Pyhä tila draamakasvatuksen keinoin

Draamakasvatusharjoitteita voit hyödyntää monella tavoin katsomuskasvatuksessa ja pyhän tilan tutkimista.
Harjoitteita voi tehdä aluksi varhaiskasvatuksen henkilöstön ja opettajien kanssa osana osaamisen kehittämistä.
Omakohtaisen kokemuksen jälkeen pedagogit rohkaistuvat vapaammin toimimaan lasten kanssa toisenlaisessa oppimisympäristössä.
Alla olevat draamakasvatuksen harjoitteet pyhän tilan tutkimiseksi on muotoillut draamakasvattaja ja ohjaaja Iiris Autio.

Lämmittely – Savipatsas
Tarkoituksena on ns. rikkoa jäätä osallistujien välillä, siirtää huomio kehoon ja herätellä tunto- ja kuuloaistia.
Harjoituksen voi tehdä valitun tilan eteisessä (tai ulkona).
Muodostetaan parit ja sovitaan, kumpi on ensin kuvanveistäjä ja kumpi saviklöntti.
Kuvanveistäjä muotoilee saviklöntistään hellin ottein patsaan, joka kuvastaa hänen sen hetkistä oloaan.
Jos kasvoihin koskeminen ei tunnu luontevalta, voidaan sopia, että kuvanveistäjä näyttää malliksi ilmeen, jonka patsas omaksuu omille kasvoilleen.
Lopuksi patsaalle voi antaa toistuvan äännähdyksen.
Kun kaikki ovat valmiita, kuvanveistäjät saavat kiertää katselemassa patsasnäyttelyä. Vaihdetaan vuoroja.

Kuvassa varhaiskasvatuksen kouluttajat eläytyvät savenvalajan ja patsaan rooleihin.

Tilaan saapuminen
Saavutaan valittuun tilaan yksi kerrallaan. Ohjeena on valita paikka, joka tuntuu turvalliselta.
Lisäksi harjoituksen edetessä tilassa jo valmiina oleville voi antaa seuraavia ohjeita:

• Ei tarvitse reagoida, jos joku tulee tilaan.
• Käänny tuijottamaan sitä, joka tulee tilaan niin kauan, kunnes tämä on pysähtynyt paikoilleen.
• Tervehdi sitä, joka tulee tilaan.
• Kun tilaan tulee uusi ihminen, joku tilassa olijoista tekee tälle tilaa vieressään.
• Kun tilaan tullut ihminen on pysähtynyt paikoilleen, siirry kauemmas hänestä.

Purku keskustellen. Miltä tuntui tulla tilaan ensimmäisenä/keskellä/viimeisenä?
Miltä eri vaihtoehdot tuntuivat tilaan tulijasta ja tilassa jo valmiiksi olevasta?

Pyhiinvaellus
Muodostetaan muutaman hengen jono.
Ensimmäinen johdattaa jonoa tilassa erilaisia reittejä pitkin. Johdattaako jokin yksityiskohta eteenpäin?
Mistä kaikkialta voi kulkea?
Millä tavoin tilassa voi liikkua (kahdella jalalla, penkkien päällä, takaperin, mutkitellen, pienenä, pitkänä)?
Vaihdetaan vuoroja niin, että jokainen saa olla johtaja.
Purku keskustellen. Mitä huomasit? Muuttuiko liike harjoituksen aikana?
Millaiseen rytmiin, eleisiin tai äänenvoimakkuuteen tila ohjasi?

Etsivä löytää
Etsitään tilassa vapaasti paikka seuraavien määreiden mukaan ja asetutaan sen lähelle.
Sakraalitilan ollessa kyseessä kannattaa kysyä etukäteen henkilökunnalta, onko tilassa rajoituksia.
Jos on, asetutaan mahdollisimman lähelle haluttua paikkaa rajoitusten puitteissa.
Kun paikka on valittu, esitetään kysymys. Vastaukset voi jakaa toisille tai pohtia itsekseen.

Etsi:

• paikka, jossa tuntuu rohkealta / Miksi valitsit tämän paikan?
• valonlähde / Mitä se kertoo?
• jotakin modernia / Mihin se kutsuu?
• kohta, jota et ymmärrä / Mitä haluat kysyä?
• paikka, joka soi / Kokeillaan soittaa yhdessä!
  Osallistujien iästä riippuen ohjaaja toimii kapellimestarina tai ryhmä toimii yhteisestä sanattomasta sopimuksesta.
• paikka, joka tuntuu pyhältä / Kiinnitä hetki huomiota siihen, miten olet suuntautunut pyhää kohti.
  Miltä pyhän läsnäolossa tuntuu?

Kuvassa varhaiskasvatuksen kouluttaja on etsinyt itselleen turvallisen paikan.

Kinesteettinen kamera
Muodostetaan parit. Kumpikin valitsee tilasta 1-3 yksityiskohtaa, jotka haluaa näyttää parilleen.
Toinen parista sulkee silmät ja toinen johdattaa hänet valitsemansa yksityiskohdan ääreen.
Sovitusta merkistä, esim. kaksi taputusta olkapäälle, pari saa avata silmät ja reagoida kehollisesti siihen, mitä näkee.
Se voi olla liikettä tai asento, jota voi liioitella hieman isommaksi kuin mitä ehkä ilmaisisimme arkisessa kanssakäymisessä.
Purku keskustellen.

Yhden sanan tiivistys
Jokainen saa sanoa yhdellä sanalla, mitä työskentelystä jäi mieleen tai mikä tuntui tärkeältä.
 

Kiitos käynnistä!