3. sunnuntai helluntaista: Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk. 14:16–24

On helppo kuvitella itsensä niihin, jotka kutsutaan juhlapöytään – niihin, jotka vastaavat Jumalan kutsuun heti ja ilolla. Ajattelee ehkä hiljaa mielessään, että kerran vastattua kutsuun myöntävästi, on jo juhlavieraiden joukossa ja voi hiukan ihmetellä niitä, jotka jättivät tulematta. Mutta Jumalan valtakunnan kutsu ei ole kertaluonteinen. Se ei ole kertakäyttöinen pääsylippu juhliin, vaan jatkuva, elävä kutsu, joka esitetään meille uudestaan: joka päivä, joka hetki.

Jumala kutsuu meitä valtakuntaansa ihmisen kohdatessamme. Jokainen katse, jokainen sana, jokainen ihminen on mahdollisuus nähdä ja kuulla tuo kutsu. Mutta liian usein ajatukset harhailevat, kiireet painavat tai oma mukavuus menee edelle. Ja niin vastaamme helposti ohittamalla tuo hetki ja mahdollisuus. Ja silti, Jumalan kutsu ei lakkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin pysähdymme, katsomme, kuulemme ja vastaamme kyllä. Onneksi Jumalan valtakunta ei riipu vain minun vastauksestani. Se elää myös toisen ihmisen “kyllässä” – siinä, kun joku toinen näkee, kuulee ja kulkee rinnalla. Jumalan valtakunta on läsnä siellä, missä joku pysähtyy toisen luo ja jakavat hetken yhteistä todellisuutta.

Jumalan kutsu ei ole vain sana, uskonoppi tai harras hetki. Se on koko elettävä elämä. Se on katse, joka kohtaa. Se on kuunteleva korva. Se on käsi, joka auttaa. Siinä hetkessä Jumalan valtakunta on jo tullut lähelle.

Jussi Laine
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.