Viime vuosikymmeninä uskonnollisuudesta on tullut länsimaissa yhä enemmän henkilökohtainen valinta. Samaan aikaa erilaisten uskonnollisten yhteisön määrä on voimakkaasti kasvanut.

Myös mediakentän muutos on haastanut uskonnolliset toimijat osallistumaan uudenlaiseen mediakulttuuriin, jolle verkostomaisuus ja spontaanit vertaisyhteisöt ovat ominaisia.

Kirkon muuttuva yhteisöllisyys -tutkimushankkeeseen osallistuneet asiantuntijat ovat koonneet julkaisuksi näitä muutoksia, jotka vaikuttavat evankelis-luterilaisessa kirkossa ja sen ympärillä toimivissa yhteisöissä.

Erilaisista yhteisöistä elävä kirkko -kirjan julkistamistilaisuus pidetään perjantaina 17.6. klo 14 Helsingissä Kirkon talossa, Eteläranta 8.

Julkistamistilaisuudessa 17.6. artikkelien kirjoittajista tuloksiaan ovat esittelemässä FM Johanna Lindh (Yksilöllistä kristillistä yhteisöllisyyttä), TM Taina Kalliokoski (Yhteisöllisyyden käsitteen merkitykset), TT Eetu Kejonen (Herätysliikkeet, kirkko ja homoseksuaalisuus) ja YTM Paula Nissilä (Nuorten performatiivinen usko herättäjäjuhlilla).

Näkökulmina muuttuva yhteisöllisyys, vertaisyhteisöt ja ihmisarvo

Johanna Lindhin tutkimuksen mukaan moniin eri yhteisöihin osallistuvat, niin sanotut poikkikristilliset, korostavat seurakuntaa yhteytenä, mutta he eivät sitoudu erityisesti johonkin kirkkoon tai tunnustuskuntaan. Näiden piirien yhteisöllisyys rakentuu erityisesti vapaamuotoisten kotipiirien ympärille. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa, suomalaiset poikkikristilliset yhteisöt eivät pyri näkyvästi kyseenalaistamaan valtakirkkoa, vaan etsivät löyhää yhteyttä kirkkokuntien välillä.

Taina Kalliokoski listaa yhteisöllisyydelle kolme tasoa: inhimillisen perussosiaalisuuden taso, vuorovaikutuksen taso sekä kokemuksellinen taso. Julkisessa keskustelussa yhteisöllisyys tarkoittaa usein kokemuksellista tasoa. Yhteisöllisyyden kokemus ei kuitenkaan aina ole ihmisille myönteinen asia.

Eetu Kejosen mukaan homoseksuaalisuuteen suhtautuminen muodostaa kirkon piirissä sekä ideologisen että konkreettisen jakolinjan. Kirkko ja sen herätysliikkeet edustavat tässä suhteessa rinnakkaisia yhteisöllisyyksiä, mikä aiheuttaa haasteita. Kejosen tutkimus osoittaa, että herätysliikkeiden sisäiset verkostot voivat vahvistuessaan tuottaa tässä kysymyksessä ongelmia paitsi niiden ja kirkon suhteelle myös liikkeille itselleen.

Paula Nissilän tutkimuksen perusteella herättäjäjuhlat ovat nuorille merkittävä yhteisötapahtuma, jossa irtaudutaan arjesta ja rikotaan arjen sosiaalista järjestystä. Juhlat tuottavat vahvaa ryhmätunnetta ja luovat merkityksellisiä tunnekokemuksia. Nuoret kertovat haastatteluissa, että herättäjäjuhlat ovat tapa osallistua herännäisten yhteisöön toiminnan kautta tuomatta välttämättä mukaan muulla tavoin omaa ”körttiläisyyttä” tai ”uskovaisuutta”.

Julkaisun artikkelien taustalla on Kirkon tutkimuskeskuksen hanke Kirkon muuttuva yhteisöllisyys (2012─2015).

Julkaisun mediakappaleen voi tilata osoitteesta: tutkimustilaus@evl.fi

Lisätietoja:
Tutkija Veli-Matti Salminen, p. 040 1424 896
Tutkija Maarit Hytönen, p. 040 777 5393

Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreimmat julkaisut