Perhekäsityksissä arvot ja todellisuus kulkevat eri vaiheissa

Perhe-elämä on yhteiskunnan monien eri toimintojen ja yhteiskunnallisten muutosten solmukohdassa, mikä perustelee sen keskeisyyttä ja merkitystä ihmisille. Yleinen havainto on, että perheet ja niiden suhteen tehtävät valinnat moninaistuvat. Perhekäsitykset ovat länsimaissa muuttuneet joustavammiksi ja avoimemmiksi. Nopeista muutoksista huolimatta arvot ja ihanteet voivat kuitenkin säilyä melko muuttumattomina. Esimerkiksi useimmissa eurooppalaisissa maissa on havaittu, että avioerojen määrän kasvaessa ja solmittujen avioliittojen määrän laskiessa enemmistö ihmisistä osoittaa silti kyselytutkimuksissa haluavansa tai aikovansa joskus mennä naimisiin ja perustaa perheen. Muutos koskeekin nimenomaan sitä, millä perusteella perhettä ja avioliittoa koskevat valinnat ja päätökset tehdään, eikä niinkään sitä, mikä on perheen ja avioliiton merkitys ja asema. 

Osana kirkolliskokouksen laajempaa avioliittoon liittyvää selvitystyötä Kirkon tutkimuskeskusta pyydettiin toteuttamaan tutkimus avioliitto- ja perhekäsitysten yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja kirkollisista muutoksista. Hankkeen tuloksena syksyllä 2017 julkaistiin artikkelikokoelma Perhe ja avioliitto muutoksessa. Omassa tutkimusartikkelissani käsittelen perheeseen ja avioliittoon liittyviä arvoja ja merkityksiä kyselytutkimuksiin perustuvien havaintojen perusteella. Tarkastelu kohdistuu perhe- ja avioliittokäsityksiin liittyviin arvoihin Euroopan eri maissa sekä arvojen muutoksiin muutaman vuosikymmenen aikajaksolla. Lisäksi analysoin tarkemmin suomalaisten perhekeskeisyyttä ja sitä määrittäviä tekijöitä.

Perheen merkitys säilyy, monimuotoisuutta hyväksytään laajemmin

Perhettä pidetään yleisesti erittäin tärkeänä Suomessa ja muualla Euroopassa. Vuoden 2008 European Values Study (EVS) -kyselyssä perhettä erittäin tärkeänä pitävien osuus vaihteli 85 ja 90 prosentin välillä, eikä se ollut juuri muuttunut vuosikymmenien aikana. Maiden välillä näkyi sen sijaan huomattavia eroja tarkasteltaessa erilaisia perhekäsityksiä ja niiden hyväksyttävyyttä. Suomalaisista ja muiden Pohjoismaiden asukkaista vähemmistö piti avioliittoa tai pitkäaikaista ja vakaata suhdetta välttämättömänä onnellisuudelle, kun taas eteläisessä ja itäisessä Euroopassa enemmistö vastaajista oli tätä mieltä. Lasten saamista pidettiin elämäntehtävän täyttämisenä ja yhteiskunnallisena velvollisuutena eniten Etelä-Euroopan sekä keskisen Itä-Euroopan maissa. 

Vaikka pysyvyyden arvoja ja ihanteita kuten kestävää avioliittoa pidetään omalla kohdalla tärkeinä, hyväksyvyys muiden tekemiä perhe-elämän valintoja kohtaan on laajentunut. Eurooppalaisten käsitykset lähenivät eniten toisiaan indikaattoreilla, jotka mittaavat erilaisten perheratkaisujen, kuten lasten yksin kasvattamisen tai avoliiton hyväksyttävyyttä.

Avioliittoinstituution asema on vahva

Arvotutkimukset kertovat arvostuksesta avioliittoinstituutiota kohtaan, eikä se ole heikentynyt siinä määrin kuin uskonnollisuuden muutosten perusteella voisi olettaa. Avioliittoa piti aikansa eläneenä instituutiona yleensä alle viidesosa EVS: n vastaajista. Uskonnollisen toimituksen pitäminen avioliittoon vihkimisen yhteydessä oli tärkeää enemmistölle niissäkin maissa, joissa kirkollisten vihkimisten osuus on laskenut 2000-luvulla merkittävästi. Vihkimisperinteen kannatus kertoo siitä, että ihmiset arvostavat yleisesti kirkollista avioliittoon vihkimistä, vaikka saattavatkin itse valita toisenlaisen vihkimisen.

Onnistuneen avioliiton keskeisistä tekijöistä uskollisuus sekä halukkuus keskustella keskinäisistä ongelmista olivat kaikissa vertailumaissa yhteneväisesti erittäin tärkeitä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa aviopuolisoiden samanlaisilla sosiaalisilla ja uskonnollisilla taustoilla oli selvästi vähiten merkitystä, mutta niitä ei pidetty myöskään Etelä-Euroopan maissa erityisen tärkeinä. Tulos vahvistaa aiempia tutkimuksia, joiden mukaan affektiiviset tekijät eli henkilökohtainen side ja parisuhteeseen keskittyminen arvostettiin selvästi korkeimmalle, kun taas olosuhteet ja kulttuurinen homogeenisyys olivat vähiten tärkeitä tekijöitä.

Perhe itsensä toteuttamisena ja elämäntehtävänä

Gallup Ecclesiastica 2015 -kyselyn analyysin perusteella perheellä on suomalaisille kaksi erilaista merkitysulottuvuutta: itsensä toteuttaminen ja velvollisuudentunto. Ensin mainittu ulottuvuus painottaa sitä, että perhe lisää elämän laatua ja perhe mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja omana itsenä olemisen. Velvollisuudentunnon ulottuvuudessa taas painottuvat perheenjäsenten auttaminen ja palveleminen, perhe kutsumus- ja elämäntehtävänä sekä perheen perustamisen näkeminen yhteiskunnallisena velvollisuutena.

Analyysi osoitti, että oma perhemuoto on selkeästi keskeisin perheen merkitykseen vaikuttava tekijä. Kaikki muut kuin yksin asuvat pitivät itsensä toteuttamista perheessä tärkeänä. Olennaisesti muista erosivat vielä ne, joilla oli joko aikuisia tai alle 18-vuotiaita lapsia. Myös velvollisuusulottuvuutta korostivat todennäköisimmin perheissä elävät ja heistä erityisesti ne, joiden perheissä oli alle 18-vuotiaita lapsia. Naiset korostivat miehiä todennäköisemmin itsensä toteuttamisen ulottuvuutta, miehet taas todennäköisemmin velvollisuusulottuvuutta. 
Työorientoituneisuus ja kansallisylpeys vaikuttivat jonkin verran itsensä toteuttamiseen, mutta ennen kaikkea velvollisuusulottuvuuteen. Konservatiivinen kristillisyys tai perinteinen avioliittonäkemys taas eivät vahvistaneet perheen koettua merkitystä, mutta toisenlainen arvokonservatiivisuus, joka juontuu esimerkiksi luterilaisesta perinteestä, työn arvostuksesta ja suomalaisten tapojen ja perinteiden merkityksestä, oli vahvasti sekä itsensä toteuttamisen että velvollisuudentunnon taustalla.

Kaiken kaikkiaan näkemykset perheen merkityksestä vaikuttavat enemmän yhdistävän kuin erottavan suomalaisia. Yksilöllistyvässä ajassa perhettä sosiaalisen elämän perusyksikkönä arvostetaan. Julkisilta instituutioilta odotetaan edelleen myös perheiden tukemista, mitä moninaistuvat perhekäsitykset vain korostavat. Kirkon toiminta yhtenä perheiden tukijana muiden joukossa on olennaisen tärkeää. Olisikin toivottua, että kirkko erilaisista avioliittokäsityksistä kiistelemisen sijasta keskittyisi vahvemmin erilaisten perheiden tukemiseen ja ylläpitämiseen, koska tässä tehtävässä se kannattelee yhtä yhteiskunnan peruspilaria.

(Lyhennelmä Perhe ja avioliitto muutoksessa –kirjassa julkaistusta Veli-Matti Salmisen artikkelista)