Piispan iltahetki: Toivossa elämme ja siinä vahvistumme

Piispa Teemu Laajasalon molemmat vieraat SuomiAreenan Piispan iltahetkessä ovat yhtä mieltä siitä, että elämässä on aina sijaa toivolle.

Toivo on elämässä kantava voima, jota ihmisten olisi syytä vaalia. Torstai-illan Piispan iltahetkessä Helsingin piispa Teemu Laajasalo pääsi pureutumaan aiheeseen yhdessä visionäärivieraidensa Maria Ritolan ja Peter Vesterbackan kanssa.
– Usko toivo ja rakkaus, suurin niistä on rakkaus. Tänä iltana kuitenkin keskustelemme kenties vähemmälle huomiolle jääneestä apostoli Paavalin hyveestä – toivosta, Laajasalo aloitti illan keskustelun.

Toivon merkitys

Piispan molempien vieraiden läpi elämän kantanut voima on ollut toivo – toivo mahdollisuuksista ja onnistumisista sekä toivo siitä, että tilanteista selviää.
– Millainen merkitys toivolla on ollut teidän elämässänne, piispa esitti vierailleen kysymyksen.

Teknologiayrittäjä Maria Ritola kertoi, kuinka hänen halunsa kokeilla ja yhdistellä erikoisia asioita keskenään alkoi jo nuorena, kun hän halusi ryhtyä koripalloilevaksi viulistiksi. Koripalloilu jäi kuitenkin tauolle nuoren Ritolan sairastuttua syöpään vain 15 -vuotiaana. Kaikkien onneksi hän sai selätettyä syöpänsä.
– Uskon, että toivoa on aina olemassa, vaikka joskus elämässä olisi todella huonoja tai surullisia hetkiä, Ritola sanoo kertomuksensa päätteeksi.

Ritolan tavoin mobiilipelien kehittäjä Peter Vesterbacka kertoi, että aina pitää olla toivo siitä, että pystyy onnistumaan omassa hankkeessaan. Esimerkkinä hän kertoo onnistuneesta Angry Birds -pelistään, jota edelsi 50 vähemmän onnistunutta yritystä.
– Toivon on ylitettävä tieto siitä, että voi epäonnistua, hän tiivisti.

Vesterbacka halusi korostaa pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden merkitystä onnistumisessa. Kokeilunhalunsa hän kuitenkin kertoi juontavan porilaisesta hulluudesta.

Lahja ja tehtävä

Laajasalo avasi toivon käsitettä teologian kautta ja kertoi, miten toivo on sekä lahja että tehtävä.
Lahjana toivosta saa nauttia – siitä saa voimia jatkaa eteenpäin myös tiukoissa tilanteissa. Tehtävänä taas on ylläpitää ja levittää toivoa myös muille.

Piispa kertoi lukemastaan tutkimuksesta, jossa aiheena oli panttivankitilanne. Tutkimuksen mukaan uhri, jolla on ollut toivoa, säilyttää mielenterveytensä paremmin kuin vastaavassa tilanteessa ollut toivoton ihminen.
– Tämän ajatuksen valossa, olisiko teistä syytä aloittaa toivon opetus esimerkiksi kouluissa?

Vesterbacka kiinnostui aiheesta ja kertoi, miten samalla tavalla kuin innostus, myös toivo tarttuu ihmisestä toiseen. Ritola oli aiheesta yhtäläisen innostunut ja ynnäsi nopeasti, miten mielessään uskoo toivon rakentuvan.
– Siitähän saisi seuraavanlaisen opintokokonaisuuden: vuorovaikutus, luottamus, tieto ja mielikuvitus, Ritola naurahti.

Toivon levittämiseen liittyen Vesterbacka halusi kritisoida uutisoinnin negatiivisuutta.
– Uutiset tuntuvat olevan täynnä epätoivon lietsontaa. Se aiheuttaa jo itsessään negatiivisen kierteen. Uutisoinnissakin olisi hyvä luoda sitä uskoa ja toivoa mitä on olemassa.

Etuoikeutettu kansa

Kriittisempänä kysymyksenä piispa esitti vierailleen, että onko kenties etuoikeutettua esittää väite, että aina on toivoa, ottaen huomioon maailmanlaajuiset eroavaisuudet esimerkiksi elinolosuhteissa.
– Esimerkiksi meillä ovat täällä Suomessa asiat yleisesti ottaen todella hyvin, Laajasalo selvensi.

Ritola ajattelee toivon koostuvan kahdesta tekijästä, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja ympäristöstä.
– Oli miten vaikeat olosuhteet hyvänsä, pienikin toivo voi kasvaa. Ihmiset saavat toivoa niin erilaisista asioista, hän pohti.

Piispan iltahetki oli osa kirkollista SuomiAreenaa