Hyppää sisältöön

Metsien monimuotoisuuden turvaaminen

Metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittaa sitä, että säilytetään metsien monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus. Monimuotoisuuden turvaaminen mahdollistaa sen, että nyt ja tulevaisuudessa metsiä voidaan käyttää eri tarkoituksiin aiheuttamatta vahinkoa ekosysteemeille.

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa metsien hoitoa ja käyttöä siten, että metsien elinvoimaisuus, uusiutumiskyky, tuottavuus ja kannattavuus säilyvät pitkällä aikavälillä. 

Ekologinen kestävyys tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttämistä pitkällä aikavälillä. Metsien hoidossa ja käytössä sitä voidaan turvata varovaisuusperiaatteen noudattamisella, säilyttämällä metsien ja soiden monimuotoisuus sekä pitämällä vesistöt puhtaina.

Sosiaalinen kestävyys metsätaloudessa tarkoittaa metsistä saatavan hyvinvoinnin ja virkistyksen turvaamista kansalaisille ja eri toimijoille myös jatkossa. Pohjoisessa Suomessa on tärkeää sovittaa metsätalous yhteen perinteisten elinkeinojen kanssa.

Suomen metsien kestävyyttä arvioidaan ja seurataan pääasiassa yleiseurooppalaisten kriteerien ja niiden toteutumista mittaavien indikaattorien avulla. Työstä vastaa Luonnonvarakeskus LUKE.

Seurakunta voi toteuttaa kestävää metsänhoitoa monin tavoin:

  • Suositaan metsän jatkuvaa kasvatusta ja sekametsiä (mm. metsälain mukainen eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus). 
  • Vältetään avohakkuita, vähintään jätetään jättöpuuryhmiä, tehdään tekopökkelöitä sekä kuvioiden hakkuurajauksessa otetaan huomioon maisema.  
  • Metsitetään puuttomia alueita. 
  • Jätetään suojavyöhykkeitä. 
  • Maanmuokkaukset tehdään maanpintaa vähiten paljastavilla tavoilla.  
  • Metsistä ei korjata kantoja. 
  • Hakkuutähteet kerätään energiapuuksi. 
  • Jos lannoitusta tehdään, on se tarkoituksenmukaista ja mahdollisimman luontoystävällistä (esim. käytetään puun tuhkaa, ottaen huomioon haitallisia aineita koskevat rajoitukset). 
  • Tehdään taimikon varhaisperkaukset, taimikonhoidot ja harvennushakkuut oikea-aikaisesti. 
  • Otetaan huomioon metsän monikäyttömahdollisuudet, kuten riistametsänhoito. 
  • Ennallistetaan ja hoidetaan kulttuurikohteita.
  • Lisätään lahopuun määrää jättämällä kuolleet puut metsään. 
  • Säästetään lehtipuita. 
  • Ei raivata tarpeettomasti alikasvosta pois.
  • Ei perata ojia, vaan siirrytään turvemailla metsän jatkuvaan kasvatukseen.

Hoitotahto

Hoitotahto on WWF:n ja Tapion kehittämä kommunikaatioväline metsänomistajan ja metsäsuunnittelijan välille luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Metsäluonnon voimakkaasti heikentynyt tila, monien metsänomistajien muuttuneet tavoitteet, monipuolistuneet metsienkäsittelyvaihtoehdot sekä palvelukulttuurin kehittyminen ovat luoneet edellytykset hoitotahtolomakkeen käyttöönotolle. Kolmasosa metsänomistajista pitää tärkeimpänä metsänkasvatuksen päämääränään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Tahdonilmauksen metsien monimuotoisuuden vaalimisesta voi kirjata metsäsuunnitelmaan myös ilman hoitotahtolomaketta.

Toimenpide

  • Seurakunta tekee metsän kestävyyttä ja monimuotoisuutta lisääviä toimenpiteitä
  • Seurakunta käyttää eri-ikäisrakenteista metsänhoitoa (jatkuva kasvatus).
  • Metsän monimuotoisuustavoitteet kirjataan metsäsuunnitelmaan, laaditaan hoitotahto tai otetaan WWF:n metsänhoito-oppaan sisältö metsänhoidon perustaksi.

Pisteet:

  • Kestävyyttä ja monimuotoisuutta lisäävistä toimenpiteistä ja niistä viestimisestä saa 1–2 pistettä/menetelmä, enintään 10 pistettä.
  • Eri-ikäisrakenteinen metsänhoito (jatkuva kasvatus), 1–10 pistettä.
  • Monimuotoisuustavoitteet metsäsuunnitelmassa, hoitotahto tai WWF:n metsänhoito-opas metsänhoidon perustana, 2 pistettä.
  • Yhteensä enintään 20 pistettä.

Lisätietoja

TapioLinkki avautuu uudessa välilehdessä

WWF:n metsänhoito-opas

WWF:n HoitotahtoLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Meidän metsämmeLinkki avautuu uudessa välilehdessä