5. Sunnuntai pääsiäisestä

Luuk. 11:5–13

”Hei, Isä Jumala, jos kuulet mua ja muistat vielä, tahdon sanoa sinulle sen: joskus työstä käy ihmisen eläminen.”

Tämä Pekka Ruuskan laulun kertosäkeistö soi mielessäni usein. Erityisesti silloin, kun elämä tuntuu raskaalta. Se on pienen ihmisen hiljainen huokaus ylöspäin tilanteessa, jossa hän on liian pieni ja liian yksin.

Olen papin poika. Lapsuuteni kodissa hengellisyys oli vahvasti läsnä. Koen, että se oli varsin turvallinen ja hyvä kasvupohja itselleni. Esimerkiksi se, että lapsuuden kodissani iltaisin mainittiin kaikkien rakkaiden ihmisten nimet iltarukouksessa tuntui hyvältä. Se tuntuu edelleen koskettavalta.

Kun tapaan uusia ihmisiä, minulla on tapana avoimesti kertoa myös uskonnollisesta taustastani. Olen huomannut, että se aiheuttaa ihmisissä välillä varautuneisuutta. Ehkä he pelkäävät, että aloitan jonkinlaisen käännytyspuheen tai että vaadin heitä muuttamaan maailmankatsomuksensa minun kanssani samanlaiseksi. En ikinä tekisi niin. Sen sijaan minua kiinnostaa muiden ihmisten tapa katsoa maailmaa. Minua kiinnostaa ihmisten elämänkatsomukset ja tarinat.

Moni on sanonut minulle, ettei itse ole kovin uskonnollinen. Usein jään miettimään, mitä uskonnollisuus on. Olenko minä uskonnollisempi kuin joku toinen? Onko uskonnollisuus asia, jota ylipäänsä voi mitenkään mitata? Minulla on aavistus, että ihmiset ovat uskonnollisempia kuin itse tiedostavatkaan. Voin olla väärässä.

Viime vuosina minulla on ollut paljon maahanmuuttajia oppilainani. Osa heistä on muslimeja, osa kristittyjä, osa kuuluu muihin uskontokuntiin. Minusta on mielenkiintoista kuulla heidän tavoistaan ja perinteistään. Minä olen vastavuoroisesti kertonut omistani. Koen, että oppilaani arvostavat sitä, että myös uskonnollisista asioista voi keskustella avoimesti ja kiihkottomasi, toisiamme kunnioittaen.

Minulle rukoileminen on osa arkipäiväistä elämää. Juttelen usein ajatuksissani Jumalan kanssa. Koitan myös pitää yllä vanhempieni perintöä, että käyn ajatuksissani läpi minulle rakkaita ihmisiä. Se auttaa minua olemaan kiitollinen rakkaistani.

Make Perttilä
Kirjoittaja on muusikko ja opettaja, jonka synnyinkaupunki on Addis-Abeba