5. sunnuntai pääsiäisestä: Tuulahdus toisesta todellisuudesta

Joh. 16:23-33 

Tiesitkö, että ihminen ajattelee noin 50 000–60 000 ajatusta päivässä? Suurin osa ajatuksista on tarpeetonta, mielen pintaroskaa. Laukkaavien lauseiden alle voi ajoittain jäädä painavammat asiat, jotka odottavat siellä kohtaamista, perehtymistä, pysähtymistä. Sen lisäksi, että sisuksissa voi olla hälyisää, myös ulkopuolelta tulee kiihkeällä tahdilla syötettä, joka täyttää mielen.

Mitä hälyisämpää on, sitä vaikeampaa on enää erottaa, kuka puhuu ja mitä milläkin viestillä on sanottavaa. Sanoilla luodaan todellisuuksia ja tulkintoja. Valheellisiakin. Siksi kaikkea mielen tuottamaa puhetta ei kannata uskoa. Sisäisen puheen rauhoittaminen ja tutkiminen vaatii tilaa ja aikaa. Hiljaisuutta.

Voi olla vaikeaa olla hiljaa. Ja vielä vaikeampaa vaientaa mielen tauoton pulina.
Monissa uskonnollisissa traditioissa lääke tähän ajatusten tulvaan on meditaatio. Meillä kristityillä sitä vastaa esimerkiksi sydänrukous, hiljainen rukous. Pahimmillaan kun rukouskin on sanojen tulvaa, samaa hälyääntä kuin mielen tuottama kuona. Jumalalle tarjotaan ratkaisuja; tee näin, anna tätä, älä vaan noin. Loppuun asti me ihmispolot yritämme hallita ja kontrolloida sanoin sitä todellisuutta, jossa käydään arjen ihanuudet ja taistelut. Vaatii luottamusta vaieta. Olla vaan. Jättäytyä. Sanoa Jumalalle: Tässä olen. Oletko Sinä? Olethan? Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Jos rukous on kuin ikkuna, niin ihmisen osa on puhua toiselle puolen, ja luottaa, että siellä joku kuulee, vaikkei häntä näekään, eikä vastaus ole korvin kuultavissa. Ikkunan ääressä voi myös viipyillä ääneti. Tuntea henkäyksen karmien rakosesta. Tuulahduksen toisesta todellisuudesta.

Katja Kangas
Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi.