”Kirkko on jo itsessään melkoinen turvallisuusinstituutio”

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen pitää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuutta ja tasa-arvoa ratkaisevan tärkeinä yhteiskuntarauhan takaajina.

Osalle lapsista ja nuorista kasautuu liikaa ongelmia, ja tämä uhkaa aiheuttaa syrjäytymisen riskin. Ilmiöön pitää puuttua, totesi Piispan iltahetkessä Mikkelin  piispa Seppo Häkkisen haastattelema Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen keskiviikkona 18. heinäkuuta SuomiAreenalla Porissa.

–Ihmisen perusturvallisuuden tunne muodostuu jo lapsuudessa, ja tämä on erityisen tärkeä asia. Toki täytyy myöntää, että kaikilla ihmisillä on elämänsä aikana murheita eikä niitä pysty väistämään, oli tausta miten onnellinen tahansa.

Aiheena iltahetkessä oli kysymys siitä, olemmeko turvassa.

Aaltosen mielestä Suomen maine turvallisena maana perustuu paljolti myös yhteiskunnan demokraattisuuteen ja tasa-arvoisuuteen.

–Tämä on ehkä suurin yksittäinen tekijä takaamassa yhteiskuntarauhaa. Myös lukutaidolla on ollut tosi tärkeä rooli luottamuspääomaa ja tasa-arvoa rakennettaessa sekä integroinnissa.

Aaltonen on huolissaan köyhien suuresta määrästä myös sen vuoksi, että se luo yhteiskuntaan turvattomuuden tunnetta.

–Kelassa me haluamme kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti, mikä on yksi taso sisäistä turvallisuutta rakennettaessa.

Raskas alku

Kirkkoa Aaltonen pitää melkoisena turvallisuusinstituutiona.

–Esimerkiksi kirkon diakoniatyötä pitäisi nostaa enemmän esille ihmisistä huolehtivana tahona.

Yhteisöllisyyden merkityksestä osana ihmisen henkistä hyvinvointia on viime vuosina puhuttu julkisuudessa paljon.

–Entisaikaan kyläyhteisöllä oli merkittävä rooli turvallisuutta luovana elementtinä, mutta nyt maaseudun autioituessa sen merkitys on alkanut rapistua, Aaltonen myönsi.

Kelan pääjohtajaksi viime vuoden alussa noussut Aaltonen pitää nykyisen pestinsä alkukuukausia uransa kovimpana paikkana samaan aikaan voimaan astuneen toimeentulotukiuudistuksen takia.

–Olimme jatkuvasti otsikoissa ja tilanne pääsi kriisiytymään niin pahasti, että yhden viikonlopun asiaa mietittyäni päätin, että pyydämme asiaa julkisesti anteeksi asiakkailtamme ja viestimme näin samalla, että ymmärrämme täysin heidän hätänsä.

Turvaa kirkosta

Piispan iltahetken lopussa piispa Häkkinen käänsi keskustelun sisäisen turvallisuuden teemaan. Hän kysyi jo vuosia tuntemaltaan Aaltoselta, mistä tämä itse kokisi elämässään suurinta turvattomuutta.

–Pelko läheisten puolesta, oma jaksaminen, pelko sairastumisesta ja optimismin menettämisestä, hän vastasi.

Oman elämänsä järisyttävimpinä tapahtumina hän pitää 20-vuotiaana kokemaansa läheltä piti –tilannetta ollessaan vähällä hukkua sekä avioeroa ja siihen liittynyttä epäilystä omasta jaksamisesta.

Näiden äskeisten kääntöpuolena hän taas pitää luottamuksellisia ihmissuhteita, hyvää työyhteisöä sekä rakkauttaan klassiseen musiikkiin ja Jumalaan.

­–Käyn aina silloin tällöin hakemassa turvaa kirkosta. Tosin koen henkilökohtaisesti ongelmalliseksi Isä meidän –rukouksessa olevan kohdan antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, kuten meidän taivaallinen Isämmekin meille anteeksi antaa.

Tilaisuuden päätteeksi veisattiin Aaltosen esittämä toivevirsi 329. Hän oli valinnut tämän virren sen erittäin kauniiden sanojen ja helpon melodian vuoksi. Yleensä ottaen hän pitää erityisen paljon kiitosvirsistä.