Ilta: Tehtävänä laulaa ja rakastaa

Kuva: ”Minulle on biiseissä tärkeää tunteiden sanoittaminen, ilojen ja surujen. Moni kokee olevansa haavoittuvainen ja rikki, muttei pysty sanoittamaan kokemustaan. Laulu on hyvä ja voimaannuttava tapa käsitellä asioita.”

Olen vetänyt aina täysillä

”Päivitin kotisivuilleni, että joulun tapahtumat muuttivat historian kulun. Yksi musiikkialan vaikuttaja kommentoi, että pitääkö tuollainen väite todellakin esittää. Vastasin, että silloin alkoi ainakin ajanlasku, uskoi joulun sanomaan tai ei”, Ilta kertoo.

Kristillisistä arvoista vieraantuneeksi väitetyn sukupolven edustaja uskoo rakkauden sanomaan.

Laulaja-lauluntekijä Ilta Silvan, 26, syksy käynnistyi kiihkeässä tempossa. Hän aloitti solistin työt supersuositussa Elämäni biisi -tv-ohjelmassa ja julkaisi toisen levynsä, joka myi välittömästi kultaa. Edessä on vielä joulukonserttikiertue kirkoissa. Mukana on pianisti Konsta Koskinen, gospelkuoroja ja paikoin myös oopperalaulaja Akseli Ferrand.

Nuoresta iästään huolimatta Iltalla on jo 20 vuoden rautainen rutiini joulukeikoilta. Ensiesiintyminen kuusivuotiaana koulun kuusijuhlassa oli tulevan uran kannalta käänteentekevä kokemus. Jyväskyläläinen ekaluokkalainen esitti Heinillä härkien kaukalon -kappaleen niin sydämeen käyvästi, että sai siitä lähtien esiintyä niin kaikenlaisissa koulun juhlissa kuin muissakin tilaisuuksissa häistä hautajaisiin.

”Rakastin laulamista mielettömästi ja esiinnyin lapsena vapautuneesti. Suomalaiset ovat yleensä hiljaisia ja varovat olemasta äänekkäitä. Minä en ikinä pelännyt pitää ääntä, vaan olen vetänyt aina täysillä!” Ilta nauraa.

Viisi vuotta Cheekin rinnalla

Täysille yleisöille Ilta tottui esiintymään Suomen silloisen suosituimman artistin Cheekin jättikeikoilla.

Ilta muutti 18-vuotiaana yksin Jyväskylästä Helsinkiin ja allekirjoitti sopimuksen levy-yhtiön kanssa. Samassa manageritallissa oli myös räppäri Cheek eli Jare Tiihonen. Hän kuuli Iltan laulaman demon ja koe-esiintymisen, jossa Ilta veti täysin palkein soulin kuningattaren Aretha Franklinin Respect-klassikon. Iltan valtavasta ilmaisuvoimasta vaikuttuneena Cheek pyysi nuorta laulajatarta vierailevaksi solistiksi Sillat-kappaleelle. Siitä tuli megahitti.  Ilta keikkaili Cheekin kanssa viisi vuotta ja teki samaan aikaan omia biisejä.

”Viikonloput esiinnyin Jaren jengin kanssa tuhatpäisille yleisöille. Niiden jälkeen meitsillä oli keikkoja pikkulavoilla, joille piano mahtui juuri ja juuri.”

Ennen esiintyjän uransa lopettamista Cheek täytti kaikkialla esiintymispaikat. Ilta oli siinä pyörityksessä mukana aina Lahden mäkimontussa tehtyyn päätöskeikkaan asti.

”Yhteistyö Jaren kanssa oli tosi siistiä ja mieletön ponnahduslauta uralleni. Näin, mitä esiintyminen voi olla Suomessa isoimmillaan.”

”Hassua, miten nopeasti aika kuluu, mutta näin nämä tärkeimmät nuoreksi naiseksi ja aikuiseksi kasvamisen vuoteni nyt menivät… Rundasin Cheekin kanssa ja hengailin samassa porukassa myös vapaa-aikana.”

Miellyttämisellä on rajansa

Nuoren naisen kasvuprosessi vei välillä ”vähän väärään suuntaan mutta enimmäkseen oikeaan”. Tasapainoinen tausta auttoi pitämään järjen päässä monelle rankaksi osoittautuneessa musiikkimaailmassa. Isoin haaste oli omien arvojen mukaan eläminen ja rajojen säilyttäminen. Iltan oli mietittävä, keitä ihmisiä ympärillä on hyvä olla ja – ennen kaikkea – kuka itse olen?

”Olen miellyttäjäpersoona. Miellyttäminen on hyväkin asia. Ihmiset ympärilläni kiinnostavat minua paljon, ja haluan että kaikilla on hyvä olla. Mutta siinäkin on rajansa. Välillä vahvuutemme voivat kääntyä heikkoudeksi. Jos miellyttäminen kumpuaa epävarmuudesta ja menee epäterveeksi, ihminen hakee sillä hyväksyntää. Jouduin harjoittelemaan, mitä haluan todella itse tehdä. Vai teenkö ulkoa ohjautuvasti sitä, mitä muut haluavat?”

”Ilta kasvaa aikuiseksi” -kipuilua

Parin vuoden terapia antoi Iltalle hyödyllisiä työkaluja omien kasvuhaasteiden käsittelemiseen.

”Laittaisin kaikki artistit terapiaan heti uran aluksi!”

Itsetutkiskelussa löytyi herkkä ihminen.

”Itken aina, niin onnesta kuin surusta. Olen myös vahva, luova ja ihmisläheinen. Ehdottomasti elämänmyönteinen. Olen onnellinen elämästä, enkä malta odottaa, mitä kaikkea kivaa voin vielä tehdä. Iloitsen siitä, että saan olla täällä!”

Kelle mä soitan -hitti peilasi parisuhteen päättymiseen liittyviä sydänsuruja tunnistettavasti. Se osui suoraan kuulijakuntansa ytimeen.

”Kelle mä soitan ja sanon et rakastan? Taas mun naapurissa aamuun asti nauretaan, ja vaikka huudan kuinka lujaa, ei kuule kukaan.”

Uuden musiikin kilpailussa menestynyt laulaja-lauluntekijä palkittiin Iskelmä Gaalassa Vuoden tulokkaana.

”Se oli tällaista ’Ilta kasvaa aikuiseksi’ -tyyppistä ihmissuhdekipuilua…”

Voimanainen vapautuu paineista

Voimaannuttava kappale Voimanainen kertoi naisten moninaisista paineista. Joku on liian nuori tai liian vanha, toinen liian paksu tai liian laiha, huutaa liian kovaa tai ei uskalla puhua…

”Mä oon voimanainen. Ihan sama mitä ne tuol huutelee, mä laitain luurit kii, en jää kuunteleen”, laulaja linjaa.

Ilta myrkytti nuorempana usein mielensä erilaisten odotusten takia. Vaatimukset, joiden mukaan nuoren naisen pitäisi olla ”jotain enemmän” eivät johda mihinkään, vaan vievät vain uskoa itseen, hän näkee nyt. Hyväksyttävänä pidettävää naiskuvaa on laajennettava. Kenenkään ei tarvitse ahtautua mihinkään laatikkoon.

”On monta erilaista tapaa olla nainen. Jokaisessa meistä on jotain ainutlaatuista, mikä erottaa muista. Toivon, että voisimme tanssia vierekkäin samanarvoisina ja ylpeinä siitä, keitä me olemme, toinen toisiamme rohkaisten ja nostaen. Olemme monesti itsemme suurimpia alistajia, kun katsomme peiliä. Voimanaisen kertosäkeessä julistan, että me kaikki olemme hyviä tällaisenaan.”

Haastakaa meitä radikaalimmin

Entä laulaja-lauluntekijän hengellinen ja kirkollinen elämä?

Ainakaan rippikoulussa ei ollut mitään isompaa vikaa, vaan se oli ”hieno kokemus”. Ilta toimi sen jälkeen myös isosena. Tuon ikävaiheen jälkeen hänelle kävi kuitenkin samoin kuin monelle muullekin. Vaikka Ilta suhtautui yhä myönteisesti kristinuskoon, seurakunnasta ei jotenkin enää löytynyt luontevaa paikkaa tai mielekästä tekemistä.

”Ehkä jengiä ei sitouteta ylläpitämään ja elämään uskoaan henkilökohtaisesti arjessa? Voisiko meitä haastaa kirkossa radikaalimmin ajattelemaan asioita, kasvamaan ihmisinä ja muuttamaan toimintamallejamme? Moni alistuu siihen, että minusta tuli nyt vain tällainen.”

Tai ehkä meillä menee Suomessa niin hyvin, ettei kristinuskoa ajatella tarvittavan mihinkään? Moni saattaa etsiä uskoa, kun on isoja huolia, mutta heitä kiinnostaa toisenlainen hengellisyys kuin kirkon tarjoama, Ilta pohtii.

”Meillä on tarve löytää jonkinlainen hengellinen yhteys. Se kiehtoo yhä ihmisiä. Ellei yhteyttä ja kokemusta pyhästä saa omasta kirkosta ja seurakunnasta, joka tuntuu ehkä kuivalta, niitä lähdetään etsimään muualle.”

Kirkossakin voitaisiin olla enemmän ajan hermolla, luovasti ja edelläkävijänä eikä perässä kulkijana, Ilta Silva ehdottaa.

”Sanomaa ei tarvitsisi muuttaa, mutta voisi olla monta muutakin muotoa ja tapaa tuoda se ulos, jos Jumala on myös luovuuden Jumala.”

Tuen mielelläni kirkon työtä

Ilta kuuluu siihen nuorten naisten ikäluokkaan, joka on tuoreiden tutkimusten mukaan usein vieraantunut kristinuskosta ja kirkosta, muttei henkisyydestä. Hänen kavereistaan moni on eronnut kirkosta. Kirkkoon liittyvä uutisointi nousee usein nuorta polvea provosoivista lähtökohdista, kuten avioliittokysymyksestä eli keitä saa vihkiä ja keitä ei.

”Nuorten suhde kristinuskoon on monesti negatiivinen tai yllättävän tietämätön. Kirkosta muistetaan ehkä pappien kaavut ja urut, mutta uskoon liittyvä opetus on epäselvää.”

Hengellisiä kokemuksia on sosiaalisesti hyväksytympää hakea joogasalilta kuin kirkosta, jossa käymistä saatetaan melkeinpä hävetä.

”Ihmiset pystyvät nykyään puhumaan paljon avoimemmin joogasta, mindfulnessista ja yleisesti jostain jumaluudesta tai uskosta universumiin ja sen lähettämään energiaan, muttei mistään Jeesuksesta tai Pyhästä Hengestä.”

Diakonissa-äitinsä kautta Ilta sai jo nuorena käsityksen kristinuskosta ja kirkon toiminnasta. Hän oli mukana esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa, luonnollisesti laulamassa.

”Sain kuvan, että äiti tekee todella tärkeää työtä, ja kirkossa tehdään kaikkinensa paljon hyvää, mitä monet eivät näe. Lapsi- ja nuorisotyö toimivat hyvin omienkin kokemusteni pohjalta.”

”Jotkut tutut ovat ihmetelleet, miksi maksan kirkollisveroa. Olen vastannut, että todellakin maksan! Tuen mielelläni esimerkiksi diakonia- ja lapsityötä.”

Kirkollisverosta ”säästäminen” olisi Iltan mielestä helposti pelkkää itsekeskeisyyttä.

”Veron maksaminen opettaa ihmistä ja pehmittää sydäntä, ja vapauttaa siten rahanahneudesta. Raha on katoava asia, johon ei kannata liikaa kiinnittyä”, taiteilija tuumii.

”Me olemme luontaisesti itsekkäitä. Kysymme, mikä tekee minut onnelliseksi ja mitä minä saan mistäkin, vaikka meidän pitäisi kääntää katse toisiimme. Anteliaisuus on hyve.”

Tehtävänä laulaa ja rakastaa

Iltan eettisen ajattelun perusta on selkeä ja kirkas. Hän painottaa, että jokainen ihminen on arvokas. Lähimmäisenrakkaus ja kutsumus kuuluvat yhteen. Kaikilla ihmisillä on tarkoitus, omanlaisensa kutsu ja erityinen syynsä olla täällä maan päällä. Hänen tehtävänsä on laulaminen.

”Koen, että olen aina pystynyt koskettamaan ihmisiä laululla. Rohkaisen jokaista nousemaan omalle paikalleen elämässä.”

Ilta unelmoi saavansa tehdä musiikkia koko ikänsä, mutta puoliso, perhe ja ystävät tulevat ykköseksi, tasapainoisen oloinen artisti painottaa.

”Julkisuus, hittibiisit ja maine eivät ole kestäviä tavoitteita. Olisi ahdistavaa roikkua vain niissä kiinni.”

Kristillisistä arvoista vieraantuneeksi väitetyn sukupolven edustaja uskoo rakkauteen, sekä maalliseen että Jumalan rakkauteen.

”Se tekee ihmisen onnelliseksi.”

Teksti: Janne Villa.
Kuva: Troy Silva.