Mikkelinpäivä

Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa viidesti mainittu arkkienkeli Mikael (Dan. 10:13, Dan. 10:21, Dan. 12:1, Juud. 1:9, Ilm. 12:7). Kristillisessä perinteessä myös Rafael ja Gabriel on luettu arkkienkeleiksi tai ylienkeleiksi, jota sanaa nykyinen raamatunkäännös käyttää. Luterilaisessa kirkossa enkelijuhlien lähes ainoaksi hahmoksi on jäänyt arkkienkeli Mikael.

Mikaelin kunnioittaminen ja juhliminen alkoi jo 400-luvulla Fryygiassa. Italiassa tunnetaan samoilta ajoilta useita pyhälle Mikaelille omistettuja kirkkoja ja kappeleita. Mikaelille omistettu päivä oli jo tuolloin 29. syyskuuta. Suomen luterilainen kirkko viettää mikkelinpäivää 29.9. tai, jos se on arkipäivä, seuraavana sunnuntaina.

Mikael tuo juhlakalenteriin muistutuksen siitä, että Jumala on luonut myös näkymättömän maailman. Enkelit ovat Jumalan palvelijoita ja sanansaattajia. Mikkelinpäivän evankeliumi (Matt. 18:1–10) asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja sanoo, että lasten enkelit saavat taivaissa joka hetki katsella taivaallisen Isän kasvoja.