Hyppää sisältöön

Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailu

Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailu

 

Kävin kerran Käpylässä

Kävin kerran Käpylässä
pallo pysyi räpylässä
Kontulassa kylässä
Kalliossa kalassa
pallon pois pukkasin
bussilipun hukkasin
sähköpotkulaudalla
kävin papan haudalla
matka jatkui, kiihtyi tahti
seuraavana Huopalahti
nästa Hoplax
ulos mars, yks kaks
Töölöntori, otaksun
päivää, salam aleikum!
Istuin bussiin: Vantaan raja
tuli lipuntarkastaja
Konalaan kävelin
sain Kaarelasta kaverin
Hakaniemen halal lihaa
hain ja kiersin kirkon pihaa
tutustu, älä vihaa
Eiranrantaa lampsin liki
keskustassa tuli hiki
päätin: nyt valtaan
Kumpulan altaan
menin metrolla, taksilla
rattailla kaksilla
tule mukaan, jalla jalla!
Kaupunkia pitkin poikin
illan tullen kotiin loikin
leivoin baklavaa ja pullaa
mamma lauloi tuutilullaa!

Anni Tanskanen
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun pääpalkinto, 2021

 


 

Pim pom soittaa kirkonkello.
Minareetti laulaa: tulkaa, tulkaa !
Synagogan seinään on pudonnut tähti.
Kettu kulkee temppelissä
ja tervehtii hymyilevää Buddhaa.
Nopeasti, nopeasti anna käsi.
Ketjuna peitämme maailman pallon
ja katsomme samaa unta.

Kaisa Raittila
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 2. sija

 


 


Tämä on tutkimista vailla:
Miltä maistuu siunaus?
Tuntuuko rauha ihossa?
Jääkö pyhästä jälki?
Mistä tehdään toivo?
Miten suuri kysymys voi olla?
Putoaako uni tiedon raosta?
Tuoko terveisi tähti?
    Shh shh,
    hiljaisuus hiljaa laulaa.
    Kuuntelen maailman karttaa
Tämä on tutkimista vailla:
Miten pilkotaan pelko?
Tuleeko vieraasta tuttu?
Osaako kaunis kasvaa?
Tarttuuko hyvä?
Missä on rohkeuden pesä?
Sattuuko rakastaa toista?
Taipuuko sovinnon mieli?
    Shh shh,
    hiljaisuus hiljaa laulaa.
    Kuuntelen maailman karttaa.

Kaisa Raittila

 


 

Auri, Badra ja Cad

Meitä on kolme:
    On Auri
        josta tulee mieleen aurinko
        josta tulee mieleen kesäpäivä
        josta tulee mieleen se miltä tuntuu kun meri kurottuu rantahiekan yli
        varpaisiin asti

    On Badra
        ja se tarkoittaa täysikuuta
        kertoi Badran äiti samalla kun kuoputti
        kesäkurpitsoiden sisuksista pieniä vaaleita kekoja
        joihin teki mieli upottaa sormet
        mutta ei saanut:

    Ja on Cad
        jonka oikea nimi on niin vaikea ettei sitä osaa sanoa
        ei Cad eikä Badra eikä Auri
        eikä Aurin isä.

Kaupungin läpi kulki seitti
    Aurin kodista Badran kotiin
    ja Badran kodista Cadin kotiin
    ja Cadin kodista Aurin kotiin.

Seitti on katukiveystä ja valkoisia suojatienraitoja
    pikkukiviä ja kivitaloja
    portinpieliä ja bussipysäkin katoksia
    ja kaupungin kuminaa, kolinaa
        sellainen on seitti
            joka oikeastaan on reitti.

Ja seitin pitkin me kuljemme päiviin joina
    istumme Aurin parvisängyssä
        (aivan katon rajassa
        me haarapääskyt lentoon lähdössä)
    makaamme Badran kodissa pehmeällä matolla
        jossa on turkoosia ja violettia ja
        sellaista mikä on punaista ja ruskeaa yhtä aikaa
        eikä kukaan tiennyt että sellaista väriä on olemassa
        ennen kuin se löytyi Badran olohuoneen matosta;

    juoksemme Cadin kodin isossa puutarhassa
        jossa kasvaa puu
        johon voisi rakentaa majan,

        ja jos seitti särkyisi
        jos tulisi vedenpaisumus tai maanvyörymä
        sähköt loppuisi ja olisi pimeää kuin myyräntunnelissa

        me istuisimme majassa

        ja Aurin käsi olisi Badran kädessä
        ja Badran toinen käsi olisi Cadin kädessä

        aurinko valuisi taivasta pitkin
        sen rinnalla kohoaisi kuu
        ja kaikki olisi ihan helppoa
        niin kuin kaikki on helppoa silloin
        kun käsi on toisen kädessä
        ja hymy toisen hymyssä
        ja onni toisen onnessa.

Riikka Uljas-Bärman
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun 3. sija

 


 

Apinanleipäpuulaulu

Minä olen apinanleipäpuu,
minä olen
vanhempi kuin iki-ikivanha!
Minä olen baobapuu, pullopuu
elämänpuu, minä olen ylösalaisinpuu,
minun oksat sojottaa ylös,
ne oksat, ne juuret sojottaa
ylösalaisinpuulla ylös!
Minä se kerään vettä,
minä se vasta kerään vettä,
kerään runkooni vettä,
rankan sadekauden kerään
runkooni vettä, monta
taivaallista vettä.
Minä olen läpimitaltani
seitsemän metriä,
minä olen sisältä ontto,
minussa voi asua,
minussa voi leikkiä,
minussa voi nauraa
seitsemän lasta,
minussa on kahvila!
Minä olen apinanleipäpuu,
ylösalaisinpuu, elämänpuu,
sitkeyspuu, selviydyn
vaikka tulipalosta!

Heikki Niska
Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun lasten suosikkiruno.
Runon valitsivat Eestinmäen päiväkodin lapset, Porvoosta