Uusi avioliittolaki nostaa esiin kirkon moniäänisyyden
Uusi avioliittolaki on tullut voimaan 1.3.2017. Vaikka kirkollinen vihkimiskäytäntö ei muutukaan avioliittolain muutoksen myötä, asian käsittely on nostattanut monenlaisia ajatuksia, tunteita, näkökantoja ja puheenvuoroja.
Kirkko on moniääninen, ja se näkyy ja kuuluu ehkä selvemmin kuin koskaan ennen. Moniäänisyyden taustalla ovat muun muassa erilaiset raamatun- ja uskontulkinnat.
Mikään uusi asia kirkon moniäänisyys ei kuitenkaan ole. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi kirkolliskokouksen avajaispuheessaan vuonna 2011Linkki avautuu uudessa välilehdessä, että kirkon historia on alusta alkaen moniäänisyyden historiaa.
”Kirkon historia on alusta, Uudesta testamentista ja varhaiskirkosta alkaen moniäänisyyden historiaa. Siihen sisältyvät kirkon kipeimmät haavat, mutta myös sen voima. Juuri moniäänisenä kirkko on kyennyt kriittisen ja itsekriittisen keskustelun kautta tulkitsemaan uskoaan aina uudenlaisissa ympäristöissä ja historiallisissa tilanteissa.”
Yksimielisyyttä avioliittoasiasta ei siis ole, mutta voimmeko silti elää samassa kirkossa erimielisyyksistä huolimatta? Millainen on moniääninen kirkko käytännössä?
Keskustelua tarvitaan
Toisinajattelevalta voi oppia niin itsestään, muista kuin kirkostakin:
”Olen oppinut moniäänisessä kirkossa paljon ja erilaisia asioita: intohimoa, sitoutumista, palvelualttiutta, heittäytymistä. Ehkä helpointa tätä on kuvata niin, että se on rohkeutta elää omaa uskoaan todeksi”, sanoo pastori Kaija Karvala.
Miten kirkko selviää moniäänisyyden keskellä, kun uusi avioliittolaki astuu voimaan?
Pastori Remo Ronkainen toteaa, että moniääninen kirkko on haaste ja toisaalta mahdollisuus.
”Kristuksen kirkko on valitettavasti ollut aina joistain asioista erimielinen. Ei kirkko tähän todennäköisesti kaadu. Ison särön se tuottaa. Tämä tuo vain pintaan sen, kuinka erilaisia ymmärryksiä pastoreilla on Raamatusta ja tunnustuksesta”, Remo Ronkainen sanoo.
Kaija Karvala muistuttaa, että moniäänisyyden keskellä on tärkeää löytää keskusteluyhteys ja kohdata toisemme. Keskustelua tarvitaan, jotta voimme jatkossakin toimia yhdessä kirkossa. Hän haluaa uskoa, että kirkko selviää moniäänisyyden keskellä.
”Toki haluan ajatella niin, että jos meillä on yhteinen tahtotila siitä, että kirkkoon mahtuu tällainenkin moniäänisyys, niin kyllä siitä selvitään. ’Me oomme oikias ja te ootte vääräs’ ei ole oikea lähtöasetelma moniäänisyyteen. Se kyllä vaatii paljon kuuntelemista ja keskustelemista nyt ja jatkossa. Haluan ajatella myös, että kirkko on enemmän kuin instituutio, ja Jumala kyllä huolehtii kirkostaan”, Kaija Karvala sanoo.
Samaa kirkkoa
Remo Ronkaisen mukaan kirkon moniäänisyys ei juurikaan vaikuta papin päivittäiseen työhön.
”Luulen että moni asia on isompi mediassa kuin käytännössä. Toki jossain asioissa, kuten avioliiton kohdalla, joutuu erittelemään eri kantoja ja näkemyksiä kirkon sisällä”, sanoo Ronkainen.
Mitä voi sanoa ihmiselle, joka on hämmentynyt kirkon moniäänisyyden keskellä?
”Hämmennys kertoo varmasti siitä, että joku asia on minulle tärkeä. Omaa hämmennystään kannattaa kuunnella ja kysyä itseltään, miksi tämä asia on minulle tärkeä. Sitten voi miettiä, miksi joku, joka ajattelee toisin kuin minä, pitää asiaansa myös tärkeänä. Onko asioita, jotka ovat meille yhteisesti tärkeitä. Helposti ne asiat, jotka yhdistävät, jäävät tällaisessa tilanteessa varjoon. On hyvä huomata, että me elämme kirkossa, jossa on moniäänisyyttä, mutta silti ollaan samaa kirkkoa”, Kaija Karvala sanoo.
Kaija Karvala toimii kasvatustyön pastorina Tampereella ja Remo Ronkainen seurakuntapastorina Turussa.
Katso myös: Uusi avioliittolaki ja kirkko