Viestintä kirkossa

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä. Julkisena yhteisönä seurakunnan tulee noudattaa avoimuutta ja julkisuusperiaatteita ja harjoittaa aktiivista tiedotustoimintaa. Julkisuus kuuluu seurakunnan olemukseen hengellisenä yhteisönä. Tiedotustoimintaan liittyviä säännöksiä on kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja julkisuuslaissa.

Kirkko on olemukseltaan, tehtävältään ja toiminnaltaan viestivä yhteisö, joka haluaa tukea vuoropuhelua yhteiskunnassa. Kirkossa vuoropuhelu voi tarkoittaa sekä sisäistä että julkisuudessa käytyä keskustelua.

Toimivan vuoropuhelun edellytyksenä on kuitenkin aina se, että osallistujat löytävät yhteisen kielen. Vuoropuhelu alkaa siitä, että julistaja asettaa sanomansa kuulijoiden elämäntilanteeseen.

Kirkon keskushallinnossa toimii Kirkon viestintä (ent. Kirkon tiedotuskeskus).

Seurakuntien viestintä

Kirkkojärjestyksen 7 luvun 9 §:n 2 mom.:n mukaan seurakunnan jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleistä mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista. Kirkkoneuvostontehtävänä on johtaa ja valvoa tätä seurakunnan tiedotustoimintaa.

Paikallisseurakuntien tiedotustoiminta on järjestetty eri tavoin. Suuremmissaseurakuntayhtymissä on omat tiedotusyksikkönsä päätoimisine työntekijöineen. Seurakuntien tiedottajia on lähes 50 paikkakunnalla.

Monet seurakunnat tai seurakuntayhtymät julkaisevat omaa seurakuntalehteä. Seurakunnilla on myös laajaa yhteistyötä paikallisradioiden kanssa sekä eräillä paikkakunnilla paikallistelevisioiden kanssa. Seurakunnilla on myös verkkopalveluita internetissä.