Laki

Kristillisessä kielessä laki tarkoittaa Jumalan tahtoa suhteessa ihmiseen. Jumalan laki eli rakkaudenvaatimus on ilmaistuna tiiviisti kymmenessä käskyssä ja kultaisessa säännössä sekä rakkauden kaksoiskäskyssä.

Vanhassa testamentissa laki eli toora tarkoittaa kaikkia Jumalan säädöksiä. Se ohjaa niin moraalia, yhteiskuntaelämää kuin jumalanpalvelustakin. Laki kuuluu Jumalan kansansa kanssa tekemään liittoon.

Sisältönsä puolesta laki pyrkii hyvään. Se osoittaa, miten ihminen voisi elää sovussa Jumalan ja muiden ihmisten kanssa. Siksi laki kieltää yksilöön kohdistuvat loukkaukset, kuten varastamisen, murhaamisen, perheen rikkomisen ja maineen likaamisen. Se ohjaa myös läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Puhuessaan hyvästä laki ilmaisee sen, mitä Jumala luomaltaan ihmiseltä vaatii: täydellistä rakkautta (ks. vuorisaarna). Uuden testamentin mukaan ihmisen perimmäinen ongelma on siinä, että syntiin langenneena hän ei enää halua toimia eikä edes kykene toimimaan rakkauden lain mukaan.

Paavalin mukaan me emme tee sitä hyvää, mitä tahdomme, ja laki on ihmisen synnin tähden mahdoton pelastustie. Noudattamalla lakia ja elämällä hyvin ei voi pelastaa itse itseään. Pelastus on mahdollinen vain yliluonnollisen armon avulla. Hengellisessä mielessä lain tehtävänä on osoittaa, että ihminen on syntinen eikä hänellä ole muuta toivoa kuin turvautua Kristukseen.

Uuden testamentin mukaan Kristus täyttää lain kokonaan. Hän sekä sovittaa ihmisten tekemät lain rikkomukset että osoittautuu täydelliseksi rakkaudeksi. Hänessä myös yhteys Jumalaan toteutuu niin, että vanhan liiton jumalanpalvelusuhreineen käy tarpeettomaksi. Kristuksen uhri korvaa temppelin ja tuottaa anteeksiantamuksen syntisille.

Kristityn elämässä lailla on sekä yhteiskunnallinen että hengellinen merkitys. Laki on välttämätön kaikelle inhimilliselle elämälle ja sitä tulee noudattaa. Jumalan lain noudattaminen suojelee kaikkea elämää ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Yhteiskunnassa esivalta eli poliisi ja oikeuslaitos toteuttavat samalla Jumalan lakia. Hengellisessä mielessä laki osoittaa ihmisen tehneen syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Jumalan lakia rikkoneen henkilön tulee katua tekojaan ja korjata, mitä korjattavissa on.

Kirkolla on valta ripissä antaa Jumalan tahtoa rikkoneille synnit anteeksi. Syntien anteeksiantamuksen mahdollisuus ei tarkoita sitä, että Jumalan lain kevytmielinen rikkominen kuuluisi kristityn elämän vapauksiin. Armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen mahdollisuutta edeltää poikkeuksetta aidon katumuksen ilmaus.

Myös luterilaisuudessa, kuten kristikunnassa laajemminkin, ajatellaan, että hyvä puu tekee hyviä hedelmiä. Armossa ja anteeksiantamuksessa elävä Jumalan rakkauden koskettama ihminen ei tahdo rikkoa Jumalaa ja lähimmäistään vastaan, vaan hän tahtoo rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Lain opettaminen ja saarnaaminen perustuvat ajatukselle, että lähimmäisen elämä ja oikeudet ovat sen varassa, miten noudatamme Jumalan lakia. Hyvät teot ovat välttämättömiä lähimmäisellemme ja kuuluvat kristityn elämään.