#kampusrauhaa-hanke on päänavaus uudenlaiselle yhteistyölle

Ammatillisissa oppilaitoksissa on parhaillaan meneillään Hyvinvointi virtaa -viikko, jonka tarkoitus on kiinnittää huomio ihmisten hyvinvointiin. Viikko keskeytyi raskaimmalla mahdollisella tavalla, kun Kuopiossa Savon ammattiopistossa tapahtui traaginen väkivallanteko. Läheisten surun lisäksi läsnä ovat yhteisön ja koko kansakunnan järkytys, hämmennys ja monet kysymykset. Kysymys yhteisön hyvinvoinnista sai aivan toisenlaisen näkökulman. Yhteisön tukeminen nousee tällaisessa tilanteessa ensiarvoisen tärkeäksi. Oppilaitosyhteisöjen tukeminen on pitkäjänteistä työtä.  

Monivuotinen hanke on päättymässä

Vuoden 2015 turvapaikanhakija-aalto sai ensihämmennyksen jälkeen aikaan suuren määrän vapaaehtoistyötä Suomessa. Yllättävässä tilanteessa yhteistyö eri tahojen välillä lisääntyi. Myös seurakunnat olivat aktiivisia toimijoita uusien tulijoiden kotouttamisessa ja asioiden järjestelyissä. Uutta tilannetta ryhdyttiin pian arvioimaan myös koulutuksen ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Tiedettiin, että moni uusista nuorista tulijoista suuntaisi ammatilliseen koulutukseen. Samaan aikaan eri ryhmien välillä oli huomattavissa jännitteitä myös ammatillisissa oppilaitoksissa. Tappeluitakin esiintyi.

Tähän tilanteeseen syntyi opetusministeriön rahoittama #kampusrauhaa-hanke, joka on nyt syksyllä 2019 päättymässä. Hankkeen yhteiskumppaneiksi tulivat ammatillisten opiskelijoiden järjestö SAKKI ry, hyvinvointia oppilaitoksissa tukeva SAKU ry sekä kirkkohallitus. Hankkeen tarkoituksena oli nimensä mukaisesti edistää kampusrauhaa, eli tukea yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemusta oppilaitoksissa. Hankkeesta päävastuussa ollut SAKKI palkkasi hankkeeseen projektipäällikön ja asiantuntijan, jotka tekivät tiivistä yhteistyötä SAKUN ja kirkon oppilaitosyhteistyön kanssa.

Opiskelijat ideoivat yhteisöllisyyttä edistäviä käytäntöjä

Yhteistyössä pilottioppilaitosten ja yhteistyökumppanien kanssa projektityöntekijät lähtivät etsimään hyviä ideoita, jotka olisivat hyvin konkreettisia ja toimisivat juuri siinä oppilaitoksessa, jossa kulloinkin oltiin. Näitä ideoita kysyttiin suoraan opiskelijoilta, mitä he halusivat tehdä, jotta juuri heidän amiksestaan tulisi parempi paikka olla ja tehdä töitä. Työpajoissa kerättiin ideoita ja niitä lähdettiin myös kokeilemaan. Miten toimisi aamupuuro? Tai mistä saataisiin yhteiselle toiminnalle sopiva tila?

Monista ideoista tuli totta. Samoin opiskelijoiden joukosta löytyi monenlaista osaamista, jolla voitiin tehdä vaikka mitä. Keskisuomalaisella kampuksella saatiin ajatus omasta aplikaatiosta. Porukasta löytyi koodaustaitoinen ja yhtäkkiä sovelluksella oli satoja käyttäjiä. Voima piili siinä, että nuoret saivat itse ideoida ja tehdä.

Monet ideoista myös epäonnistuivat, jostain syystä ideoita ei saatu vietyä käytäntöön tai yhteistyö ei toiminut. Aikaa tai resursseja ei ollut, tieto ei aina kulkenut. #kampusrauhaa-hankkeesta tulikin kurkistusikkuna ammatillisen koulutuksen todellisuuteen 2010-luvun lopulla. Kolmen vuoden aikana opittiin, mitä yhteistyö oikeasti vaatii ja mikä sen estää. Samalla karttui kokemusta säästöjen ja amisreformin jälkeisestä todellisuudesta ammatillisen koulutuksen kentällä.

#kampusrauhaa on myös ollut päänavaus aivan uudenlaiselle yhteistyölle. Tulevaisuudessa julkisen sektorin resurssit eivät ainakaan lisäänny, haasteet kasvavat kylläkin. Tarvitaan uudenlaista yhteistyötä julkisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Julkinen valta voisi toimia yhteistyön tukijana ja järjestöt tai vaikkapa seurakunnat yhteistyön koollekutsujana ja verkostojen yhdistäjänä. Tällaisen yhteistyön päätavoite lopulta yhteisön ja samalla ihmisen palveleminen. Se on tavoite, joka istuu hyvin myös kirkon perustehtävään.