Hyppää sisältöön

Sana sinulle

Pääsiäispäivä

Joh. 20:1-10

Tänä keväänä pääsiäisen evankeliumi on saanut uusia vivahteita. Kiinnitän huomiota erilaisiin yksityiskohtiin kuin aiemmin. Näen opetuslapset, jotka lukittautuivat kotiinsa, koska pelkäsivät toisia ihmisiä. Näen Marian, joka hiipi aamuhämärissä haudalle. Mahdollisimman varhain, heti auringon noustua, ettei vain kohtaisi ketään.

Kiirastorstain iltana normaali arki oli katkennut äkillisesti. Jeesus oli vangittu ja viety pois. Alle vuorokauden päästä hänet oli jo teloitettu ristillä. Naiset ristin juurella todistivat, kuinka heidän suunnannäyttäjänsä ja tulevaisuuden toivonsa riutui hengiltä.

Kaikki kävi niin kovin nopeasti. Yhtäkkiä ympärillä oli vain pimeyttä ja kuoleman varjoja. Mikä on meidän kohtalomme, jos Jumala ei suojellut edes omaa valittuaan? Miten selviämme, kun perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuus ei koskaan ole näyttänyt epävarmemmalta kuin nyt?

Tänä keväänä ripustaudun entistä tiukemmin ylösnousemuksen avaamaan näköalaan. Opetuslasten synkimmän epätoivon keskellä Jumala ilmaisi läsnäolonsa voimallisemmin kuin koskaan. Hän pyyhki pois kuoleman vallan. Aamu toisensa jälkeen valkeni niin kuin ennenkin, arjen askareet jatkuivat. Ulkopuolisin silmin mikään ei oikeastaan ollut muuttunut, ja silti kaikki oli muuttunut.

Hän, joka kerran kykeni muuttamaan suurimman surun kuplivaksi riemuksi, pelon luottavaisuudeksi ja näköalattomuuden toivoksi, kykenee siihen tänäänkin. Jumala pitää lupauksena; kuolemasta versoo elämä.

Kristus on ylösnoussut!

Päivi Vähäkangas
Kirjoittaja on kirkon ulkoasiainosastolla työskentelevä pappi ja teologian tohtori