6. sunnuntai pääsiäisestä: Sinulla on ikioma Puolustaja

Joh. 15:26–16:4

Juttelin kaverini kanssa. Tuntui että hän väheksyi osaamistani. Hän ei tainnut tehdä sitä tahallaan, mutta minulle tuli kurja olo. En kuitenkaan saanut sanottua mitään. Toinen kaverini oli seurannut keskustelua sivusta. Hän liittyi seuraan heittämällä huumorilla minua puolustavan kommentin. En muista, mitä hän sanoi. Mutta muistan sisäisen huojennukseni. Keskusteluun tuli lämpöinen tuulahdus. Joku näki, miltä minusta tuntui. Joku auttoi, vaikka en osannut pyytää apua. En ollut yksin.

Millaisiin tilanteisiin sinä kaipaat puolustajaa? Kun läheinen ohittaa tunteesi? Kun mielipiteesi jyrätään kokouksessa? Kun puoliso ei ymmärrä sinua?

Epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia on monenlaisia, isoja ja pieniä. Joskus loukkaukset kolahtavat erityisen kipeään paikkaan, enkä tahdo päästä niistä yli.

Kun minua kohdellaan väärin, on syytä ilmaista mitä ajattelen. ”Tuo ei tuntunut hyvältä. Minuun sattuu. Ei.”

Toisinaan emme osaa puolustautua, kuten en minäkään kaverini seurassa. Välillä vastaamme tavalla, joka ei rakenna tilannetta eteenpäin. Joskus sanamme kaikuvat kuuroille korville.

Pyhää Henkeä kutsutaan Puolustajaksi ja Lohduttajaksi.

Silloinkin kun en pysty puolustautumaan, on joku, joka kuulee juuri minua. Minulla on ikioma näkymätön Puolustaja. En ole yksin.

Anja Nwose
Kirjoittaja on forssalainen perheneuvoja, jonka arkea maustavat länsiafrikkalaiset sävyt.