Kirkon tiedotearkisto

Uskontojen näkyvä läsnäolo yhteiskunnassa on ihmisoikeuskysymys

Julkaistu 05.02.2018

Uskonnot vaikuttavat yhteiskunnassa monin tavoin. Ne näkyvät julkisessa tilassa esimerkiksi pyhinä rakennuksina, juhlaperinteissä ja pyhäpäivissä, ruokakulttuurissa sekä pukeutumistavoissa. Uskontojen ja katsomusten moninaistumisen myötä suomalaisessa yhteiskunnassa on virinnyt keskustelua siitä, missä määrin uskonnot ja katsomukset saavat näkyä ja vaikuttaa julkisessa tilassa.

Tuoreessa Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa -verkkojulkaisussa tarkastellaan luterilaista tulkintaa uskonnon paikasta julkisessa tilassa, uskontoneutraliteetin erilaisia tulkintatapoja, uskonnollista pukeutumista koskevia linjauksia Suomessa sekä uskonnollisen laintulkinnan suhdetta yhteiskunnan lainsäädäntöön. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja -sarjassa ilmestyneen julkaisun on kirjoittanut pastori, TT, HM Leena Sorsa.

Uskonnonvapaus tukee oikeutta uskonnolliseen pukeutumiseen julkisessa tilassa

”Uskonnollinen moninaisuus näkyy tänä päivänä suomalaisessa katukuvassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen erilaisten uskonnollisten pukeutumisperinteiden läsnäoloon julkisessa tilassa on varsin neutraalia ja muuttunut hiljalleen myönteisemmäksi. Kuitenkin islaminuskoisten naisten pukeutumisperinteisiin, erityisesti burkan käyttämiseen, suhtaudutaan edelleen varsin kriittisesti”, Leena Sorsa toteaa.

Uskontojen roolia julkisessa tilassa ohjaavat keskeisesti uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja syrjinnän estämisen lähtökohdat. Ihmisoikeussopimukset ohjaavat tulkintaan, jossa erilaisten uskontojen ja katsomusten läsnäoloon ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa ja julkisessa tilassa tulisi suhtautua myönteisesti. Valtion tehtävänä on edistää tätä tulkintatapaa yhdessä uskontojen ja katsomusten edustajien kanssa.

Suomessa valtio ei ole asettunut edistämään mitään yksittäistä uskontoa tai katsomusta, mutta se on suhtautunut myönteisesti uskontojen rooliin ja läsnäoloon yhteiskunnassa.

Yhteiskunnassa on huolehdittava siitä, etteivät esimerkiksi ennakkoluuloihin tai suoranaiseen uskonnolliseen vihamielisyyteen perustuvat puheenvuorot vaikeuta uskonnollisten tapojen läsnäoloa julkisessa tilassa. Myönteinen suhtautuminen uskonnollisiin pukeutumistapoihin edistää uskonnonvapautta, yhdenvertaisuutta ja yhteiskuntarauhaa – ja myös uskonnollisia asuja käyttävien naisten osallisuutta työelämässä ja sen kautta sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Avoin keskustelu avaa solmukohtia uskonnollisen ja yhteiskunnan lain ristiriitatilanteissa

Suomessakin vaikuttaa eri uskontojen perinteistä nousevia toimintatapoja, jotka on mahdollista tulkita ristiriitaisiksi suomalaisen lainsäädännön kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi poikien ympärileikkaus tai uskonnollisten ryhmien sisäinen oikeudenkäyttö. Uskonnollisissa yhteisöissä voi olla myös tulkintaa, jossa uskonnollinen laki nähdään maallista lakia ylempänä ja ensisijaisena.

Valtion tehtävänä on suojata kansalaisten oikeuksia, mutta myös uskonnonvapautta. Julkaisussa todetaankin, että vaikeiden tulkintakysymysten ratkaisemisessa avain on avoin keskusteluyhteys ja myönteinen yhteistyö valtion ja uskonnollisten yhteisöjen kesken.

Lisätietoja: TT, HM Leena Sorsa p. 050 544 3344, leena.sorsa@evl.fi

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja nro 55: Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa, Leena Sorsa 

Suomalaisten suhtautumista uskonnollisiin pukeutumisperinteisiin sekä näkemyksiin uskonnollisten yhteisöjen aseman kehittämisestä Suomessa voi tarkastella tarkemmin Kirkon tutkimuskeskuksen tilastoportaalissa:

  • Kirkon ja valtion suhteet: www.kirkontutkimuskeskus.fi > Suomalaisten uskonnollisuus > Valitse alakategoria: 2015 > Kirkon ja valtion suhteet
  • Kirkon ja valtion suhteet – kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt: www.kirkontutkimuskeskus.fi > Kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt > Valitse alakategoria: 2015 > Kirkon ja valtion suhteet – kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt