Hyppää sisältöön
Takaisin listaukseen

Koronakriisi on yhtä aikaa kannustanut ja kurittanut vapaaehtoistoimintaa. Järjestöissä ja seurakunnissa on ollut lohdullista ja innostavaa huomata, että auttamishalua on, ja uusia ihmisiä on tullut vapaaehtois-toimintaan. Poikkeustilan aikana vapaaehtoistoiminnan aloittaneista 80 prosenttia haluaa myös jatkaa kriisin jälkeen. Tämä käy ilmi Vapaaehtoistyö.fi -verkkopalvelun kyselystä, johon vastasi lähes 1 400 vapaaehtoista. Kyselyyn vastanneista 40 prosenttia ilmoitti aloittaneensa vapaaehtoistyön epidemian aikana.

Samaan aikaan poikkeustilanne on kuitenkin heikentänyt toimintamahdollisuuksia vakiintuneissa vapaaehtoistoiminnoissa. Toiminnan järjestäjät ovat joutuneet tekemään nopeita päätöksiä, ja monet järjestöt ovat kertoneet vapaaehtoistyön pysähtyneen kuin seinään. Huoli siitä, miten toiminnan saa käynnistettyä uudelleen ja vapaaehtoiset palaamaan, on monessa yhdistyksessä suuri. Myös vapaaehtoiskoulutus on jäämässä tänä vuonna toteumaltaan puoleen suunnitellusta. Koulutus on tärkeä tuki toimijoille. Paljon koulutuksesta on tilanteessa kriittisesti merkittävää, kuten vapaaehtoisten valmiuskoulutus tai ystäväkoulutus.  

Yksinäisyys lisääntyy

Yhteiskunnassa yksinäisyys ja tarve hyvinvointia tukevaan sosiaaliseen toimintaan on rajoitusten myötä kasvanut. Avun tarve arkisten asioiden hoitamisessa ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisääntynyt. HS uutisoi (10.11.) THL: n tuoreesta raportista, jonka mukaan epidemiasta syntyvä palvelu- ja hoitovelka on mittava. Kriisin vaikutukset kohdistuvat kipeimmin heihin, jotka ovat olleet jo valmiiksi heikossa asemassa. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujista, asunnottomista sekä toimeentulotuen varassa olevista monet ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea, ja lähisuhdeväkivallan uhrien palvelutarve on patoutunut. Iäkkäillä yksinäisyys on lisääntynyt ja toimintakyky laskenut; omaishoitajien jaksaminen on ollut koetuksella rajoitusten vuoksi.

Julkisen sektorin palvelujärjestelmän velka tulee näkymään myös suoraan siinä työssä, jota järjestöissä ja seurakunnissa tehdään, monin paikoin vapaaehtoisvoimin. Kerrannaisvaikutukset nyt tutkituilla ongelmilla ovat huomattavia, varsinkin kun myös ennaltaehkäisevä työ on paljolti seisahtunut.

Katse tulevaisuudessa

Tilanteessa, jossa yhteiskunnan resilienssi – kyky selviytyä poikkeusolosuhteissa ja palautua niistä – on koetuksella, tarvitaan taitoa nähdä kauemmas. Koronakriisissä on syytä kantaa huolta myös muusta kuin terveydenhuollosta. Yhtä tärkeää on huolehtia sosiaalisesta pääomasta, jonka tuottajana vapaaehtoistoiminnalla on yhteiskunnassa merkittävä rooli: ihmisten välille rakentuvat verkostot, luottamus ja vastavuoroisuus ovat osa toimivaa demokratiaa. Kun yhteiskunta sulkeutuu, ihmiset eriytyvät toisistaan, mikä lisää vastakkainasettelun vaaraa ja polarisoitumista.

Juuri nyt vapaaehtoistoimintaa tarvitaan. Juuri nyt tilanteeseen täytyy puuttua. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat kautta aikain olleet mestareita luovassa ongelmanratkaisussa ja innovoinnissa. Epidemian aiheuttama kriisi on poikinut runsaasti uusia toimintatapoja, ja juuri nyt on niiden kehittämisen ja jakamisen aika. Vapaaehtoistoiminnan ylläpitäminen ja auttamisen halun kanavoituminen vapaaehtois-toiminnaksi ei synny itsekseen. Se tarvitsee tekoja, tukea ja resursseja. Vapaaehtoisten ohjauksella, kannustuksella ja koulutuksella on huomattava merkitys kansalaistoiminnan elpymisessä, osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Se tukee ihmisiä kriisin keskellä ja koko yhteiskunnan toipumista tulevina vuosina.

Juuri nyt apua tarvitaan enemmän kuin koskaan. Meillä ei ole varaa lamaantua.

Kirjoittajan esittely

Irene Nummela, Elina Varjonen, Marita Salo

- - -

Irene Nummela
Asiantuntija, Diakonia ja sielunhoito, Kirkkohallitus

Marita Salo
Toiminnanjohtaja, rehtori, Opintokeskus Sivis

Elina Varjonen
Toiminnanjohtaja, Kansalaisareena ry

Takaisin listaukseen