Seurakunnat edistävät hyvinvointia monin eri tavoin

Seurakunnat ja muut kirkolliset tahot toteuttavat lähimmäisenrakkautta ja osallistuvat monin eri tavoin hyvinvoinnin edistämiseen, kun ne toteuttavat perustehtäväänsä. On tärkeää, että seurakunnat ja erilaiset kirkolliset toimijat tekevät entistä tiiviimpää yhteistyötä keskenään ja luovat aktiivisesti erilaisia kumppanuussuhteita yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Näin suositellaan Kirkko ja julkiset palvelut -mietinnössä.

Mietinnössä pohditaan kirkon roolia julkisten palveluiden tuottajana. Siinä esitetään myös kokonaiskirkkoa koskevia strategisia linjauksia sekä tehdään konkreettisia ehdotuksia seurakunnille.

Hyvinvoinnin tuottamisessa seurakuntien tavoitteena on kumppanuuksiin perustuva yhteistyö kuntien kanssa. Kumppanuudessa toimijoiden resurssit ja osaaminen täydentävät toisiaan. Seurakuntia kannustetaan paikalliseen verkostoitumiseen (kunnat, järjestöt, yritykset) sekä perinteisessä yhteistyössä että akuuteissa tilanteissa ympäristönsä elinvoiman edistämiseksi.

Muuttuvissa hallintorakenteissa seurakuntien ja hiippakuntien on löydettävä toimivat yhteydet myös maakuntiin.

Hyvinvointi ajatellaan mietinnössä laajasti fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, henkisenä, hengellisenä ja taloudellisena hyvinvointina, jonka eri puolet liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden.

Kirkon ei tule tavoitella merkittävää roolia julkisten palveluiden tuottamisessa

Kirkon ja seurakuntien ei tule tavoitella merkittävää vastuuta julkisten palvelujen kilpailutetussa tuottamisessa, mietinnössä todetaan. Perusteluna on se, etteivät nykyinen seurakuntarakenne ja olemassa olevat resurssit tue mahdollisuutta osallistua laajaan palveluiden tuottamiseen. Mikäli seurakunta lähtee julkisten palveluiden tuottamiseen, perimmäisen perusteen tulee olla, miten toiminta toteuttaa tai edistää kirkon tehtävää.

Seurakunnilla on uusiutuvissa rakenteissa mahdollisuuksia yhteistyöhön kuntien ja maakuntien kanssa. Merkittävinä yhteistyömahdollisuuksina voidaan pitää ns. Lape-hankkeen perhekeskuksia sekä erilaisia yhteisen innovoinnin tuottamia tulevaisuuden yhteistyörakenteita hyvinvoinnin edistämisessä.

Mietinnön mukaan julkisten palveluiden tuottaminen on ensisijaisesti kirkollisten säätiöiden, järjestöjen, yhdistysten ja mahdollisten yhtiöiden tehtävä. Niillä on edellytykset toimia palvelujen tuottajina ja samalla edustaa kirkon arvopohjaa. Seurakunnat voivat toimia näissä taustayhteisöinä sekä vaikuttaa ja tehdä yhteistyötä näiden kanssa palvelujen tuottamisessa. 

Kirkko ja julkiset palvelut -mietintö
Kirkko ja julkiset palvelut -mietintö ruotsiksi