Tottumattomuus on muukalaispelon takana
Maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinteen mielestä pelkoja voidaan työstää monilla hyvillä tavoilla.
Pelko on tunne, jota kaikki ihmiset joutuvat joskus elämänsä aikana kokemaan. Taakaksi pelko sen sijaan käy, jos sen kanssa joutuu elämään kohtuuttomasti.
Suomalaiset potevat Suomi-Areenan Piispan iltahetkessä tiistaina puhuneen sisäministeriön maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinteen mukaan muukalaispelkoa siksi, koska aiempaa kokemusta näin suurista turvapaikanhakijamääristä ei ole.
Piispa Kaarlo Kallialan jututtaman Päivärinteen mielestä suomalaiset voisivat muukalaispelkojensa työstämisessä ottaa mallia Ruotsista, joka on tässä mielestä oikea menestystarina.
— Ruotsissa on jo ajat sitten ymmärretty se, että muukalaispelko johtuu tottumattomuudesta ja joka saadaan pois vain antamalla muukalaisten tulla keskellemme. Meillä Suomessa muukalaispelko on ainakin liudentunut ja sen tilalle on toisaalta tullut pelko omien rasismista.
Usko piilossa
Päivärinne korosti, että koulutus ja päivähoito ovat turvapaikanhakijoiden sopeuttamisessa uuteen yhteiskuntaan avainasemassa.
— On valtavan tärkeää, että maahanmuuttajille syntyy noissa tilanteissa kokemus tasapuolisesta kohtelusta. Jotkut maahanmuuttajaoppilaat ovat ihmetelleet, kun heitä ei kouluissa kohdella huonosti, kuten kotimaissaan. Samoin suomalaisen poliisin ystävällisyys on ollut hämmästyksen paikka monelle sellaiselle maahanmuuttajalle, joka tuntee menneisyydestään vain pamputtavan ja kiduttavan poliisin. Hyvä vastaanotto auttaa turvapaikanhakijoita käsittelemään omia pelkojaan.
Myös taiteella ja kulttuurilla ylipäätään on mahdollista työstää omia muukalaispelkoja.
— Taiteen keinoin voidaan havainnollistaa toisen kohtaaminen ja nähdä hänessä ihminen.
Päivärinteen mieleen on jäänyt joidenkin muslimitaustaisten maahanmuuttajien ihmettely sen suhteen, miten piilossa suomalaiset oman uskonsa pitävät.
— He ovat kyselleet minulta, minne oikein olemme uskomme piilottaneet, kun se ei mitenkään näy elämässämme.
Mullistusten keskellä
Itse turvapaikanhakijoiden kanssa työnsä vuoksi yli viisi vuotta tekemisissä ollut Päivärinne maalasi kuulijakunnan eteen toisenlaiset olosuhteet kuin ne, jotka normaalisti ovat ihmisten mielikuvissa liittyen pakolaisten hätään maailmalla. Pelko ja hätä ovat noissa olosuhteissa jokapäiväisiä vieraita.
— Esimerkiksi Etiopiaan on lähtenyt Somalian kuivuutta ja nälkää pakoon suuret määrät somalipaimentolaisia. Heillä ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toiseen maahan, jotta ylipäätään pysyisivät hengissä. Tai sitten vaikkapa Sarajevossa kuukausikaupalla tarkka-ampujan sihtiä paenneet ihmiset ovat myös olleet kovassa puristuksessa.
Kalliala halusi vielä tietää, millä tavoin suomalaisviranomaiset suhtautuvat tänne tulleiden turvapaikanhakijoiden pelkoihin.
— Tässä viranomaiset noudattavat Geneven sopimuksen määrittelyjä peloista. Oikeudellinen pelko on juridisessa mielessä erittäin tarkkaan määritelty, pakolaisella on oltava perustellut pelot, jotta hän voisi saada jäädä Suomeen.
Pelko muuttaa muotoaan
Pelko on erilaista eri ikäkausina, ynnäili omaa lapsuuttaan Piispan iltahetkessä muistellut Päivärinne. Lapsuuden pelot olivat aivan oma lukunsa.
— Pikkulapsena jouduin melkein paniikkiin, kun pyörällä kauppaan mennyt äitini ei palannutkaan takaisin aivan sovitussa ajassa. Siinä pelossa oli piirteitä läheisriippuvuudesta.
Sittemmin Päivärinne joutui lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan pelkoa muun muassa ydinsodasta.
— Muistan yhden lauantai-illan kesämökillä, kun isä avasi radion kuunnellakseen uutisia. Hän vaikutti kovin huolestuneelta. Tämä tilanne on syöpynyt mieleeni.
Päivärinne tähdensi sitä, että nykynuoret joutuvat elämään hyvin toisenlaisessa maailmassa kuin se, mihin heidän vanhempansa aikanaan syntyivät. Nyt ei ole helppoa olla nuori.
— Kun maailmassa on näin paljon epävarmuutta ja kun omista lapsista on jatkuva huoli, joutuu sitä mielessään kysymään itseltään, olenko antanut lapsilleni kunnolliset eväät elämästä selviytymiseen.