Tutkimus: Suomalainen isostoiminnan malli ylläpitää nuorten läheisyyttä kirkkoon
Suomessa rippikoulun suosio pitää pintansa. Uusi tutkimus valottaa nuorten suhdetta rippikouluun seitsemässä Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien.
Tulosten mukaan suomalaisen rippikoulun yksi erityisvahvuus on se, että se pystyy houkuttelemaan mukaansa myös lähtökohtaisesti jo etäällä kirkosta olevia nuoria. Sekä rippikouluun että isostoimintaan tulemisen kynnys on alhainen.
Toukokuussa julkaistu kansainvälinen Confirmation, Faith, and Volunteerism -tutkimus avaa protestanttisten eurooppalaisnuorten suhtautumista ja sitoutumista kirkkoon. Tutkimuksen aikana nuoria seurattiin kolmen vuoden ajan rippikoulun alusta alkaen. Kyseessä on suurin koskaan tehty protestanttisia nuoria koskeva tutkimus.
Tutkimus ja sen tulokset ovat vaikuttaneet vahvasti tänä vuonna voimaan tulleeseen rippikoulu-uudistukseen.
Suomen isostoiminnan malli toimii
Yksi tutkimuksen viesti Suomelle on, että suomalainen isostoiminnan malli ylläpitää nuorten läheisyyttä kirkkoon.
”Ilman sitä mallia Suomen nuorten suhtautuminen kirkkoon olisi aivan toinen”, kertoo Kati Tervo-Niemelä, yksi tutkimuksen tekijöistä. ”Tuloksissa näkyy Suomen kohdalla todella loistavasti, että kun täällä on vahva isostoiminnan malli, meillä on oikeasti tarjota tuon ikäisille nuorille konteksti, jossa toimia.”
Tämä näkyy myös siinä, että Suomessa enemmän kuin muissa maissa nuoret haluavat tulla seurakunnan toimintaan mukaan riparin jälkeen. He tietävät, että siellä on heille tarkoitettua toimintaa, ja että heitä tarvitaan ja halutaan sinne.
”Monissa maissa, kun nuori päättää rippikoulun, tavat toimia ovat marginaalisia. Ei ole sellaista järjestelmää johon nuori solahtaisi helposti mukaan. Suomessa isosjärjestelmä on niin vahva, että siihen on lähtökohtaisesti helppo tulla mukaan.”
Tutkimuksen seurauksena isostoiminnan mallia ja toimintakulttuuria yritetään viedä yhä enemmän muihin kirkkoihin, esimerkiksi Saksaan. Myös Norjassa on yhä aktiivisemmin haluttu kehittää isostoimintaa. On havaittu, kuinka keskeistä on, että nuoret ovat itse toimimassa aktiivisesti rippikoulutyössä rippikoulun jälkeen.
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys
”Yleiskuvassa mielenkiintoista oli kontekstin merkitys”, sanoo Tervo-Niemelä. ”On tärkeätä sekä kasvuprosessin että rippikoulukokemuksen kannalta, että usko saa tuekseen muita ihmisiä ympärillä.”
Nuoren kokemusta tukee esimerkiksi se, että rippikouluryhmässä muut nuoret suhtautuvat asioihin myönteisesti, pappi antaa esimerkkiä siitä, että hänelle itselleen uskonasiat ovat tärkeitä ja että kotona asioihin suhtaudutaan vähintään myönteisen kiinnostuneesti.
Uskon yhteisöllisyys nousee tuloksissa vahvasti esille. ”Vaikka ripari on nuorelle yksityinen kokemus, se on samaan aikaan vahvasti yhteisöllinen kokemus”, Tervo-Niemelä sanoo.
Leirin pituus vaikuttaa
Pitkittäistutkimuksessa tyytyväisyydellä rippikouluun ja leirin pituudella näyttää olevan vahva yhteys.
Tämä ei näy ainoastaan rippikoulun päättyessä, vaan sillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Mitä pidempi leiri, sitä myönteisempiä vaikutukset ovat olleet.
Kannustaminen avaintekijä
Kannustamisella on tutkimuksen mukaan suuri merkitys siinä, mitä tapahtuu riparin jälkeen. Olisi hyvä, jos nuoret olisi henkilökohtaisesti kannustettu mukaan seurakunnan toimintaan. Seurakunnassa on ylipäänsä hyvä olla mallia ja esimerkkiä nuorten toiminnasta.
Tervo-Niemelä huomauttaa, miten tärkeätä olisi kannustaa mukaan myös niitä nuoria, jotka ensisilmäyksellä eivät vaikuta kaikista potentiaalisimmilta lähtemään mukaan toimintaan.
”Tulisi huomioida se, jos nuori tulee kodista jossa ei ole annettu uskonnollista kasvatusta. Tämä antaa erilaisen lähtökohdan koko kokemukselle verrattuna niihin joille sitä on annettu. Nuoren, joka on jo saanut uskonnollista kasvatusta, on helppoa hyötyä opetuksesta. Mutta kun tullaan vieraalta kentältä, myös opetus saattaa tuntua vieraalta.”
Tutkimuksessa havaittiin myös, että rippikoulun jälkeen etääntyminen vahvistuu niiden kohdalla, jotka ovat jo kirkosta etäällä. Henkilökohtainen merkitys puolestaan kasvaa sillä ryhmällä, joka on valmiiksi kirkkoa lähellä.
Tutkimus mahdollisesti jatkuu
Tutkijoiden toiveena on, että jonkinlaista jatkotutkimusta voitaisiin vielä tehdä, ja että siihen saataisiin resursseja.
”Antaa ihan oman perspektiivinsä, kun päästään seuraamaan nuoria selkeästi aikuisuuden puolelle. Mikä se siirtymä on, kun päästään nuoruudesta aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään?”
Confirmation, Faith, and Volunteerism: A Longitudinal Study on Protestant Adolescents in the Transition towards Adulthood. European Perspectives
Friedrich Schweitzer, Thomas Schlag, Henrik Simojoki, Kati Tervo-Niemelä, Wolfgang Ilg