2. sunnuntai helluntaista: Tärkeimmät asiat

Luuk. 16:19-31

Pienenä tyttönä aloin yhtäkkiä pelätä tulipaloa. Asuimme äitini kanssa kahden, kaupungin pienessä vuokrakaksiossa. Tulipalo kerrostalossa ei ollut todennäköinen, enkä tiedä mistä pelko sai alkunsa. Ehkä pienelle mielelle oli tullut paljon mullistuksia muuttojen ja avioeron myötä.

Yllättävän ratkaisukeskeisesti järkeilin sänkyni alle pienen laukun, jossa oli valmiiksi pakattuina kaikki itselleni tärkeimmät aarteet; piirustukset, lempikirja, luovuttamattomat lelut ja muutama valokuva. Ajattelin, että sen saan nopeasti mukaani, jos yöllä tulisi lähtö tulenlieskoja pakoon. Lähtöä ei koskaan tullut. Vähitellen laukun sisältö levisi ympäri huonetta, ja hetken aikaa todentuntuisena vaivannut pelko haihtui – tai vaihtui toiseksi.

Sanotaan, että kaikkien pelkojen juuri on kuolemassa. Kuoleman pelossa. Ajatus siitä, että täältä ei saa mitään mukaansa, on monelle ahdistava. Kuolinkapaloissa ei ole taskuja. Mitä pakkaisin nyt siihen laukkuun sängyn alle, kaiken varalta? Mukaani hädän hetkellä, ehkä evakkoon lähtiessä, ehkä tämän ajan rajan tuolle puolen, tuonilmaisiin?

Suurimmat asiat eivät mahdu pieneen laukkuun. Ja samalla ne mahtuvat minne vaan. Rakkaimmat muistot, tietoisuus omasta olemassaolosta, tärkeimmät ihmiset ja kohtaamiset, merkityksellisimmät hetket. Mihinkään niistä vain harvoin liittyy mitään materiaa. Mistä minun sydämeni täyttyy? Ja mitä sieltä läikkyy yli muille? Mikä on se jälki, joka minusta jää? Mitä se jälki kertoo siitä, mikä oli itselleni elämässäni tärkeintä? Huomaan, että elämäni varrella tärkeimmiksi muodostuneet asiat ovat myös parhaita lääkkeitä pelkoja vastaan: rakkaus ja kiitollisuus.

Katja Kangas
Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi.