9. Sunnuntai helluntaista: Tulevaisuuden ja toivon kallioperusta

Nuorena koululaisena katselin tulevaisuuteen haaveillen. Mutta pulpetti, reppu ja koulukirjat eivät olleet minulle riittävästi. Aikuisuus vaikutti vapaalta seikkailulta, jonne ei malttanut odottaa pääsyä. Koulunkäyminen oli perusta kaikille haaveille ja siihen minulla oli mahdollisuus vaikuttaa.

Kaikki tuntui lapsena olevan mahdollista, mutta kaikki ei ole ollut mahdollista. Moneen haaveeseen maailma on kasannut ylitsepääsemättömiä realiteetteja päälle.

Tämän hetken lapsilla eri puolilla maailmaa unelmien eteen kasaantuu yhä suurempia esteitä. Luonnonmullistukset, kriisit ja sodat ovat monien todellisuuta. Toisia pelottaa kehitys, joka vie ihmisosaamisen marginaaliin ja koulutus näyttää siihen peilattuna turhalta, ja siksi moni koulunpenkillään istuva ei näe tulevaisuuttaan ja uskalla haaveilla.

Mutta koulussa istuminen ei opeta vain niitä taitoja, jotka oppiaineen tai ammattikoulutuksen nimessä vaaditaan. Koulutus vahvistaa sekä ihmisen tietoisuutta itsestään että antaa ymmärrystä ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä. Se antaa ymmärrystä omista oikeuksista sekä luo mahdollisuuksia vaikuttaa omaan yhteisöön. Parhaimmillaan se siis antaa uskalluksen haaveilla.

Koulutus on kallioperusta, joka ei sorru vaikka sataa, tulvavesi virtaa ja tuuli pieksee. Kun Jeesus puhui, hän ei puhunut niin kuin lainoppineet, vaan se, jolla on valta. Hän ei toistanut sanasta sanaan kirjoituksia, vaan haastoi oppimaan ja ajattelemaan itse. Siihen antaa koulutus avaimet. Se ei ole siis koskaan turhaa.

Entä minä sitten? Kaikista haaveistani ei ole tullut totta, mutta monesta on. Jos olisin kuunnellut kaikkia varoittelevia ja turhauttavia uhkakuvia, en olisi siellä missä nyt olen. Ja mitä parhainta, jatkan haaveilua edelleen ja siihen haluankin kaikkia kannustaa.

”Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin”. (Sananlaskut 24:14)

Ulla Oinonen
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun asiantuntija ja pappi, joka sanoo välillä liiankin usein kyllä uusiin haasteisiin periksiantamattomaan toivoon nojaten