5. sunnuntai helluntaista

Luuk. 13:1-5

Jumalan luoma maailma on särkynyt. Tämä särkyneisyys näkyy meidän ihmisten elämässä monin eri tavoin. Osoittelemme herkästi toistemme virheitä, etsimme syyllistä itsemme ulkopuolelta ja vertailemme toisiamme. Samalla saatamme kokea itse riittämättömyyden tunnetta.

Ajattelen, että särkyneisyys näyttäytyy tänä päivänä erityisesti toisten ihmisten tuomitsemisena. Tuomitseminen voi olla esimerkiksi viiltäviä sanoja tai hiljaista paheksuntaa. Tämän päivän tuomiot jaetaan usein erilaisilla sosiaalisen median alustoilla nimimerkin takaa. Etäisyys ja kasvottomuus antavat ikään kuin oikeutuksen satuttaville sanoille ja ovat omiaan lisäämään vastakkainasettelua.

Kristinuskon mukaan meidän tulisi kuitenkin toimia toisin. Tuomioiden jakamisen sijaan meidän tulisi armahtaa toisiamme. Raamatussa sanotaan: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän isännekin armahtaa.”. Ajattelen, että voidaksemme armahtaa lähimmäisiämme, tulee meidän olla kosketuksissa omaan särkyneisyyteemme. Meidän on hyvä tutustua omiin varjoihimme – niihin sanoihin, tekoihin ja ajatuksiin, joilla loukkaamme toisiamme tai itseämme.

Ihannetilanteessa voisimme nähdä ja hyväksyä itsemme ja toisemme sellaisina kuin olemme: kauniina, keskeneräisinä ja särkyneinä Jumalan kuvina. Tällainen armollinen ja hyväksyvä suhtautuminen on meille kuitenkin usein vaikeaa. Parhaimmillaankin jäämme tästä ihanteesta matkan päähän.

Lopulta meidän särkyneisyyttä voi hoitaa ainoastaan armahtava Jumala. Jumalan vastaus särkyneisyyteemme on sitoutuminen ja asettuminen ihmisen rinnalle. Tämän hän teki syntymällä ihmiseksi. Jeesuksen kautta Jumala tietää ja tuntee ihmiselämän moninaiset vaiheet alusta loppuun saakka. Jeesus on läsnä meidän jokapäiväisessä arjessamme auttaen ja rohkaisten meitä armahtamaan toisiamme niin kuin Jumala armahtaa meitä.

Niina Mikkola
Kirjoittaja on pappi ja seksologi, joka on loputtoman kiinnostunut ihmisyydestä ja maailmasta