Iltahartaus

Iltahartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista perjantaihin klo 18.50 ja lauantaisin klo 18. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Iltahartaus

Älä menetä toivoasi!

Kun olin lapsi, sänkyni päädyssä seinällä riippui Suojelusenkeli-taulu. Se, jossa kaksi lasta kävelee lautasillalla, ja laudat näyttävät jo vähän lahonneilta. Yksi lauta puuttuu kokonaan eikä kaidettakaan ole kuin sillan toisessa reunassa. Sillan alla kuohuu kivinen koski. Lasten takana heitä katsoo enkeli.

Älä menetä toivoasi. Sen sanoo niin kuin katsoisi itse tukevalta maalta toisen kulkua puoliksi lahonneen sillan yli, kun alla on syvä rotko. Kannustaisi kyllä, mutta pysyttelisi itse tiukasti kaukana rotkon reunalta. Älä menetä toivoasi. Kyllä sinä selviät. Kyllä se sujuu. Anna mennä vain. Tulee tunne kuin kaikesta rohkaisusta huolimatta olisi jäänyt yksin.

Suojelusenkeli-taulu pysyi seinällä sänkyni päädyssä, vaikka teini-iässä sen ympärille kertyi milloin minkäkinlaisia julisteita ja kuvia. Taulua vain en siirtänyt syrjään. Jokin siinä rauhoitti ja lohdutti. Muistan, miten silmäni osuivat aina ensimmäiseksi toiseen taulun lapsista. Ei enkeliin, vaan siihen tyttöön: isosiskoon. Nyt mietin, mahdoinko jo silloin ajatella, että jos tärkeintä ei olekaan suojella toista joutumasta vaarallisiin tilanteisiin? Jos tärkeämpää onkin se, ettei jätä toista oman onnensa nojaan silloin, kun on vaikeaa?

Älä menetä toivoasi. Sen voi sanoa niin kuin todella kulkisi itse rinnalla. Valmiina tarttumaan kiinni, jos jalka lipsahtaa tai putoaa lahosta laudasta läpi. Valmiina auttamaan, vaikka on koko ajan itsekin vaarassa kaatua reunan yli.

 

Voimahalaus! Jaxuhali! Some-ajan toivotuksia, jotka riipivät hermoani, mutta jotka silti jollakin tavalla koen viesteiksi siitä, että minua halutaan rohkaista. Että minuun halutaan valaa rohkeutta ja uskoa ennen tärkeää tilaisuutta tai vaikeaa koetta tai esiintymistä tai tehtävää, josta en tunne selviytyväni omin voimin. Tai minut halutaan auttaa jaloilleni jonkin mielen matalaksi vetäneen tapahtuman jälkeen.

Parhaimmillaan joka ainoa voimahalaus ja jaxuhali kertovat aidosta välittämisestä. Silloin kun oikeasti mieli tekisi sanoa: Jumala sinua auttakoon ja rohkaiskoon. Tai: Herra kanssasi. Mutta kun ei kehtaa. Kun ei haluaisi menettää kasvojaan ja leimautua. Kun ”Jumala sinua auttakoon” takertuu kurkkuun. Kun ei tiedä, miten toinen suhtautuu. Tällaisessa tilanteessa kepeästi heitetty jaxuhali voi olla juuri se pieni ja tärkeä juttu, joka pelastaa päivän. Juuri se voi olla viesti siitä, että toinen välittää minusta niin paljon, että hän tahtoo rohkaista minua uskomaan ja toivomaan, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin. Uskomaan siihen, että kyllä minä selviän edessä olevasta.

 

Ilon kautta! Ai, miten tuo voikaan nostaa karvat niin pystyyn! ”Ilon kautta” on tullut liiankin tutuksi tänä päivänä, kun työtä järjestellään niukkenevissa resursseissa. Kun pitäisi ehtiä aina vain enemmän aina vain lyhyemmässä ajassa tai aina vain pienemmällä henkilömäärällä. Kun uusi muutos painaa päälle ennen kuin edellinenkään on ehtinyt asettua. Kun toistensa kanssa järjettömän ristiriitaiset vaatimukset hukuttavat epätoivoon. Kun juoksee jonkin perässä, joka pakenee edellä koko ajan kauemmaksi. Kun elämä on jo niin kireällä, että seuraava vääntö saa sen pois jengoiltaan.

Missä on ilo? Kun ei ole mitään iloa, on vain pelkkä sarkastinen ”ilon kautta”.

”Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.” (Ps. 16:9-11)

Jumalani, Isä, Poika ja Pyhä Henki, juuri siksihän minun sisälläni voi elää ilo ja rohkeus ja rauha! Ja toivo! Koska sinä et hylkää. Koska sinä näytät minulle, miten sinä voit nostaa minut syvimmästäkin pimeydestä! Tuonelasta asti. Sinä tartut käteeni ja nostat. Sinä tartut käsivarteeni ja pidät kiinni. Ja kädelläsi sinä ohjaat ja talutat minut rauhassa sillan yli. 

Arkisto