Hyppää sisältöön

Ympäristökäsikirja mahdollisuuksien avaajana

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja uusiutumattomien resurssien ylikulutus herättävät tänään suurta huolta niin nuorempien kuin vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Vaikka poliittiset ja taloudelliset johtajat puhuvat entistä enemmän ympäristöasioista, jäävät konkreettiset teot usein aivan liian vaatimattomalle tasolle.

Sama koskee myös meitä yksilöinä. Joudumme toteamaan, kuten Paavali teki aikanaan, ettemme tee sitä hyvää, mitä oikeastaan haluamme. Päinvastoin teemme aivan liian usein juuri sitä pahaa, jota oikeastaan haluaisimme välttää.

Kirkon tehtävä tässä tilanteessa on muistuttaa ihmisiä yhteisestä vastuustamme Jumalan kuvina ja työtovereina, ja samalla välittää toivoa. Kun tilanne näyttää synkältä ja ihmisten ponnistelut tuntuvat liian tehottomilta, on syytä palauttaa mieliin luottamus Jumalan rajoittamattomiin mahdollisuuksiin.  Evankeliumi osoittaa, että voimme vapautua toivottomuudesta ja menneisyyden taakoista. Jumala antaa meille mahdollisuuden luopua itsekkyydestä ja lyhytnäköisyydestä. Tähän mielen- ja elämänmuutokseen tarvitsemme Jumalan apua ja armoa, mutta myös käytännöllisiä esimerkkejä ja esikuvia, jotta pääsisimme sanoista tekoihin.

Ympäristödiplomi auttaa kantamaan ympäristövastuuta

Kirkon ympäristödiplomi haluaa tarjota juuri tällaisia työvälineitä seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja muille jäsenille. Ympäristödiplomi kytkeytyy läheisesti yhteen kirkkohallituksen täysistunnon talvella 2019 hyväksymän energia- ja ilmastostrategian kanssa (”Hiilineutraali kirkko 2030”).

Ympäristövastuussa yhdistyvät vastuumme lähimmäisestä, heikommassa asemassa olevista, eläimistä ja kasveista, tulevista sukupolvista ja kaikkein köyhimmistä ihmisistä. Ympäristön varjeleminen ei tietenkään edisty sillä, että seurakuntataloudet keräävät pisteitä ympäristödiplomia varten, tai sillä, että niille myönnetään diplomi, jonka ne voivat ripustaa seinälle. Ympäristödiplomi on väline, ei tavoite sinänsä.  Ympäristödiplomin rakenne pisteineen ja taulukoineen mahdollistaa sen, että seurakunnat voivat askel askeleelta kehittää toimintaansa ympäristöystävällisempään suuntaan. Työyhteisöön voi syntyä hyvän tekemisen meininki ja sen mukana terve kilpailuhenki, jossa ei tarvitse verrata omia ponnisteluja toisiin seurakuntiin, vaan pelkästään oman työympäristön aikaisempiin rutiineihin.

Tätä käsikirjaa ei pidä lukea lakikirjana, vaan mahdollisuuksien avaajana. Taulukot ja listaukset tarjoavat konkreettisia esimerkkejä, joita seurakunnissa kannattaa pohtia, kun toiminnassa pyritään kestävimpiin ja ympäristöystävällisimpiin käytäntöihin. Ei pidä pelästyä kirjaan sisältyvien lukujen ja alalukujen määrästä. Mikään seurakunta ei pysty keräämään pisteitä kaikilla osa-alueilla, eikä eri seurakuntatalouksien pistemääriä pysty vertaamaan toisiinsa, koska toimintaympäristöt ovat niin erilaiset.

Kaikkia toimintatapoja pitää säännöllisin väliajoin arvioida ja kehittää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ympäristödiplomin saaminen tai uusiminen edellyttäisi jatkuvia muutoksia rutiineihin. Kun seurakunta uusii diplomin, seurakuntaa palkitaan jo saavutetusta hyvästä tasosta. Eli myös edellisillä diplomikausilla tehdyt toimenpiteet oikeuttavat pisteisiin, jos asiat ovat edelleen toiminnassa ja hyvällä mallilla.

Kun Kirkon ympäristödiplomin kaltaista sertifiointijärjestelmää luodaan ja kehitetään, joutuu väistämättä tasapainottelemaan kahden vastakkaisen tavoitteen välillä. Toisaalta systeemin tulisi olla mahdollisimman helppokäyttöinen, toisaalta järjestelmään liittyminen tulisi johtaa todellisiin muutoksiin. Olisi ollut mahdollista luoda kevyt ympäristödiplomi, jonka hankkiminen vaatisi vain pientä viilausta useimpien seurakuntien rutiineihin. Tällaisen kevyen ratkaisun varjopuolena olisi, että mitään ratkaisevaa ja käänteentekevää muutosta seurakuntatalouksien ympäristövaikutuksissa ei saavutettaisi.

Kiitokset

Ympäristödiplomin uudistamistyössä on kuultu runsaasti asiantuntijoilta niin kirkon sisältä kuin muualta. Lisäksi on kerätty palautetta kirkon ympäristöpäiviltä, ympäristödiplomin auditoijien kokoontumisista ja ympäristödiplomin Facebook-ryhmästä. Pohjatekstin kirjoittamisesta on vastannut DI Eija Grönqvist. Kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmä on uudistamistyön aikana toiminut johtoryhmänä ja keskustelufoorumina. Tekstin jatkotoimittamisesta vastannut ns. pisteytystyöryhmä on kokoontunut pandemia-ajan vuoksi etänä yli 20  kertaa. Siihen ovat kuuluneet FT Elina Hienonen, talouspäällikkö Riitta Kukkohovi-Colpaert, vt. kirkkoherra Lasse Mustonen ja johtava asiantuntija Ilkka Sipiläinen. Asiantuntija Jari Pulkkinen ja rovasti Ouri Mattila ovat toimittaneet ympäristökasvatuslukua ja VTM Pauli Välimäki koko tekstin kieliasua ja osin myös sisältöä. Asiantuntija Hanna Pekkanen ja TK Hanna Yletyinen ovat olleet työskentelyn loppuvaiheessa työryhmän mukana miettimässä sisältöä ja sen toimittamista verkkoversioksi.

Lämpimät kiitokset Eija Grönqvistille, käsikirjoitusta jatkotoimittaneelle pisteytystyöryhmälle, auditoijille ja palautteen antajille ja muille asiantuntijoille sekä Kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän jäsenille. Erityiskiitokset Ilkka Sipiläiselle, joka kärsivällisesti on koordinoinut prosessia sen kaikissa vaiheissa!

Björn Vikström
Professori, Kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän puheenjohtaja