Luuk. 19:1-10
Tiedän loputtomasti basistivitsejä, samoin vitsejä juristeista. Ne, samoin kuin kaikki muutkin ammattiryhmiä, sukupuolia tai vähemmistöjä liippaavat vitsit perustuvat yleistyksiin. Ihmisen yksilöllisyys haihtuu hänen viiteryhmäänsä liitettyjen mielikuvien taakse. Voi käydä niin, että muiden asettamat odotukset ajavat meidät lokeroihin, joista on vaikea murtautua ulos. Roolinsa vanki toimii niin kuin muut odottavat hänen toimivan, niin hyvässä kuin pahassa.
Sakkeusta pidettiin ammattinsa perusteella epäilyttävänä, epärehellisenä ja epälojaalina ihmisenä. Tullivirkailijana hän veljeili maan valloittajien kanssa, ja kiskoi maksuja kunniallisten kansalaisten selkänahasta. Sakkeuksella oli rahaa, mutta hän oli kaikkien sylkykuppi. Oliko hän oikeasti huonompi ja syntisempi kuin muut, vai tuliko hänestä epärehellinen sen roolin myötä, jonka muut hänelle langettivat? Kuka jaksaa kohdella muita oikeudenmukaisesti, jos aina saa vain osakseen vihaa?
Jeesuksen katse oli toisenlainen. Lopultakin joku näki Sakkeuksen ihmisenä eikä pelkästään halveksittavan ammatin edustajana. Nähdyksi tuleminen oli niin merkityksellistä Sakkeukselle, että se sysäsi hänet muutokseen. Sakkeus tunnusti ääneen, että oli työssään toiminut väärin. Vääryydellä viedyt rahat hän palautti nelinkertaisesti ja lahjoitti puolet omaisuudestaan köyhille.
Muut nimittivät Sakkeusta syntiseksi, Jeesus kutsui häntä Abrahamin lapseksi. Sakkeuksen ei enää tarvinnut elää siten, kuin hänenlaiseltaan odotettiin. Kun vapautuu muiden asettamien odotusten häkistä, on tilaa kasvaa uusiin suuntiin. Tulla sellaiseksi, kuin on tarkoitus.
Päivi Vähäkangas
Kirjoittaja on kirkon ulkoasiainosastolla työskentelevä pappi ja teologian tohtori
