3. sunnuntai pääsiäisestä: Valo, pimeys ja varjo

Joh. 16:16–23

Erityisesti valosta puhutaan näin kevään ja kohta jo alkavan kesänkin kynnyksellä. Kuitenkin lisääntynyt valo on saattanut tuoda elämän varjot vieläkin näkyvämmiksi joidenkin ihmisten elämässä. Pimeässä talvikaudessa ne saattoivat hävitä muun harmauden taakse, mutta kevätauringon paistaessa varjot piirtyvät esiin tarkempina ja selkeämpinä kuin aiemmin. Ihmisen elämää voikin ehkä verrata vuodenaikoihin. Välillä valolla on isompi rooli, toisinaan taas pimeys ottaa enemmän valtaa. Välillä on näitä molempia sekä varjoja.

Työssäni kohtaan ihmisiä myös surun keskellä. Tuon tunteen, jota nimitetään luopumisen tunteeksi, pysähtymisen tunteeksi, tyhjäksi etapiksi tai tunteeksi, joka auttaa siirtymään eteenpäin. Välillä minulta kysytään, että onko väärin kokea ilon sävyjä surun keskellä? Eikö silloin sure täysillä?

Ihmisen elämä on siitä mielenkiintoinen, että samaan aikaan elämässä voi olla syvää pimeyttä, kirkkaita valon pilkahduksia ja niitä varjoja. Tai voi olla pitkäaikaista valoa, hetkellistä pimeyttä ja taas niitä varjoja. Se, että kokee erilaisia tunnetiloja samanaikaisesti, ei mitätöi tunteita tai tee jotakin tunnetta heikommaksi. Valo, pimeys ja varjot voivat olla elämässä yhtä aikaa ja ne eivät poissulje toisiaan.

Elina Pöysti
Sairaalapappi, parineuvoja ja joitakin kurssikertoja vaille valmis lyhytterapeutti sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.