Iltahartaus

Iltahartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista perjantaihin klo 18.50 ja 23.00, lauantaisin klo 18.00 ja 23.00. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Iltahartaus

Virrassa

Nojaan tuolin selkänojaan ja kuuntelen matkakertomusta. Hieman valuneessa asennossa. Polvi toisen päällä. Kahvi kupissa on jäähtynyt. Pyörittelen paperista lautasliinaa sormieni ympärille. Valkoiselle seinälle heijastetaan kuvia ihmisistä, maisemista, vuorotellen köyhyydestä ja rikkaudesta.

Kertoja pysähtyy kuvaan, järvenrantamaisemaan. Maisema on hiljainen, ei kuulu ihmisten eikä eläinten ääniä. Auringon edessä on pölyinen sumuverho. On kuuma, painostavan kosteaa. Puut ovat reheviä ja taivuttavat lehdistä raskaita oksiaan samean veden ylle. Puiden lisäksi rannassa kasvaa ruohovartisia kasveja.

Järven pinta on tyyni.

Minä katson peilityyntä järveä ja minua alkaa ahdistaa. En osaa nähdä peilityynen pinnan kauneutta. En osaa kuvitella, että tuijottaisin sitä loputtomiin.

Avaan suuni: ”Minusta tuo järvi on pelottava.”

Mikä minua pelottaa? Miksi tyyni järvi tuntuu niin uhkaavalta ja pahaenteiseltä? Hiljaisuusko sen tekee? Tyhjyys ja paikalleenpysähtyneisyys? Luonnottomuus, kun missään ei näy ihmisiä tai eläimiä? Karvat käsivarsissani nousevat pystyyn, kun odotan, että ihan kohta tapahtuu jotakin. Jotakin on pakko tapahtua. Ei mikään voi vain pysyä paikallaan. Varmasti jotakin on pinnan alla piilossa. Odottamassa oikeaa hetkeä.

”Näin sanoo Herra:
- Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.”
(Jes. 43:16, 19-20)

Raamattu tuuppii minua liikkeelle. Se ei pulttaa minua paikoilleen, vaan kehottaa olemaan joki kuivuuden keskellä. Olemaan se virtaava vesi, jonka ääni, tuoksu ja kimallus virkistävät ja jonka tuntu sormissa saa veren kiertämään.

Paikalleen pysähtyminen tukehduttaa ja mädännyttää. Seisova vesi muuttuu juomakelvottomaksi. Siitä tulee otollinen kasvualusta taudinaiheuttajille. Ja sitten taudit alkavat levitä.

Virtaava vesi kasvattaa elämää. Se puskee uusia uomia ja muuttaa ympäristöään. Joskus muutos tapahtuu niin pienin askelin, että sitä tuskin huomaa. Joskus taas muutos on niin raju, että sen keskellä tuntee kolhiutuvansa kiviin.

Muutoksessa voi kolhiintua. Se on hyväksyttävä. Siitä huolimatta muutosta voi oppia katsomaan mahdollisuutena, ei uhkana vaan mahdollisuutena. Mahdollisuutena muuttua itsekin, koska elämäni jokaisena päivänä saan olla Herrani muovattavana. Jokainen päivä muuttaa minua. Jokaisena päivänä saan löytää muutoksesta uusia mahdollisuuksia. Joka ikinen päivä minulle annetaan uusi tilaisuus kasvattaa hyvää sen sijaan, että paikalleen pysähtyneenä saastuttaisin ympäristöäni.

Kohottaudun tuolissani ja mielessäni puhallan seinälle heijastetun järven pintaan. Saan aikaan väreitä, ja heti on helpompi hengittää.

Raamattu on täynnä liikettä. Jeesus kulki, hänen opetuslapsensa kulkivat. Ja maailma muuttui, kun ihmiset vaikuttivat toisiinsa ja ympäröivään yhteiskuntaan. Opetuslapset pärjäsivät muutoksessa aluksi, koska he olivat Jeesuksen kanssa – ja opetuslapset pärjäsivät muutoksessa myöhemmin, koska Jeesus oli heidän kanssaan.

 

”- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi,
kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,
kun astut tulen lävitse, sinä et pala
eikä liekki sinua polta.”
(Jes. 43:1-2)

Siunatkoon kulkuamme kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Arkisto