajuisesti ja kiinnostavasti käsittelevää 20-osaista podcast-sarjaa 10 pulmaa tekoälystä. Siinä ei käsitellä vain teoreettisia ongelmia, vaan selvitetään myös käytännön sovelluksia.

”ChatGPT on monien taskussa valmiina jutustelemaan, satuilemaan, korjaamaan tekstiä tai koodaamaan. Mykistävien kuvien luontiin tarvitaan vain muutama napakka kehote, aihe ja tyyli ovat vapaat.”

Villi visio teknoparatiisista

Aikamme tekoälyfantasiat peilaavat siitä, mitä ihminen voi ja haluaa olla tulevaisuudessa.

Tekoälyvisionäärejä ohjaa fantasia paratiisillisesta vapaudesta. Kun kone tekee tylsät työt, ihminen voi keskittyä edistämään luovia pyrintöjään.

”Elämä on helppoa ja vaivatonta, kuin paratiisissa, jossa ei tarvitse nähdä vaivaa toimeentulonsa eteen otsansa hiessä.”

Toiveikkaimmat tekoälyvisionäärit haaveilevat ikuisesta elämästä. Se saavutettaisiin ihmisen muistin ja tietoisuuden siirtämisellä pilvipalveluihin. Digitaalisessa todellisuudessa ei olisi enää biologisen ruumiin rajoitteita.

Kalliokoski toppuuttelee, ettei digitaalisuuskaan ole materiasta irrallista.

”Ihmisruumiiseen ja aivoihin on kirjoitettu jo solutasolle rajallisuuden kokemus: Me vanhenemme ja kuolemme.”

Korvaako kone Korkeimman

Tekoälyvisiot ovat villejä hengellisestäkin vinkkelistä.

”Leikitellään ajatuksella, että mitä jos me ihmiset olisimme jumalia, ja loisimme uuden tietoisen olennon. Se on vanha haave – tai kauhukuva.”

Tekoälyfantasioissa on kaikkivaltiaan ja kaikkinäkevän Jumalan elementtejä. Tekoäly tietää meistä kaiken ja antaa meille ohjeita.

Se ei ole riippuvainen inhimillisistä vajavaisuuksista tai turhasta tunteilusta, vaan on vuorovaikutuskumppanina kärsivällinen ja väsymätön.

Tekoäly onkin saanut monet pohtimaan, mitä on ihmisyys ja ihmisen suhde Jumalaan.

Perinteiset kristilliset uskonkäsitykset muuttuvat radikaalisti, jos tulevaisuudentoiveet ja pelastuksen odotukset kohdistuvat Kolmiyhteisen Jumalan sijasta Superälyyn.

”Perinteisesti kristityt ovat katsoneet Jumalan suuruutta ja huomanneet oman pienuutensa. Nyt katsomme tekoälyä ja joudumme miettimään, mikä tekee ihmisestä ihmisen.”

Orjuuttaako robotti luojansa

Populaarikulttuurissa, esimerkiksi Matrix- ja Terminator -elokuvasarjoissa, koneet ovat ottamaisillaan maailmanhallinnan. Ne uhkaavat orjuuttaa tai tuhota ihmiskunnan.

Tekoälyohjelmistot ovat oikeastikin jo osa arkeamme.

”Käytännön sovellukset ovat kirjavia ja kuhunkin niistä liittyy omat ongelmansa, jotka nousevat teknologisten ja ihmisjärjestelmien yhdistämisestä.”

Voiko tekoäly vallata maailman?

”Jotta tekoäly pystyisi hallitsemaan maailmaa, sillä pitäisi olla oma tietoisuus. Sen kehittymiseen en usko.”

Tekoälyn omat halut ja valtapyrkimykset edellyttäisivät, että kone kykenisi kehittämään omaa mieltään ja ”aivojaan”.

Vain ihminen kykenee tekemään eettisiä arvovalintoja ja päättelemään, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Ihmiset voivat asettaa itseään opettaville tekoälysysteemeille tavoitteita, mutta koneet eivät kykene luomaan niitä itse.

”En näe, että tekoäly voisi ajatella kuin ihminen, vaikka se pystyy tekemään pätevästi monia valintoja.”

Ihmiskohtaamista ei korvata

Tekoälytekniikoita on kehitetty 1950-luvulta alkaen. Niistä kohistaan nyt, kun tietokoneiden laskentateho on moninkertaistunut ja käytössä on valtavat digitaaliset datavarastot.

Botit ovat tietokoneohjelmia, jotka suorittavat toimenpiteitä niihin ohjelmoitujen ohjeiden mukaan mutta osittain itsenäisesti eli ilman ihmisen läsnäoloa.

Vanhustenhoidossa robotit seuraavat ikääntyneiden ravitsemusta ja tarjoavat seuraa. Niihin liittyy suuria odotuksia: Jos koneet hoitavat mekaaniset ja toistuvat rutiinit, ihmistyöntekijöiden aika säästyy kohtaamisiin.

Myös terapia- ja keskustelubotit yleistyvät. Ihminen, joka tuntee epäluottamusta lajitovereitaan kohtaan, saattaa luottaa tekoälyyn, joka ei petä eikä huijaa. Se suorittaa vain saamansa tehtävän.

Vaikka tekoälyjärjestelmiä koulutetaan keskustelemaan kuin ihminen, koneelle on vaikea opettaa oikean ihmisen vuorovaikutusta.

”Ihmisiä tarvitaan yhä kasvokkaiseen ja kahdenkeskiseen kohtaamiseen. Kun virtuaalisuus väsyttää, inhimillinen kohtaaminen korostuu.”

Datataloissa tehdään ekotuhoa

Tuhansien tekoälyasiantuntijoiden ryhmä, joukossa jopa Elon Musk, vaati vuonna 2023 vetoomuksessaan, että tekoälyn kehittäminen pitäisi keskeyttää puoleksi vuodeksi, jotta riskejä ehdittäisiin puntaroida.

Kesällä 2024 tiedämme, ettei tekoälyn kehitystyötä pysäytetty päiväksikään. Kalliokoski suhtautuu vetoomukseen kyynisesti. Todennäköisesti sen taustalla on pitkälti taloudellisia intressejä.

”Oliko tarkoitus korostaa tekoälyteknologioiden valtavaa voimaa ja saada lisää rahaa niiden luomiseen? Vai haluttiinko siirtää huomio pois jo aikaan saaduista haitallisista vaikutuksista?”

Vakavien ekologisten ongelmien aikakaudella globaaleja resursseja ja luonnonvaroja käytetään tekoälytekniikoihin yhä enemmän. Supertehokkaiden tietokoneiden pyörittämiseen ja datan prosessointiin kulutetaan valtavasti energiaa ja louhittavia metalleja.

Maailmassa, jossa on puutetta makeasta vedestä, käytetään isoja määriä vettä jäähdyttämään datakeskuksia. Ympäristöystävällisten koneoppimisjärjestelmien ja konehallien kehittämisessä riittäisi työtä.

Tällaisista kysymyksistä puhutaan liian vähän.

”On helpompi pysyä scifi-fantasioissa, joissa pohditaan, tuhoaako tekoäly ihmisen, kuin keskittyä jo nyt läsnä oleviin ongelmiin ja siihen, mikä on ollut käytössämme olevien tekoälyohjelmien eettinen ja ekologinen hinta.”

Teologian tohtori varoittaa, että luomakunnan tuhoutumisen uhka tulisi ottaa todesta tekoälynkin osalta. Ihmiskunta tekee isoa ekologista velkaa.

”Kutsumukseeni kuuluu kaiken elollisen vaaliminen ja kunnioittaminen, johon löytyy paljon esikuvia kristillisestä traditiosta. Siihen ohjaa myös oikeudenmukaisuuden ihanne.”

Huumaa ja haurautta

Generatiivinen tekoäly luo uutta tekstiä, kuvia ja musiikkia, oppimalla jo olemassa olevasta tiedosta. Sen huima kehitysvauhti ”herättää huumaa ja pelkoja”.

Tekoälyohjelmistoja kehitetään esimerkiksi sotilaskäyttöön ja liikenteeseen. Tekoäly helpottaa ennakoivaa terveydenhuoltoa, hoitomenetelmien löytämistä ja lääkkeiden kehittämistä.

”Se voi myös tehostaa päätöksentekoa, jonka perustaksi saadaan suurempi määrä dataa kuin kukaan ihminen voisi kaivaa esiin. Mutta arvovalintoja ei voi ulkoistaa koneelle.”

ETAIROS-tutkimushankkeessa nähdään tekoälyn tuottamat monet hyödyt, mutta samalla kysytään, miten varmistamme koneälyn soveltamisessa riittävän inhimillisyyden ja ymmärryksen oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.

Kalliokoski tutkii, miten hyvä elämä ymmärretään tekoälyn eettisissä ohjeissa. Hän on havainnut, että niissä ihanteena on vahva ihmistoimija: Ihminen itse valitsee hyvän elämänsä ja hänen valinnan vapauttaan pitää suojella.

”Osaammeko katsoa tekoälyn vaikutuksia myös hauraisiin ja kyvykkyyksiltään vähemmän vahvoihin ihmisiin vai syntyykö suhteessa datan ja teknologian käyttöön uudenlaisia eriarvoistavia yhteiskuntaluokkia?”

Sujuvilla teknologian taitajilla on osallisuutta. He osaavat ja haluavat käyttää päivitettyjä älylaitteita.

”Niille, jotka hyötyisivät eniten arkea avustavista ja palvelujen saavutettavuutta lisäävistä tekoälyratkaisuista, ei kehitetä palveluita, koska he eivät ole parhaita maksajia.”

Puhdistu pahasta digimaailmasta

Taina Kalliokoski pohtii, onko hänen teknologiakriittinen asenteensa säilyttävää ja taaksepäin katsovaa. Hän arvelee olevansa jossain määrin ”konservatiivinen muutosjarru”.

”Mutta sellaistakin tarvitaan. Me voimme vielä joutua ottamaan yhteiskunnassa teknologisia askeleita taaksepäin.”

Jotkut digitaalisiin vempeleisiin väsyneet aikalaiset ovat alkaneet pidättäytyä älylaitteista, usein vain vähäksi aikaa, tai rajoittavat niiden käyttöä.

”Teologina olen kiinnostunut tästä kasvavasta trendistä, jossa on samoja piirteitä kuin uskonnollisessa asketismissa.”

Suomalaisessa julkisessa puheessa painotettu, että teknologinen kehitys menee vääjäämättä eteenpäin, mutta ajatus kohtaa vastarintaa.

”Hiljaisuuden harjoittaminen on yksi asketismin muoto, jossa ihminen irrottautuu sisäisesti ympäröivästä maailmasta.”

Yhdysvalloissa järjestetään kaupallisia digital detox -leirejä, joilla älylaitteista luovutaan.

”Näissä retriiteissä ihmiset käyvät puhdistumassa hetkeksi pahasta digitaalimaailmasta. He palaavat takaisin tehokkaina ja virkistyneinä, elämään merkityksellisyyttä löytäneinä työntekijöinä, jotka tuottavat työnantajalle entistä parempaa tulosta…”

Ei kympin papereita moraalista

Mitä tahansa tekniikkaa voidaan käyttää oikein tai väärin.

”Tekoälylle ei voi antaa moraalista kympin papereita. Mustavalkoisia vastakkainasetteluja ja pelon aiheita on kuitenkin jo ihan riittävästi. Perusteettomia pelkoja ei pitäisi lietsoja.”

”Toisaalta emme voi tuudittautua tekoälyn suhteen valheelliseen toivoon tai sulkea silmiämme epätoivottavilta kehityskuluilta.”

Kalliokoski toivoo, että kirkko suhtautuisi kriittisesti siihen, miten tekoälysovelluksia käytetään. Kriittisyydestään huolimatta hän pyrkii näkemään myönteisesti tekoälyn mahdollisuudet hengellisellä kentällä.

Kirkko voi hyödyntää tekoälyä tiedonvälityksessä ja opetustyössä. Kristinuskon perinnettä voidaan tallentaa digitaalisesti helposti haettaviksi ja hyödynnettäviksi aineistoiksi.

Kulttuurihistoriallisia kohteita voidaan lähestyä elämyksellisesti vaikkapa virtuaalikirkkokierroksilla ja -pyhiinvaelluksilla.

Kaanaan kielen tulkki

Kristinuskossa sana on ollut tärkeässä roolissa.

”Puhuttu sana paisui raamattuformaatiksi. Hengellistä tietoa on siirretty ylisukupolvisesti eteenpäin tekstin kautta, ja nyt myös uusimman teknologian välityksellä.”

Tekoälysovelluksia voidaan käyttää ketterästi kielten ja keskustelujen reaaliaikaisessa kääntämisessä.

Myyttinen tarina Babylonin tornista kertoi kielten sekoittumisesta (1. Moos 11). Matemaattis-loogiset ohjelmointikielet muodostavat nyt ihmiskunnalle yhden yhteisen kielen.

”Joku voisi varmaan kehittää sellaisenkin ohjelmiston, joka kääntää Kaanaan kielen ja kristillisen jargonin ulkopuolisille ymmärrettäväksi.”

Ehkäpä pikku tekoälyapurit voisivat toimia myös hengellisinä neuvonantajina, jos niihin olisi koodattu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin tyyliin ”mitä Jeesus sanoisi tähän”.

Eksistentiaalisiin kysymyksiin koneet eivät voi vastata, vaan ihmiset joko yksin tai yhteisöinä.

Saarnan tekijä voi toki hyödyntää generatiivista tekoälyä, joka luo melko uskottavan kuuloista tekstiä.

”Mutta tekoälyn tuottamat hengelliset vastaukset tuntuisivat todennäköisesti latteilta. Niistä puuttuisi elävä kokemus ihmiselämän ainutlaatuisuudesta.”

Virtuaaliuskolla on rajansa

Tekoälyn hyödyntämisestä on innostuttu luterilaisessa kirkossakin, jonka tekoälyryhmässä tutkaillaan uuden tekniikan tuomia mahdollisuuksia.

Kesäkuussa Suomen Pipliaseura etsi aktiivisia raamatunkäyttäjiä testaamaan tekoälypohjaista Raamattuavustajaa, jota on kehitetty Pipliaseuran omaan ChatGTP 4 -ympäristöön.

Saksassa evankelinen kirkko järjesti tekoälyn vetämän jumalanpalveluksen.

Kalliokosken mielestä sakramentit ja jumalanpalveluselämä ehtoollisineen toteutuvat täysimääräisesti vain ihmisen, sanan, aineen ja Jumalan välisessä vuorovaikutusprosessissa.

”En ymmärrä, miten mikään teknologia voisi korvata sitä.”

Taina Kalliokoski katsoo, että kristinuskon ytimessä on ruumiillisuuden idea, johon usko ruumiin ylösnousemukseen liittyy.

Kun tekoäly pystyy ihmistä paremmin loogiseen päättelyyn, tulee uudella tavalla tärkeäksi korostaa, ettei ihminen ole Jumalan kuvana vain järkeä.

”Jumala tuli lihaksi. Me ihmiset olemme täällä fyysisinä olentoina, hengitämme samaa ilmaa ja katsomme toisiamme silmästä silmään.”

Ajatukset armosta ja ylösnousemuksesta muuttuivat teologian tohtorille ”hyvin ruumiilliseksi”, kun hänen oma lapsensa kuoli. Tällaisilla hetkillä tekoäly ei riitä tarjoamaan lohtua, uskoa, toivoa ja rakkautta.

Tekoälyn aikakaudellakin tarvitaan eläviä kristittyjä tulkitsemaan hengellisiä kokemuksia ja merkityksiä ja lohduttamaan ihmisiä, jotka kohtaavat elämän rajallisuuden.

Muistuttamaan, että olemme Superälyä suuremmissa käsissä.

Teksti: Janne Villa