Kirkko turvapaikkana

Kirkkoturvalla tarkoitetaan tilanteita, joissa kirkko tukee ja auttaa niitä, jotka ovat joutuneet Suomen säädösten kannalta määrittelemättömään ja oikeudettomaan asemaan. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi ilman virallisia henkilöllisyyspapereita maassa oleskelevat tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt, jotka pelkäävät henkensä puolesta ja kokevat, etteivät ole tulleet kuulluiksi.

Kirkkoturva on yleiskristillinen käytäntö, jolla on vuosisatainen perinne. Kirkot ja luostarit ovat koko olemassaolonsa ajan tarjonneet myös fyysistä ja henkistä turvaa eri tavoin vainotuille ja hädässä oleville ihmisille. Kirkkoturvaa toteutettaessa ihmisen hätä otetaan vakavasti ja häntä autetaan sellaisin tavoin kuin se on mahdollista.

Kirkkoturvakäytäntö on avoin ja väkivallaton. Se täydentää valtion toimintaa Suomessa elävien siirtolaisten tukemisessa. Syitä siirtolaisuudelle on useita. Pahimmissa tapauksissa he voivat olla kidutuksen, pahoinpitelyn tai ihmiskaupan uhreja. Kotimaassaan he ovat voineet joutua viranomaisten kaltoinkohtelemiksi, jolloin luottamusta suomalaisiinkaan viranomaisiin ei välttämättä ole. Monelle siirtolaiselle seurakunta tai muu uskonnollinen yhteisö on viimeinen oljenkorsi, josta apua haetaan. Seurakunnan rooli kirkkoturvatilanteessa on turvaa hakevan ja viranomaisten välisen keskusteluyhteyden tukeminen ja ylläpitäminen.

Lähtökohtana on, että avuntarpeessa olevia autetaan riippumatta heidän statuksestaan Suomessa. Taustalla on kristillinen lähimmäisenrakkauden periaate. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisillä on velvollisuus auttaa erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi. Ihmisarvo on pyhä ja loukkaamaton, ja se kuuluu kaikille. Kirkkoturvassa tulee ilmi myös kirkon lähetystehtävä: kirkko julistaa evankeliumia, kun se kulkee hädänalaisten rinnalla. Kirkko on yhteisö, joka toimii Jumalan armon välikappaleena. Seurakuntalaiset voivat kulkea rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa monilla eri tavoin.

Maahanmuuttokeskustelussa humanitaariset velvoitteet jäävät usein taloudellisten tavoitteiden jalkoihin. Kirkkoturva on vahva sosiaalieettinen kannanotto yhteiskunnassamme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta. Täydentämällä ja tukemalla turvaa hakevien ihmisten vuoropuhelua viranomaisten kanssa kirkot edistävät ihmisoikeuksien toteutumista Suomen maahanmuuttopolitiikassa.

Poliisi on suhtautunut kirkkoturvatilanteisiin Suomessa vaihtelevasti. Joissakin tapauksissa se on käyttänyt harkintavaltaa ja hyväksynyt seurakunnan toiminnan, joissakin ei. Kirkot eivät tarjoa tai mainosta kirkkoturvaa julkisesti, eikä seurakunta oma-aloitteisesti hakeudu kirkkoturvatilanteisiin. Lähtökohtana on turvaa hakevan avunpyyntö. Kirkosta turvaa hakevan elämäntilanne on usein ensimmäisen yhteydenoton aikaan kaoottinen. Suomessa ei myöskään ole erillisiä, varsinaisia kirkkoturvasta vastaavia seurakuntia, vaan kirkkoturva on osa yleistä diakoniaa.